Luonnehäiriöinen työkaveri

Sinä se narsisti olet. Lopeta jo jankkaus saat a nan keittiöpsykologi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä se narsisti olet. Lopeta jo jankkaus saat a nan keittiöpsykologi.

Sieltä se psykopaatti huutelee. Mustamielinen kuvotus.

Olen ollut joskus tällaisen kanssa samassa työryhmässä. Luulen ihan vakavasti, että hän oli psykopaatti. Meitä oli tiimissä 5 tyyppiä ja tämä yksi aiheutti ihan jäätävän varuillaanolon ja hermostuneisuuden. En mene yksityiskohtiin, mutta hän oli todella ahdistava tyyppi. Yksi kerrallaan jokainen joutui tämän hampaisiin, jollakin tavalla. Itse selvisin suhteellisen vähällä, koska meillä ei ollut sillä tavalla risteäviä intressejä, mutta yhden työkaverin tämä ajoi sairastumisen partaalle ja muillakin oli vaikeaa. Hän vaihtoi lennosta mielipiteitään, oli yhtenä päivänä hyvää pataa yhden kanssa ja toisena päivänä kohteli tätä julmasti. Kuvaavaa on, että kun sain uuden työpaikan, en uskaltanut kertoa siitä kellekään, vaan hoidin irtisanoutumisen pitkän kesäloman aikana. Tiesin, että tämä tyyppi raivostuu siitä. Ja niin oli kuulemma käynyt. Mutta silloin olin jo turvassa muualla.

Ongelmaa voi vähätellä, jos ei ole itse kohdannut todella kylmää ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut joskus tällaisen kanssa samassa työryhmässä. Luulen ihan vakavasti, että hän oli psykopaatti. Meitä oli tiimissä 5 tyyppiä ja tämä yksi aiheutti ihan jäätävän varuillaanolon ja hermostuneisuuden. En mene yksityiskohtiin, mutta hän oli todella ahdistava tyyppi. Yksi kerrallaan jokainen joutui tämän hampaisiin, jollakin tavalla. Itse selvisin suhteellisen vähällä, koska meillä ei ollut sillä tavalla risteäviä intressejä, mutta yhden työkaverin tämä ajoi sairastumisen partaalle ja muillakin oli vaikeaa. Hän vaihtoi lennosta mielipiteitään, oli yhtenä päivänä hyvää pataa yhden kanssa ja toisena päivänä kohteli tätä julmasti. Kuvaavaa on, että kun sain uuden työpaikan, en uskaltanut kertoa siitä kellekään, vaan hoidin irtisanoutumisen pitkän kesäloman aikana. Tiesin, että tämä tyyppi raivostuu siitä. Ja niin oli kuulemma käynyt. Mutta silloin olin jo turvassa muualla.

Lisään vielä että pari tiimin jäsentä yritti päästä hänen suosioonsa ikään kuin "ilmiantamalla" muita näiden tekemisistä. Siis halusivat että huomio keskittyy muihin. Ymmärsin sen logiikan, mutta olipahan sairas kuvio. Ja kaikkein karmeinta oli, että se ei auttanut näitä yhtään. Mitä enemmän he yrittivät, sitä enemmän tämä tyyppi nöyryytti heitä. Itse olin hiljaa ja varuillani, en puhunut kenestäkään ja katsoin toiseen suuntaan. Salaa etsin uutta työtä. Kun aina sanotaan, että pitäisi tehdä sitä ja sitä tällaisen kanssa, niin ne ihmiset eivät tajua mitä on olla tuollaisen tyypin läheisyydessä. Ei se mene niin kuin kirjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Ap on mielisairas ja keksii näitä juoruja minusta eri alustoille!

Onko jo hätä, kun noin pitää rääkyä? 😂

Esitin kerran yhdelle luonnehäiriöiselle luotettavaa pikku apuria ja äänitin salaa sen hienoja suunnitelmia eri ihmisten lyttäämiseksi, jotka toistin sitten suunnitelluille kohteille. Yrittäessään aloittaa kampanjaansa luonnehäiriöinen joutui täysin paniikkiin kun kiusaamisen kohteet reagoivat lähinnä naureskellen ja toistelivat ääneen pätkiä kuulemistaan suunnitelmista. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut joskus tällaisen kanssa samassa työryhmässä. Luulen ihan vakavasti, että hän oli psykopaatti. Meitä oli tiimissä 5 tyyppiä ja tämä yksi aiheutti ihan jäätävän varuillaanolon ja hermostuneisuuden. En mene yksityiskohtiin, mutta hän oli todella ahdistava tyyppi. Yksi kerrallaan jokainen joutui tämän hampaisiin, jollakin tavalla. Itse selvisin suhteellisen vähällä, koska meillä ei ollut sillä tavalla risteäviä intressejä, mutta yhden työkaverin tämä ajoi sairastumisen partaalle ja muillakin oli vaikeaa. Hän vaihtoi lennosta mielipiteitään, oli yhtenä päivänä hyvää pataa yhden kanssa ja toisena päivänä kohteli tätä julmasti. Kuvaavaa on, että kun sain uuden työpaikan, en uskaltanut kertoa siitä kellekään, vaan hoidin irtisanoutumisen pitkän kesäloman aikana. Tiesin, että tämä tyyppi raivostuu siitä. Ja niin oli kuulemma käynyt. Mutta silloin olin jo turvassa muualla.

Lisään vielä että pari tiimin jäsentä yritti päästä hänen suosioonsa ikään kuin "ilmiantamalla" muita näiden tekemisistä. Siis halusivat että huomio keskittyy muihin. Ymmärsin sen logiikan, mutta olipahan sairas kuvio. Ja kaikkein karmeinta oli, että se ei auttanut näitä yhtään. Mitä enemmän he yrittivät, sitä enemmän tämä tyyppi nöyryytti heitä. Itse olin hiljaa ja varuillani, en puhunut kenestäkään ja katsoin toiseen suuntaan. Salaa etsin uutta työtä. Kun aina sanotaan, että pitäisi tehdä sitä ja sitä tällaisen kanssa, niin ne ihmiset eivät tajua mitä on olla tuollaisen tyypin läheisyydessä. Ei se mene niin kuin kirjoissa.

Kyllä. Jos joku esim. haluaa irtisanoutua työstään, hän voi pelätä tästä ilmoittamista, koska ei tiedä, miten psykopaatti reagoi. Kuulostaa varmasti oudolta, mutta totta tämä on. Psyko voi käyttäytyä ikään kuin irtisanoutumisesta oikeasti voisi suuttua todella paljon, vaikka onhan se kaikkien perusoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut joskus tällaisen kanssa samassa työryhmässä. Luulen ihan vakavasti, että hän oli psykopaatti. Meitä oli tiimissä 5 tyyppiä ja tämä yksi aiheutti ihan jäätävän varuillaanolon ja hermostuneisuuden. En mene yksityiskohtiin, mutta hän oli todella ahdistava tyyppi. Yksi kerrallaan jokainen joutui tämän hampaisiin, jollakin tavalla. Itse selvisin suhteellisen vähällä, koska meillä ei ollut sillä tavalla risteäviä intressejä, mutta yhden työkaverin tämä ajoi sairastumisen partaalle ja muillakin oli vaikeaa. Hän vaihtoi lennosta mielipiteitään, oli yhtenä päivänä hyvää pataa yhden kanssa ja toisena päivänä kohteli tätä julmasti. Kuvaavaa on, että kun sain uuden työpaikan, en uskaltanut kertoa siitä kellekään, vaan hoidin irtisanoutumisen pitkän kesäloman aikana. Tiesin, että tämä tyyppi raivostuu siitä. Ja niin oli kuulemma käynyt. Mutta silloin olin jo turvassa muualla.

Lisään vielä että pari tiimin jäsentä yritti päästä hänen suosioonsa ikään kuin "ilmiantamalla" muita näiden tekemisistä. Siis halusivat että huomio keskittyy muihin. Ymmärsin sen logiikan, mutta olipahan sairas kuvio. Ja kaikkein karmeinta oli, että se ei auttanut näitä yhtään. Mitä enemmän he yrittivät, sitä enemmän tämä tyyppi nöyryytti heitä. Itse olin hiljaa ja varuillani, en puhunut kenestäkään ja katsoin toiseen suuntaan. Salaa etsin uutta työtä. Kun aina sanotaan, että pitäisi tehdä sitä ja sitä tällaisen kanssa, niin ne ihmiset eivät tajua mitä on olla tuollaisen tyypin läheisyydessä. Ei se mene niin kuin kirjoissa.

Kyllä. Jos joku esim. haluaa irtisanoutua työstään, hän voi pelätä tästä ilmoittamista, koska ei tiedä, miten psykopaatti reagoi. Kuulostaa varmasti oudolta, mutta totta tämä on. Psyko voi käyttäytyä ikään kuin irtisanoutumisesta oikeasti voisi suuttua todella paljon, vaikka onhan se kaikkien perusoikeus.

Tässä on joku sellainen outo kuvio, että psykopaatti kääntää sen jotenkin loukkaukseksi itseään vastaan. Tavallaan kun "jättää" sen niin se ei kestä sitä. Ja jos on vielä parempi duuni, niin se suuttuu entisestään ja tekee siitä irtisanomisajasta helvetin mitätöimällä, haukkumalla, kääntämällä kaikki vastaan. Ja kukaan ei uskalla onnitella, koska se on "petos" tätä kohtaan ja jos menee korviin, saa tuntea nahoissaan. Hän ikään kuin omistaa kaiken, jopa sinun vapaan tahtosi. Hankala selittää. Tästä on aikaa nyt 10 vuotta ja yhä edelleen näen joskus sellaisia painajaisia, jossa joudun tuonne entiseen työpaikkaan tämän läheisyyteen. En ole ennen sitä enkä sen jälkeen törmännyt tuollaiseen ihmiseen. Ja todellakin toivon, että en koskaan törmääkään.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa voi vähätellä, jos ei ole itse kohdannut todella kylmää ihmistä.

Narsistin yleensä tunnistaa siitä, että häntä ympäröivät ihmiset alkavat sekoilla tai voida omituisen huonosti.

Narsisti ikäänkuin erittää myrkyllistä energiaa tunnekylmyydellään, johon kuuluu tavallisesti oikullisuus, vaihtelevat mielialat, tunnelman ilottomuus ja kireys. Hymy hyytyy narsistin lähellä, siis sellainen hymy joka lähtee iloisuudesta. Ilo kuolee ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa voi vähätellä, jos ei ole itse kohdannut todella kylmää ihmistä.

Narsistin yleensä tunnistaa siitä, että häntä ympäröivät ihmiset alkavat sekoilla tai voida omituisen huonosti.

Narsisti ikäänkuin erittää myrkyllistä energiaa tunnekylmyydellään, johon kuuluu tavallisesti oikullisuus, vaihtelevat mielialat, tunnelman ilottomuus ja kireys. Hymy hyytyy narsistin lähellä, siis sellainen hymy joka lähtee iloisuudesta. Ilo kuolee ensimmäisenä.

Näin se menee.

Taasko tämä sama kitisijä täällä valittaa muiden käytöstä, eilen juuri hän kehui itseään, kuinka on tiiminvetäjä ja heillä töissä joku itsensäkehuskelija. Eiköhän aihe tullut jo eilen käsiteltyä. Jos se itsensäkehuja noin kovin ottaa päähän, jätä eroanomuksesi ja irtisanoudu.

Minkälainen olet itse henkilönä, se analyysi jäi kovin vähäiseksi, jotta tilanteeseen voi tai ylipäätään kannattaa reagoida, eli MINKÄLAINEN ITSE OLET?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmaa voi vähätellä, jos ei ole itse kohdannut todella kylmää ihmistä.

Narsistin yleensä tunnistaa siitä, että häntä ympäröivät ihmiset alkavat sekoilla tai voida omituisen huonosti.

Narsisti ikäänkuin erittää myrkyllistä energiaa tunnekylmyydellään, johon kuuluu tavallisesti oikullisuus, vaihtelevat mielialat, tunnelman ilottomuus ja kireys. Hymy hyytyy narsistin lähellä, siis sellainen hymy joka lähtee iloisuudesta. Ilo kuolee ensimmäisenä.

Ihan kuin äitini, kiukuttelee kuin pieni lapsi, saa todella huonolle tuulelle pitkäksi aikaa, tulee vihan tunteita. Omasta mielestään hän on maailman pelastaja ja maailman ihanin ihminen.

Tuttua myös tuo työsuhteen loppumisen pelkääminen. Jos lähtee itse, pelkää, että se toinen raivostuu. Jos lopettaa muuten kuin mielistelemällä juuri oikealla tavalla, toinen voi kääntää selkänsä tai muisto muuttua kielteiseksi. Vaikka olisi tehnyt työnsä hyvin. Jotenkin oudosti tekeminen mitätöityy. Sama arjessa pienessä mittakaavassa, ensin valtava työvuori, tuskin kiitosta, sitten lopuksi ansio onkin jollain toisella tai kuin mitään urakkaa ei olisi ollutkaan.

Pomoille tai muille ylemmille kielimistä en ole ymmärtänyt, jotkut sitä harrastavat. Ehkä ihmiset saavat siitä puhuttavaa, jos kokevat, ettei oman työn korostaminen tee esihenkilöön vaikutusta. Sitten käy taas tie juorun varjolla.

Minulla on toisaalta kokemusta siitäkin, että jos olen mukava muille ja samalla kerron välillä jotain itsestäni, vastauksena muiden itsestään kertomiin asioihin, saatetaan tulkita, että kerron asioita turhaan. Sille ei voi mitään. Muuten alemmassa asemassa olevana minua saatetaan alkaa vähättelemään muka ystävien puutteesta. Aina ihmetyksen aihe keski-ikäisenä.

Aina löytyy joku kiusantekijä tai Timo tirkistelijä, joka sitten kääntää tarinat nurinniskoin.