Oletko koskaan kiroillut? Millaisessa tilanteessa?
Kommentit (11)
Joskus tiuskaisen "himp*ranpimpura" tai "hits*läinen" jos oikein menee hermot. En tosin lasten kuullen.
Lähellä oli kerran. Löin vasaralla sormeen ja meinasin huutaa, että "voi s******* s******, h***** v**** ja k***** j****!" Onneksi pystyin viime hetkellä hillitsemään itseni ja totesin vain "ai jai, nyt kyllä minua hieman harmitaa tämä asia!"
Vieläkin kyllä puistattaa, kun muistelen miten lähellä oli kiroilu!
Sanoin "hemmetti vie" silloin, kun Estonia upposi. Vieläkin on hieman huono omatunto siitä. Kiroilusta siis.
Meillä kotona ei kiroiltu ja kiroilin ennen aika harvoin. Mies sanoo kun välillä tulee ärräpäitä ettei kiroilu sovi minulle yhtään. Kyllä välillä kiroilen ja itseäkin ärsyttää jos se äityy pahaksi. Olen kuitenkin ulkokorea etten kiroile kuin kotona miehen kuulleen tai itsekseni.
Mä en muuta teekään kuin kiroilen.
Vitut mitään kiroillut. Kuka saatana kertoi?
Äitini on aina ollut kova kiroilemaan, höystää jokaisessa lauseessa jos ei muuta niin smör fitalla. Isäni tosi harvoin ja aiheesta. Kiroilun suhteen siskoni on tullut isäämme, minä äitiimme.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on aina ollut kova kiroilemaan, höystää jokaisessa lauseessa jos ei muuta niin smör fitalla. Isäni tosi harvoin ja aiheesta. Kiroilun suhteen siskoni on tullut isäämme, minä äitiimme.
Muistaako kukaa enää pakkoruotsi tunneilta mitä toi smör fitta tarkottaa?
Itsekseni saatan joskus sanoa P-sanan. Teininä oli lyhyt hetki, jolloin kiroilin muiden aikana. Ihmisten ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Se oli joku murrosikäjuttu.