Nuoruuteen liittyviä fantasioita kellään?

No shit, sherlock. Kiva kun tajusit itsekin että on vähän myöhäistä. Yritä tehdä nykyisellä elämälläsi jotain äläkä vello typerissä ajatuksissasi.

Tarpeeksi kun kuvittelet niin alat uskomaan itsekkin. Muistoja voi muuttaa kun tarpeeksi monta kertaa tuo ne takaisin ajatuksiin ja kuvittelee ne toisenlaiseksi.

Jotenkin kuulostaa oudolta. Että fantasioit itsellesi paremman nuoruuden lahjakkaana ja sosiaalisena?

Olisko shrinkki mitään?

Mä olen miettinyt ihan samonin. Että jos olisinkin ollut itsevarmempi ja vähän kypsempi, jospa olisin hoksannut aikaisemmin hoitaa itseni parempaan kuntoon, osannut pukeutua, jospa olisin ollut varsinainen prom Queen, jospa olisin jaksanut pärjätä paremmin koulussa.

Vaikka tein kaiken tuon sitten kun kypysyin ottamaan vastuun itsestäni, niin tylsät kouluvuodet heikosti menestyvänä ja aina vähän pihalla olevana seinäruusuna kuvittelee mielellään uusiksi.

Ehkä tähän ei kuitenkaan kannata käyttää kovin paljon aikaa, vaan yrittää kääntää katseensa siihen mitä voisi nykyhetkessä tehdä?

Itselläni on aina ollut pieni lisämotivaatio pärjäämiseen se, että ne vanhat luokkatoverit näkevät miten menestynyt, sädehtivä ja hyvännäköinen olen nykyään. Se on vähän ulkoinen motiivi sellaisenaan, joten pitää miettiä mitä oikeasti haluaa tehdä eikä sitä miten parhaiten näyttäisi koulutovereille, mutta sanotaanko että kyllä se aina sellaisena lisämausteena menee.

Vierailija kirjoitti:

Tarpeeksi kun kuvittelet niin alat uskomaan itsekkin. Muistoja voi muuttaa kun tarpeeksi monta kertaa tuo ne takaisin ajatuksiin ja kuvittelee ne toisenlaiseksi.

Ja kun oikein tosi tarpeeksi kauan toivoo jotain, muuttuu se todeksi.

Kyllä mä ainakin monesti palaan muistoihin ja mietin, että olisi pitänyt tehdä eri lailla siinä ja siinä kohtaa niin olisi tapahtunut sitä ja tätä kivaa. Jos koko nuoruus olisi menny perseelleen, niin miksei sitä kokonaan kuvittelisi uusiksi.

Se, että haaveilet tuosta suosiosta kertoo tietenkin huomion kaipuusta ja keskipisteeksi pääsemisen halusta. Yhdellä kaverilla jolla borderline personality disorder oli kuulemma sellaista, että hän kuvitteli olevansa lahjakas viulunsoittaja tms. Minusta se oli outoa siinä, että laji on joku sellainen mistä ei todellisuudessa ole mitään hajua ja että fantasia vaihtuu. Itse haaveilen menestymisestä omassa harrastuksessa, mutta en todellakaan pysty edes mielikuvittelemaan elävästi että olisin vaikka todella hyvä hiihtäjä ja kaikki hurraisivat siitä. Jostain identiteetin epävarmuudesta minun mielestä kertoo, jos ihailluksi tulemisen aihe fantasiassa vaihtuu kovin laajasti.

..

Lähinnä toivon että olisinpa yhä esim. 19 - 25-vuotias. Ei lukion vaan biletyksen, nuoruuden, kauneuden ym. osalta. Maailma oli avoin.

Joissain tv-sarjoissa ollaan high schoolissa tai 26-vuotiaita. Sama idea.

Joo, mä mietin kanssa samoin.

Olisi pitänyt opiskella enemmän ja olisi pitänyt osata hakea apua mun mt-ongelmiin vaikka vanhemmat oli sitä vastaan. Olisi pitänyt selvittää asiat joidenkin kavereiden kanssa silleen, että en olisi menettänyt heitä. Olisi vain pitänyt olla rohkeammin oma itsensä.

Nyt, tälleen n. 10-15v myöhemmin ajattelen kaiholla mennyttä. Niin kurjalta nykyhetki tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kuulostaa oudolta. Että fantasioit itsellesi paremman nuoruuden lahjakkaana ja sosiaalisena?

Olisko shrinkki mitään?

Kuullostaa oudolle

Eipä tuosta liikaa kannata stressata, jos arkielämässään pystyy kuitenkin toimimaan normaalisti. Ihmisillä on erilaisia hölmöjäkin päiväunelmia. Minä en niinkään nuoruutta kaipaa, mutta usein fantasioin maineesta ja mammonasta ja siitä että vielä minusta tulee oman alani superstara joka hurauttelee loistoautolla paikasta toiseen.