Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uhmis kitisee, valittaa ja itkee jatkuvasti
11.09.2009 |
Siis kaikki kunnioitus noille kasvatusoppaille, mutta miten sitä oikeasti jaksaa alkaa lapselle sanomaan, että tiedän, että sinua harmittaa jne. Ja osoittaa, että suuttumus ja suru on oikeutettua kun 3v uhmis jokaisen asian ihan pyllyn pyyhkimisestä lähtien kitisemällä ja valittamalla pyytää. Olen nyt alkanut olemaan kova ja sanomaan, että itkulla ja valituksella ei tässä perheessä mitään saa vaan pitää reippaasti pyytää. Ei tunnu tepsivän. Onko muiden 3 veet samanlaisia? Meidän siis tyttö.
Kommentit (3)
on tuo tyttö alkanut sanomaan, että on pipi (oli se sitten sormessa tai leuassa). Mutta kummasti se pipi on aina nukkumaanmenon yhteydessä, ruokaillessa tai kun jotain komentaa. Tosi rasittavaa kun sitten alkaa itsellä mennä hermot tuollaiseen turhaan kitinään, kun ei oikeasti mitään hätää ole ja sitten kun oikeasti on pipi niin uskotaanko me? Sitäkin olen yrittänyt selittää, mutta ei mene perille.
Taas näitä päiviä ja alkaa kummasti olla töihin jo ikävä.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loputtomiin selittää ja lässyttää... Hyi minuu...
Kyllä mä ihan järjestelmällisesti esim. vaadin 3-vuotiaalta, että jos jotain haluu niin sitä ei saa kiti-kiti-vali-vali-äääää-mutkumähaluuuuun-itkuvirrellä... Nätisti pitää pyytää. Oli sitten kyse maidosta, vedestä tai ihan mistä vaan. Toisinaan aiheuttaa sitten moinen "kohtuuton" vaatimus ihan karseita itkupotkuraivareita (jolloin poistan paikalta...) mutta yleensä vauhkoamisensa jälkeen tulee ennemmin tai myöhemmin pyytämään ihan nätistikin. Jonkinverran asiaa ehkä helpottaakin tuo esikoinen, joka saattaa suureen ääneen pyytää oikein liioitellun kauniisti samaa asiaa (ja teitenkin saa sen kun kerran nätisti pyysi... ) Tai no, ihan mikä vaan ei mee läpi. Karkkia ei saa karkkihyllystä aina kun mieli tekis, vaikka sanat olis siirappia ;) Mut se nyt on asia erikseen. Meillä on karkkipäivä sitä varten.
Kunnon raivarin iskiessä on ihan turha selittää mitään. Meidän jätkä ei paljoo nää, ei kuule siinä vaiheessa, kun karjuu keuhkonsa pihalle asiasta X, joka ei mennyt pikkuherran mielen mukaan... Kun on sitten vähän rauhoittunut, voidaan alkaa keskustelemaan mikä on homman nimi.
Alue: Aihe vapaa
En minä jaksa aina kauniisti selittää, mitäpä iloa siitä on..Meillä on hyvin tempperamenttisiä sakkia ihan ilman uhmaakin, ja ei ne sievää selvitystä kuuntele uhmakohtauksen kourissa. Minä kerron selvällä suomen kielellä, että asiat tehdään kuten tilanteessa täyty tehdä, jos ei miellytä, voi mennä vaikka omaan huoneeseen lattialle makaamaan ja huutamaan uhmakohtauksen pihalle, mutta sen jälkeen asia tehdään kuten pitää.
Käytöstapoja opetellaan siitä asti kun puhetta ymmärtää, iän mukaisella tasolla. Huutaa ja saa juonitella, mutta sillä ei kyllä saa mitään. Ja se on vaan opittava.