Lue keskustelun säännöt.
Te muut jotka vietätte paljon aikaa yksin
13.09.2021 |
Mitä kaikkea te teette yksin? Itse olen paljon itsekseni, muutama kaveri on mutta ei oikein sellaisia ketkä lähtisivät mun kanssa viettämään viikonloppua esim kylpylään tai johonkin muuhun pikku reissuun. Itse olen jotenkin arka lähtemään tämmöiseen yksin. Käyn lenkillä ja muutenkin kuntoilen, käyn omissa harrastuksissa yksin. Olisi kiva välillä tehdä jotain hieman arjesta poikkeavaa vaikka ihan ex tempore mutta ei ole ketään kuka mun kanssa lähtisi. Kiva olisi mieluummin kaksin kuin yksin. Miten te muut, annatteko yksin tekemisen vaikuttaa vaan teettekö siitä huolimatta? Kaipaan teiltä kokemuksia ja esimerkkejä mistä olisi matalin kynnys aloittaa. Että saisin itse rohkeutta lisää.
Kommentit (72)
Ihan sama vika.
Ollut koko aikuisiän ja se pahenee jos ja kun olet sinkku ja kaverisi pariutuvat.
Olen tehnyt lähes kaiken yksin aikuisiällä jo matkustanutkin Aasiassa naisen ihan yksin maaseudulla, en edes osannut pelätä.
Kurjaa kun ei ole kavereita joiden kanssa lähteä teatteriin, kylpylään jne kuten sanot.
Elokuvissa, ulkona, baarissa, syömässä, matkoilla helppo yksin, mutta ei kantti kestä mennä yksin teatteriin tai oopperaan tms. En halua vaikuttaa luuserilta, koska ei siis kukaan mene teatteriin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leffa yksin ok, mutta konsertti jne ei mene, sori vaan. Kuka moshaa yksin siellä?
Vierailija kirjoitti:
Teen lähes kaiken mieluummin yksin. Matkoilla esimerkiksi on paljon kivempaa yksin, kun saa tulla ja mennä ja tehdä ihan mitä itse huvittaa. Samoin kaikki kulttuuritapahtumat on parhaita yksin, ei ole kukaan höpöttämässä ja pilaamassa fiilistä. Aloita vaikka käymällä teatterissa tai leffassa, ne on helppoja paikkoja yksinkin. Tai mene johonkin lähikaupunkiin viikonloppuna, ole hotellissa yötä ja katsele kaupunkia.
Näin me olemme erilaisia, mä teen noita asioita yksin, pakosta, kun ei mulla ole enää ystäviä. Ennen siis yhdessä, eikä ikinä, kukaan ole mun fiiliksiä puheillaan tms pilannut. Mutta kyllä yksinkin viihdyn.
mielelläni teen kaiken yksin, ei ole tullut koskaan tekemisestä puutetta. Minulla on aktiivinen mieli, joten keksin aina jotain projekteja. Jos haluan lähteä pois kotoa ja neljän seinän sisältä, menen sinne mikä tuntuu kiinnostavan. Se voi käytännössä olla vaikka lenkille, kirjastoon, katsomaan keskustan taidenäyttelyiden näyteikkunoita (Tai jos näyttelyt auki, niin sisään), voin vaikka käydä kiertämässä keskustan kauppojen paitatarjonnan, housutarjonnan, käydä tsekkaamassa meneekö minua kiinnostavia leffoja, siis ihan mitä vain, uskon,että kenellekään ei tule tekemisestä puutetta, jos hän joskus (kuvannollisesti, tai miksei kirjaimellisestikin) ustahtaa alas ja miettii mitä kaikkea onkaan tehnyt tässä kuussa, tämän vuoden aikana tai mitä on aina unelmoinut haluvansa tehdä. kerran hyppäsin junaan ja lähdin käymään tampereella. konnari oli laatua utelias, joten kun kyseli mitäs aion mennä tekmään, sanoin hälle vain, että ei aavistustakaan, tuli vain tunne, että haluan hetkeksi vaihtaa kaupunkia, että saas nähdä mitä tampereella on tänään minulle tarjottavaa. Konnari sitten osasi suositella jotain ja lähdin vinkin perässä ja hauskaa oli.
Vierailija kirjoitti:
Teen lähes kaiken mieluummin yksin. Matkoilla esimerkiksi on paljon kivempaa yksin, kun saa tulla ja mennä ja tehdä ihan mitä itse huvittaa. Samoin kaikki kulttuuritapahtumat on parhaita yksin, ei ole kukaan höpöttämässä ja pilaamassa fiilistä. Aloita vaikka käymällä teatterissa tai leffassa, ne on helppoja paikkoja yksinkin. Tai mene johonkin lähikaupunkiin viikonloppuna, ole hotellissa yötä ja katsele kaupunkia.
Itsekin kyllä tykkään tehdä asioita yksin, esim olen joskus käynyt päiväseltään jossain toisessa kaupungissa shoppailemassa ja kerran elokuvissakin itse asiassa muistin nyt kuin tuosta mainitsit. Mut just tuo hotellissa yöpyminen tuntuu vielä vaikealta vaikka mieli tekis lähteä. Esim illalla tuntus jotenkin nololta mennä johonki yksin syömään tai viinilasilliselle.. Tai jos pyörii muuten ihan pihalla jos ei ole tuttu paikka.. Tai teatterin väliaika, sekin tuntuu oudolta seisoskella jossain nurkassa, koska siellä varmaan olisin🙈😂.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Leffa yksin ok, mutta konsertti jne ei mene, sori vaan. Kuka moshaa yksin siellä?
No joo, ehkä just ja just joku konserttisalissa oleva konsertti vois mennä mut ei mikään baari keikka. Yksin jorailisit siellä, ei apua! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen melkein kaiken mielummin yksin tai otan koiran mukaan. Käyn kylpylässä,elokuvissa, konseteissa ja teatterissa, lenkkeilen, sienestän ja marjastan, teen pihatöitä, teen remonttia, luen.
En ole vielä tavannut ihmisiä, joiden seurassa olisi mukavampi olla kuin itsekseen.
Toki minulla on sellaisiakin harrastuksia, joissa ollaan yhdessä muiden kanssa. Pääasia, että niissä ei pysty kovin paljon puhumaan. Joudun aina jonkun sellaisen uhriksi, joka haluaa purkaa kaikki murhensa juuri minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen lähes kaiken mieluummin yksin. Matkoilla esimerkiksi on paljon kivempaa yksin, kun saa tulla ja mennä ja tehdä ihan mitä itse huvittaa. Samoin kaikki kulttuuritapahtumat on parhaita yksin, ei ole kukaan höpöttämässä ja pilaamassa fiilistä. Aloita vaikka käymällä teatterissa tai leffassa, ne on helppoja paikkoja yksinkin. Tai mene johonkin lähikaupunkiin viikonloppuna, ole hotellissa yötä ja katsele kaupunkia.
Näin me olemme erilaisia, mä teen noita asioita yksin, pakosta, kun ei mulla ole enää ystäviä. Ennen siis yhdessä, eikä ikinä, kukaan ole mun fiiliksiä puheillaan tms pilannut. Mutta kyllä yksinkin viihdyn.
Jos kärsit yksinäisyydestä, sinun on rohkaistava mielesi ja lähdettävä etsimään ystäviä. Suosittelen aloittaa harrastustoiminnasta ja olemalla avoin. SIlloin tällöin niistä voi löytää jonkun, joka on samalla aaltopituudella ja alatte nähdä vapaa-aikanakin. Selvää on, että ei se sormia napsauttamalla käy, että ei sinne pidä mennä niin, että ajattelee, että 1. käyntikerralla joku ystävä löytyy, suomalaiset ovat aika hitaita ystävystymisessä, mutta harrastusten kautta saa laajennettua omia sosiaalisia piirejään.
Minä en käytä päihteitä enkä halua olla tekemisissä päihteiden suur/humala/päihtymiskäyttäytyjien kanssa, joten kun lähdin laajentamaan omaa ystäväpiiriäni, tai virkistämään sitä, lähdin liikkeelle harrastustoimitojen piiristä, jossa otaksuin ettei siellä ns. kännikalat viihdy. Sitä kautta sain muutettua omaa ystäväpiiriäni itselleni mieluisampaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leffa yksin ok, mutta konsertti jne ei mene, sori vaan. Kuka moshaa yksin siellä?
Iso osa muusta paikalle tulleesta yleisöstä. Kyllä keikalla aina moshauskaverin saa.
Teen kaiken yksin, eli käytännössä lojun himassa, katselen telkkaria, palstailen välillä ja luen kirjoja. Ulkona käyn lähinnä lähikaupassa hakemassa kaljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leffa yksin ok, mutta konsertti jne ei mene, sori vaan. Kuka moshaa yksin siellä?
Kukaan ei konserteissa katso tai osaa selvittää kuka moshaajista on siellä yksin. Sen kun menet seisomaan siellä rivin jatkeeksi ja alat moshaamaan ja biletät kuin bilettäisit siellä lavalla olevien bändin jäsenten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Tai sitten hyvin nautinnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin saatan ostaa lipun uuteen kaupunkiin ja lähteä matkaan ex tempore. Tottumiskysymys. En osaisi jutella tuntikausia junassa tai lentokoneessa. Seikkailulta ne matkat aina tuntuvat.
Kahviloissa voi kuunnella puheensorinaa, jos kaipaa sellaista. Nautin hiljaisuudesta.
Tykkään yksinolosta, mutta on tiettyjä tilanteita joissa erottuu liikaa joukosta (festarit, teatteri, ooppera). Kyllähän niissäkin silti voi käydä. Olen tehnyt yksin teatterimatkoja esim. Kajaanin kaupunginteatteriin. Suuria elämyksiä.
Vaellus Lapissa olisi unelmana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffa yksin ok, mutta konsertti jne ei mene, sori vaan. Kuka moshaa yksin siellä?
No joo, ehkä just ja just joku konserttisalissa oleva konsertti vois mennä mut ei mikään baari keikka. Yksin jorailisit siellä, ei apua! Ap
Mä oon kyllä käyny ihan rockkonserteissakin ja festareilla yksin, mikäs siinä on niin paha? Tosin mun tyyli eii moshata vaan yleensä vaan seison ja katon ja kuuntelen.. :--D
Oon muutaman kerran ollu myös kaksin tai kolmisin konsertissa, oikeestaan seki tuntuu kivemmalta yksin.
Tykkään tehdä yksin kyllä kaikkea, parasta!
Mä matkustan sekä työn että muutenkin paljon yksin. Hotelleissa nimenomaan on aika paljon yksin syöviä, ei siihen kukaan kiinnitä huomiota.
Mä retkeilyn luonnossa jonkin verran yksin myös; rauhassa saa kulkea. Käyn myös konserteissa ja teatterisss yksin. Mulla on kyllä ystäviä ja käyn heidänkin kanssaan. Olen viikko-viikko -vanhempi, joten mulla on vapaata enemmän kuin monilla ystävilläni. Mutta olen myös yksin viihtyvää sorttia ja tarvitsen yksinoloa.
On kyllä joitain tilanteita, joihin menee mieluiten jonkun kansssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen lähes kaiken mieluummin yksin. Matkoilla esimerkiksi on paljon kivempaa yksin, kun saa tulla ja mennä ja tehdä ihan mitä itse huvittaa. Samoin kaikki kulttuuritapahtumat on parhaita yksin, ei ole kukaan höpöttämässä ja pilaamassa fiilistä. Aloita vaikka käymällä teatterissa tai leffassa, ne on helppoja paikkoja yksinkin. Tai mene johonkin lähikaupunkiin viikonloppuna, ole hotellissa yötä ja katsele kaupunkia.
Itsekin kyllä tykkään tehdä asioita yksin, esim olen joskus käynyt päiväseltään jossain toisessa kaupungissa shoppailemassa ja kerran elokuvissakin itse asiassa muistin nyt kuin tuosta mainitsit. Mut just tuo hotellissa yöpyminen tuntuu vielä vaikealta vaikka mieli tekis lähteä. Esim illalla tuntus jotenkin nololta mennä johonki yksin syömään tai viinilasilliselle.. Tai jos pyörii muuten ihan pihalla jos ei ole tuttu paikka.. Tai teatterin väliaika, sekin tuntuu oudolta seisoskella jossain nurkassa, koska siellä varmaan olisin🙈😂.. Ap
Mä käyn ulkona tai vessassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leffa yksin ok, mutta konsertti jne ei mene, sori vaan. Kuka moshaa yksin siellä?
No joo, ehkä just ja just joku konserttisalissa oleva konsertti vois mennä mut ei mikään baari keikka. Yksin jorailisit siellä, ei apua! Ap
Menet paikalle vasta kun keikka on alkanut! Tunget eturiviin ja nautit :)
Vierailija kirjoitti:
Avioliiton jälkeen yksin oleminen voi olla hyvin surullista.
Totta. Mutta kannattaa opetella tekemään omia juttuja ,koska harvemmin puolisot kuolee yhtä aikaa :(
Nauttia yhteisistä hetkistä,mutta opetella nauttimaan omista,yksin vietetyistä hetkistäki. Naisena teen jalkakylpyjä,tai vain ole rauhassa kotona. Olen käynyt teatterissa ja leffassa yksin ilman puolisoa.
Vaikka se tuntuisi oudolta ja pelottavalta,se tunne kun menet takaisin kotiin ja istut puolison viereen,kerrot mitä teit.Se voi tehdä pitkälle suhteelle hyvää,tietty luottamus kohdillaan ettei aleta riitaa siitä,oliko toinen todella oikeasti yksin.
Jokainen aikuinen on vastuussa elämän onnestaan omassa sydämessään,ei kannata pelon antaa vallata sitä onnen lokeroa sieltä 💖
Teen lähes kaiken mieluummin yksin. Matkoilla esimerkiksi on paljon kivempaa yksin, kun saa tulla ja mennä ja tehdä ihan mitä itse huvittaa. Samoin kaikki kulttuuritapahtumat on parhaita yksin, ei ole kukaan höpöttämässä ja pilaamassa fiilistä. Aloita vaikka käymällä teatterissa tai leffassa, ne on helppoja paikkoja yksinkin. Tai mene johonkin lähikaupunkiin viikonloppuna, ole hotellissa yötä ja katsele kaupunkia.