ujot vanhemmat-rohkeat lapset, rohkeat vanhemmat-ujot lapset?

Ollaan kaikki järjestään esiintyjiä ja hölösuita!

ja lapseni kauhea hölösuu joka ei ujostele ketään.

Joskus olen hämmästellyt kun minulla, ujolla ja hiljaisella, on seitsemän lasta joista ykiskään ei ole ujo eikä hiljainen. Kun taas ystävälläni on myös seitsemän lasta jotka kaikki ovat enemmän tai vähemmän ujoja ja arkoja. Tämä ystäväni taas ei ole mitään sinnepäinkään.



Meidän tapauksessa kyllä on niin, että minun mieheni ei ole pätkääkään ujo, ei ole koskaan ollutkaan ja ystäväni mies taas on sellainen rauhallinen tapaus jonka voisin kuvitella lapsena olleen ujo ja/tai arka. Mutta en tiedä onko ollut, ei ole koskaan tullut puheeksi.

paljon enemmän hölösuut arvostavat itseään kuin ujot. Itse arvostan enemmän ihmistä joka käyttää harkintaa ennen kuin puhuu, hölösuut ovat itsekeskeisessä metelöinnissään yhtä rasittavia kuin keski-ikäiset jenkkituristit.

emmekä toivo samaa lapsillemme. En kyllä toivo lapsestani mitään itsekeskeistä rasittavaa hölösuutakaan, mutta sehän ei ole ainut vaihtoehto ujon tilalle :D



t. ujo, joka kyllä arvostaa itseään

esikoinen on ujo, kakkonen on rohkeista rohkein ja kolmas noiden väliltä :)

vaan ei mikään hölöttäjä. Lapset on reippaita ja sosiaalisia, menevät heti leiksalla toisten (vieraitten) lasten luokse ja puhuvat mukavia tuttaville ja meidän vieraillemme.

Esim. meitä 70-luvulla kasvaneita ei todellakaan kannustettu "hölöttämään", ei varsinkaan tyttöjä. Vitsalla ja tukkapöllyillä meistä suurin osa on kasvatettu. En tiedä mitkä ovat 80-90-lukulaisten kokemukset omasta kasvatuksestaan, mutta itselläni muistot ovat tosi ikävät.

Toinen lapsi on temperamentiltaan ujohko, mutta hän on ilmiselvästi kasvanut rohkeammaksi.



Sanon siis, että ap:n väite on epätosi.