Miten teidän elämänne meni?
Koitteko olevanne lapsena /nuorena ns. "parempaa väkeä" työväestöä vai kurjalistoa?
Itse synnyin hyväosaiseen perheeseen ja opiskelin yliopistotutkinnon ja tein pitkän uran akateemisessa ammatissa. En voi valittaa. Saan nyt kohtuullisen korkeaa eläkettä, jolla pärjää hyvin.
Kommentit (12)
Jotkut pärjää. Toiset ei.
Evoluutio!
Synnyin tosi keskiluokkaiseen perheeseen. Suuria rikkauksia ei ollut, mutta ei toisaalta mistään puutettakaan.
Aika hyvin minulla on itse asiassa tainnut tämä elämä sujua. Muutama mutka on toki matkassa ollut eikä kaikki ole aina sujunut suunnitelmien mukaan, mutta minulla on työ josta pidän, perhe jota rakastan, kaunis viihtyisä koti ja terveyteni. Se on jo tosi paljon.
Itse asiassa aika samankaltainen tilanne kuin lapsuudenkodissani! Ei mielettömiä ylellisyyksiä, mutta kaikki mitä tarvitaan.
Duunariperheestä jossa isä alkoholisoitui ja äiti jäi yksin lasten kanssa. Olen aina ollut vastuullinen, hoitanut pikkuveljeä ja yrittänyt olla aiheuttamatta enempää harmeja. Kantanut huolta läheisistäni teini-ikiäisestä asti.
Olispa ihanaa kun joku huolehtisi välillä minusta. Ja rakastaisi.
En tiedä vielä. Kun toivottavasti ei ole elämä ohi vielä vuosikymmeniin.
Lapsuuden perheeni oli huonompaa väkeä. Oma itsetuntoni oli pitkään sen mukainen. Nyt keski-ikäisenä oma perustettu perhe on varakas, keskiluokkainen. Lapsuudenperheestä erityisesti lievästi alkoholksoitunut äitini yrittää vetää meitä tuohon kurjalisto jamaan. Ei olla menossa.
Aivan päin persettä, kaikki aina vaikeimman kautta. Aivan kaikkeen saan nähdä ihan h****sti vaivaa. Olen sinkku enkä enää jaksa etsiä miestä kun siihen pitäisi nähdä ääretön vaiva ja menisi varmasti mahdollisimman hankalasti.
Perheestä missä äiti akateeminen, isä duunari tuurijuoppo. Yksinäisyys leimannut vahvasti elämääni aina. Nykyään juon paljon kun lapset poissa kotoa. Isänsä kanssa erottu ajat sitten jo. Mutta iloa tuo uusi mies
Köyhä yrittäjäperhe, useita konkursseja, jatkuvaa rahapulaa. Nuorempana olin ihan varma että minulle käy paremmin, pärjään ettei tarvitse rahasta stressata. Toisin kävi. Kävi vielä huonommin kuin vanhemmilleni, menetin terveyteni jo nelikymppisenä ja sitä ennen tuli rakastuttua peeaarenttumieheen.
Synnyin melko varakkaaseen perheeseen, opiskelin akateemiseksi, tein ihmiskunnan eteen samaan aikaan suuria asioita - ilmaiseksi, vaikka sitä moni ei vielä usko ja nyt nautin elämästä. Eläkkeet tai muut eivät stressaa. Työ on lähinnä edessä vasta. En tiedä, haluanko lapsia. Haluan elää minimalistisesti ja löytää yhteyden luontoon ja hengellisyyteen. Haluan pysyä erossa siitä roskasta, mihin minut vedettiin mukaan ilman tahtoani eli kapitalismin aiheuttamasta orjuudesta.
Nykyään "kurjalisto" = weeteeväki elää tuilla paremmin kuin vanhan rahan eläkeläiset.