Mies haluaa muuttaa kaupungista maalle - minä en
Asutaan miehen kanssa pääkaupunkiseudulla ja meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Mies on kotoisin Pohjanmaalta ja minä taas itse olen pääkaupunkiseudulta. Mieheni on saanut päähänsä, että haluaa muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen tai sen läheisyyteen mm. Rauhallisuuden ja halvemman asumisen takia. On sitä mieltä, että esim. Lasten parempi kasvaa siellä. Itseäni kaupunkilaisena tämä ajatus jännittää todella paljon. Haluaisinkin kysyä, voisinko sopeutua pääkaupunkiseutulaina alle 10 tuhannen ihmisen kaupunkiin?
Kommentit (38)
Onko sinulla ajokortti ja onko sinulle ok ajaa pimeillä sivutiellä lumipyryssä? Tutustutko helposti uusiin ihmisiin?
Onko lapsilla tuttuja ikäisiään siellä Pohjanmaalla? Esim serkkuja tai mummolan naapureita ym?
Siinäkin on eroa asuuko ihan maalla vai pikkukaupungissa. Mutta taidat niputtaa nämä molemmat samaksi maaseuduksi.
Jos lähdette Pohjanmaalle esim kokeeksi vuodeksi niin olisiko helppo palata? Siis joudutteko myymään omistusasunnon josta ette haluaisi luopua jos asutte jatkossakin Hesassa? Menettäisittekö lapsilta huippu päiväkotipaikat? Saisitteko helposti uudestaan Hesassa töitä jne
Työttömäksi vain miehen työn varaan ei kannata lähteä. Itse lähtisin vain silloin, kun saisin ihan törkeän hyvän työpaikan.
Miten ois joku helsinkiä pienempi kaupunki, mutta ei ihan maalla kumminkaan.
Mistä nautit Helsingissä? Jos se on lukemattomat mahdollisuudet ja ihmispaljous niin älä lähde. Mutta mieti missä oikeasti vietät aikaa.
aikuinen ihminen joka kyselee tällaisia mammapalstalla, miten muuten toi elämänhallinta sujuu?
Asuminen ja liikkuminen on pohjanmaalla kalliinpaa. Miehesi ei tätä ymmärrä, koska hän vertaa vain kuluja ja olettaa tienaavansa pohjanmaalla yhtä hyvin kuin helsingissä. Todellisuudessa kannattaisi verratessa laskea sen mukaan, että pohjanmaalla saa työttömyysperuspäivärahaa. Ei sieltä töitä löydy. Eipä tunnukaan enää asuminen ja liikkuminen halvalta niillä tuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Miten ois joku helsinkiä pienempi kaupunki, mutta ei ihan maalla kumminkaan.
tämmöinen kiva kompromissi, jossa kumpikaan ei ole tyytyväinen
Ihminen pärjää ihan hyvin ilman yli 10 000 laumaakin.
Edellä hyviä näkemyksiä. Mielestäni ei ole itsestäänselvää sekään ,että "maalla on parempi lasten kasvaa". Esim.koulukiusaamista on paljon maaseutukouluissa, joissa ei ehkä ole niin totuttu erilaisuuteen ja sama koskee aikuisia. Millaisia arvoja ja elämänmenoa haluat lastesi oppivan ? Lasten opiskelumahdollisuudet kannattaa myös huomioida.
Vierailija kirjoitti:
aikuinen ihminen joka kyselee tällaisia mammapalstalla, miten muuten toi elämänhallinta sujuu?
MISTÄ täällä sitten pitäisi keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Edellä hyviä näkemyksiä. Mielestäni ei ole itsestäänselvää sekään ,että "maalla on parempi lasten kasvaa". Esim.koulukiusaamista on paljon maaseutukouluissa, joissa ei ehkä ole niin totuttu erilaisuuteen ja sama koskee aikuisia. Millaisia arvoja ja elämänmenoa haluat lastesi oppivan ? Lasten opiskelumahdollisuudet kannattaa myös huomioida.
TÄMÄ! Tutkitusti koulukiusaamista on eniten maaseudulla.
Halvempi asuminen on hyvä pointti. Mutta onko töitä?
Vierailija kirjoitti:
Edellä hyviä näkemyksiä. Mielestäni ei ole itsestäänselvää sekään ,että "maalla on parempi lasten kasvaa". Esim.koulukiusaamista on paljon maaseutukouluissa, joissa ei ehkä ole niin totuttu erilaisuuteen ja sama koskee aikuisia. Millaisia arvoja ja elämänmenoa haluat lastesi oppivan ? Lasten opiskelumahdollisuudet kannattaa myös huomioida.
Ylipäänsä sellainen ajattelu että maaseutu-hyvä, kaupunki-paha on aika vanhanaikaista. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. Toisille sopii paremmin toinen ja toisinpäin. Maaseutua ajatellaan usein kovin idyllisenä, itselläni on toisenlaiset kokemukset. Mutta toiset viihtyy ja tykkää, ei se ole multa pois.
Maaseutu kasvaa kun sinne muuttaa ja lapset kasvaa siellä. Sehän on hyvä.
Onko työpaikkaa sinulle? Mieti jos muutat työttömänä ja miehesi haluaa kohta eron, löytyykin joku sopivampi puoliso. Joudut jäämään sinne koska yhteishuoltajuus ja päädyt sinne kunnan vuokra-asuntoon.
Sopeudut varmasti, jos ei hiljaisuus pelota. Asun itse suuressa talossa taajaman laidalla ja moni on sanonut, että on pelottavan hiljaista. Minusta silloin on kaikki hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Toinen jatkaa:
- Oletko tai onko miehesi lesta, entä kestätkö sen piirin painostuksen ja sekaantumisen ihan kaikessa
- viihdytkö sisäsiittoisissa piireissä
- Kestätkö ulkopuolisuuden, pienessä pitäjässä olet aina se muualta tullut eli et kuulu joukkoon
- Onko sinulle ja miehellesi töitä
- Haluatko asua pienellä paikkakunnalla
- Entä kun lapset on kasvaneet ja pesästä lentäneet, jäättekö miehen "kotinurkkiin" vai muutatteko takaisin pk-seudulle
- Entä jos eroatte puoli vuotta mahdollisen muuton jälkeen, mitä teet ja mitne lasten holto järjestyy? Koska siinähän käy niin, että yhteishuoltajana et voi muuttaa ahdistavalta pikkupaikkakunnalta minnekään. Työttömänä sosiaalisena hylkiönä eläkeikään asti vai?
Minä en muuttaisi mutta minä en ole sinä.
Luulisi, että ap olisi maininnut, jos miehensä suku olisi (esim.) lestadiolaisia. Onhan täällä Pohjanmaallakin, mutta se on kuitenkin aika suku- ja osin paikkakuntakohtaista. Suurimmalla osalla pohjalaisista ei ole kuitenkaan kosketusta heihin niin, että se mitenkään näkyisi tai vaikuttaisi, saati vaikeuttaisi elämää.
Mitä tulee muuhun toisten asioihin sekaantumiseen, niin on toki ymmärrettävää, että tulokkaat kiinnostavat, mutta ei se silti tarkoita, ettei ymmärrettäisi ihmisten oikeutta yksityisyyteen ja omiin päätöksiin. Mitä suurempi/urbaanimpi paikka(kunta), sitä helpompi on pysytellä, jos niin haluaa, vain omissa oloissaan ja "tuntemattomana", ja sinne muuttaessa voi ikään kuin aloittaa alusta. Moni kuitenkin haluaa ajan myötä ja itselleen luontevalla tavalla tutustua uusiin ihmisiin, saada niitä hyvänpäiväntuttuja ja myös uusia ystäviä. Sopimattoman uteliaille ja sekaantujille joutuu laittamaan nätisti rajoja, asuipa (tai teki töitä, harrasti) missä tahansa!
Ulkopuolisuuden tuntu? Oisko silloin parempi pysyäkin pois sellaisten ihmisten silmistä, on niitä mukaviakin! Entä ap:n puoliso, tunteeko hän nyt ulkopuolisuutta, sekö on hänen muuttohalunsa takana? Jotkut tottuvat muualla asumiseen, kun ei ole vaihtoehtoa, mutta eivät silti koskaan aivan kokonaan kotiudu. Ensimmäiset vuodet voivat mennä hyvin, on opiskelut, uusia kavereitakin, hyvä työpaikka ja ja kaikkea muuta huomion vievää. (Paluumuutossa on vaan se, että aina ei ole enää olemassa sitä mistä lähti!) Jos pariutuu ja perheen perustaa siellä "muualla", ottaa riskin, että puoliso ei halua tai voi muuttaa. Aivan oikein ap:n näitä miettiä, päätöksen täytyy olla yhteinen.
No miten viihdyt lomalla tuolla ? Kait olette lomailleet joskus miehen kotiseudulla?
- löytäisittekö kumpikin töitä Pohjanmaalta?
- kuinka paljon olet tekemisissä Helsingissä asuvien ystäviesi ja sukulaisesi kanssa nyt? Siis näetkö heitä vaikka viikoittain?
- millaisia harrastuksia teillä on? Paranisiko vai huononisiko harrastusmahdollisuudet?
- tykkäätkö olla ihmisjoukoissa vai nautitko yksinäisyydestä/pienellä porukalla olemisesta?
- onko sinulla tuttuja miehen kotiseudulla esim miehen sukulaisten tai kavereiden kautta?