Lue keskustelun säännöt.
Aargh, lapset tappelee aina äidin kanssa, isä ei ymmärrä
12.09.2021 |
2 lasta, alle 10-vuotiaita ja tilanne on aina ollut sama. Ärsyttää niin kovin, että äiti on aina likasankona. Pienempinä ovat myös lyöneet ja yrittäneet potkia (toki tämän aina jyrkästi kiellän ja estän, lyönnistä seuraa myös jonkin kivan asian menettäminen). Äsken tilanne oli se, että kahden tunnin ajan sisällä yritin tehdä ruokaa ja leipoa yhdessä lasten kanssa, mutta pian molemmat juoksevat pöydältä nappaamiensa ruokien kanssa olohuoneeseen ja lähtevät ryömimään sohvan alle. Juoksin äkkiä kiskomaan juurekset pois kädestä ja sanoin, että ikinä ei lähdetä ruoan kanssa juoksemaan eikä liata olohuonetta. Toinen alkoi tästä kiellosta itkemään ja huutoitki, äiti on tyhmä ja uhkasi lyödä. Ei kuitenkaan onneksi tehnyt niin. Käskin lapset ulos kun ruoanlaitosta ei tullut enää mitään ja isä on pihalla ihan hölmistyneenä vastassa ja ihmettelee, miksi olen taas vihaisella päällä. Koitan selittää, että lasten kanssa on jouduttu taas tappelemaan, joten en jaksa nyt leikkiä iloista ja hän siihen vain toteaa, että kyllä hän vain pystyisi. Mutta kun isällä ei koskaan ole tällaista lasten kanssa! Hän ei vaan yhtään ymmärrä eikä pysty asettumaan minun asemaani. Ei kukaan normaali ihminen pysty tuollaisten episodien jälkeen heti hymyilemään ja suukotellen ja halaillen lähettämään lapset pihalle. Kuvittelisin, että on normaalia olla sellaisen jälkeen mieli maassa.
Isä näkee tilanteet aina vain niin, että minä olen se pahis, tyyliin ihan tyhjästä vaan suutun. Ilmeisesti lapsia ei saisi koskaan kieltää, vetää minkäänlaisia rajoja, pitäisi antaa lyödä ja potkia suutuspäissään ja muutaman iskun jälkeen mennä hymyillen isän luo kertomaan, miten ihanaa elämä onkaan.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, ehkä relevanttia olisi tietää millä tavalla ilmaisit tunteitasi. Luonnollisesti tuossa tilanteessa tulee vihaiseksi, mutta tilanne on kuitenkin aika tavallinen sinänsä, että jos se saa sinut esimerkiksi huutamaan ja kiroilemaan ja paiskomaan tavaroita, niin sitten se kuulostaa aika ylireagoimiselta.
Meillä on nollatoleranssi tavaroiden paiskomiselle ja kiroilulle, mutta äänestäni kyllä kuulee, milloin olen vihainen. Puhun nopeasti, käskevästi ja tiukkaan sävyyn. Ap
Kuulostaa siltä kyllä, että itsessäkin on hieman vikaa. Ei lapsille tarvitse juuresten ryöstämisestä huutaa ja "juosta kiskomaan" niitä heidän kädestään. Vai punajuurten kanssako olivat riehumassa? Lapset ovat lapsia, heidän ei kuulu olla pieniä aikuisia. Sinun sen sijaan kuuluu olla aikuinen ja kyllä, kyetä aivan eri tasolla antamaan anteeksi lasten lapsellisuus ja olla turvallinen aikuinen. Toki saa olla myös suuttunut, saa tarvita omaa tilaa. Mutta lapsille ei kyllä mielestäni ole hyvä mököttää tai näyttää hapanta naamaa siksi, että he edellisessä hetkessä mokasivat tai riehaantuivat. On parempi yksinään eri tilassa tai ulkona käydä ne tunteet läpi ja tulla sitten takaisin, kun pystyy taas olemaan ystävällinen.
Toisaalta miehesi tekee aivan turhaa hallaa syyllistäessään sinua tästä. Siinä, että teitä on kaksi, on juuri se etu, että kun toiselta pettää hermot, toinen, joka on siitä tilanteesta ulkopuolisuutensa ansiosta rauhallisempi, rennompi ja/tai iloisempi, ottaa ohjat. Ei ole mitään hyötyä hyökätä siinä toisianne vastaan vaan olette vaan tyytyväisiä, että toinen voi mennä yksin rauhoittumaan ja toinen voi olla tyytyväinen että pääsee remmiin rauhoittamaan tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä kyllä, että itsessäkin on hieman vikaa. Ei lapsille tarvitse juuresten ryöstämisestä huutaa ja "juosta kiskomaan" niitä heidän kädestään. Vai punajuurten kanssako olivat riehumassa? Lapset ovat lapsia, heidän ei kuulu olla pieniä aikuisia. Sinun sen sijaan kuuluu olla aikuinen ja kyllä, kyetä aivan eri tasolla antamaan anteeksi lasten lapsellisuus ja olla turvallinen aikuinen. Toki saa olla myös suuttunut, saa tarvita omaa tilaa. Mutta lapsille ei kyllä mielestäni ole hyvä mököttää tai näyttää hapanta naamaa siksi, että he edellisessä hetkessä mokasivat tai riehaantuivat. On parempi yksinään eri tilassa tai ulkona käydä ne tunteet läpi ja tulla sitten takaisin, kun pystyy taas olemaan ystävällinen.
Toisaalta miehesi tekee aivan turhaa hallaa syyllistäessään sinua tästä. Siinä, että teitä on kaksi, on juuri se etu, että kun toiselta pettää hermot, toinen, joka on siitä tilanteesta ulkopuolisuutensa ansiosta rauhallisempi, rennompi ja/tai iloisempi, ottaa ohjat. Ei ole mitään hyötyä hyökätä siinä toisianne vastaan vaan olette vaan tyytyväisiä, että toinen voi mennä yksin rauhoittumaan ja toinen voi olla tyytyväinen että pääsee remmiin rauhoittamaan tilannetta.
Itse asiassa kyllä, pilkon tässä mm. punajuurta hanskat kädessä. Kuorittu porkkana ja punajuuri lähtivät matolle, joten tuli kyllä kiire. Jos kyseessä olisi ollut jokin ei niin värjäävä ruoka, niin en olisi niin kiireellä toiminut vaan pyytänyt ensin lapsia antamaan ne takaisin tai tulemaan keittiöön syömään niitä. Nyt ei ollut aikaa neuvotteluun. Ap
Hmm, ehkä relevanttia olisi tietää millä tavalla ilmaisit tunteitasi. Luonnollisesti tuossa tilanteessa tulee vihaiseksi, mutta tilanne on kuitenkin aika tavallinen sinänsä, että jos se saa sinut esimerkiksi huutamaan ja kiroilemaan ja paiskomaan tavaroita, niin sitten se kuulostaa aika ylireagoimiselta.