Lue keskustelun säännöt.
ennenkuin minusta tuli äiti..
27.08.2009 |
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Kommentit (12)
... äitiyden pateettinen puoli, mutta kiitos kirjoittajalle.
Kirjoita toistekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tämä on kaunis:
Onni tuli meille käymään,
sinut toi se tullessaan.
Kutsui meidät katsomaan.
Laski syliin, jätti siihen,
sinä vähän hymyilit,
unissasi ynähdit.
Onni lauloi pienen laulun,
laulun lauluista kauneimman.
Lapsen unista kertovan.
Kertoi meille, kertoi muille,
kertoi rannan koivupuille,
kertoi tuulenpoikasille,
kertoi koko kaupungille:
Millaista on olla pieni,
pienempi kuin muut.
Miten näyttää valtavilta
taivasta puhkovat puut.
Yhtä ihmettä on linnun lento,
tienpenkan heinänkorsi hento,
koiran haukku ja hännänpää,
kun pallo piiloon kierähtää.
Mitä ihmettä on aamupuuro
ja hellepäivän sadekuuro!
Millaista on rattaista pötköttää
ja kuunnella autoa etääntyvää.
Miten villapuvun sisällä
näkee villaisia unia.
Miten lumijäniksillä
on lumisia junia.
Miten ihmettä on ilmapallo,
leijonanmuotoinen!
Ja tanssiva karhu
ja karvaiset korvat sen!
Ja miten kaikista äänistä maailman,
tunnistaa sen rakkaimman.
Onni tuli meille käymään,
sinut toi se tullessaan.
Kutsui meidät katsomaan.
Onni lauloi pienen laulun,
laulun lauluista kauneimman,
lapsen unista kertovan.
Kertoi meille, kertoi muille,
kertoi rannan koivupuille,
kertoi tuulenpoikasille,
kertoi koko kaupungille:
katsokaa pikkuista pilvien piirtäjää,
sydänlohkareen suloista siirtäjää.
Katsokaa kultaa äidin, isän, koko suvun,
katsokaa tätä tarinaa, alkua uuden luvun.
Tuo oli aivan ihana ja muistutti tärkeistä asioista arjen keskellä.
syön edelleen lämpimiä aterioita ja laitan ruokaa. Minulla on puhtaat vaatteet. Harjaan hampaani ja pesen hiukseni joka päivä. Minun päälleni ei ole edelleenkään syljetty tai kakattu tai pissattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pateettinen = liioitteleva, paatoksellinen, suurieleinen, mahtipontinen
pompöösi = komeileva, mahtipontinen, pramea
On kyllä vanha keskustelu, mutta herranen aika kun sisällötön ja maailmasta irrallinen elämä runon kirjoittajalla on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en kyllä todellakaan nauti monestakaan asiasta, mitä pikkulapsielämään kuuluu, mutta siitä nautin, että lapsi on onnellinen ja kiintynyt vanhempiinsa, oppii koko ajan uutta ja erityisesti rakastan niitä hetkiä, kun hän nukahtaa vanhempiensa väliin ja tuhisee siinä kauniina, ihanana ja tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mahtavaa, huomasin juuri että elämä lapsen kanssa on ilmeisesti samanlaista kuin elämä neurologisen häiriön kanssa 😀 mitähän mulle tapahtuu sitten kun saan lapsia 😊🤔
Asioita mitkä sopii puhun täydellisesti tossa aloituksessa koska minulla on adhd:
En syö aina lämpimiä aterioita ellei mies kokkaa
Minulla ei ole tahriintumattomat vaatteet.
Minulla ei ole hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Välttelen kyllä puhelimessa puhumista
En nuku niin myöhään kuin haluaisin
Kannan huolta siitä,kuinka myöhään menin nukkumaan.
En harjaa hampaani ja hiukseni joka päivä.
Kompastun omiin tavaroihin, omiin leluihin tai unohdan / keksin laulunsanoja.
Ajattelen ovatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät koska minulla on kissa! Tämäkin
Olen tietenkin miettinyt rokotuksia
Minun päälleni on valitettavasti oksennettu,
autooni on kakattu (kissa)
minun naamalleni on syljetty :(
pureskeltu minua ei ole sentään
pissitty, no sekin on tehty eksän kanssa
on nipistelty pienillä sormilla.
Minulla ei ole täydellistä mielenhallintaa
ei ole ajatuksieni ja vartaloni täyttä hallintaa (motorinen kömpelyys ja levottomuus )
en nuku koko yötä
Olen katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt. ❤️
Olen ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä 😊
Olen pidellyt nukkuvaa kissaa vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
Olen tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua. Tämä liiankin usein korostuneen empatiakyvyn vuoksi
Olen aina huomannut
että jokin todella pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon kun rakastan kissaani ja nykyistä kumppaniani
Tiedän sinne päin miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella - kuulostaa dissassosiaatiolta!
En tiennyt, että jokin niin pieni kuin kissa
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Olen tuntenut
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, jota ihmisen elämä voi pitää sisällään! Mikä tunteiden vuoristorata ihmiselämä on ❤️
Jos jokainen ihminen jää kaikesta tästä paitsi ilman lasta, niin olen kyllä todella iloinen adhd diagnoosistani. Näen aina adhdn vain haasteena ja vammana, mutta tämä kirjoitus oikeasti sai mut näkemään kaikki ne hyvät puolet myös, miten neurologinen epätyypillisyys voi tehdä elämästä myös tosi rikasta, hyvässä ja pahassa 😊
Vierailija kirjoitti:
mahtavaa, huomasin juuri että elämä lapsen kanssa on ilmeisesti samanlaista kuin elämä neurologisen häiriön kanssa 😀 mitähän mulle tapahtuu sitten kun saan lapsia 😊🤔
Asioita mitkä sopii puhun täydellisesti tossa aloituksessa koska minulla on adhd:
En syö aina lämpimiä aterioita ellei mies kokkaa
Minulla ei ole tahriintumattomat vaatteet.
Minulla ei ole hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Välttelen kyllä puhelimessa puhumistaEn nuku niin myöhään kuin haluaisin
Kannan huolta siitä,kuinka myöhään menin nukkumaan.
En harjaa hampaani ja hiukseni joka päivä.
Kompastun omiin tavaroihin, omiin leluihin tai unohdan / keksin laulunsanoja.
Ajattelen ovatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät koska minulla on kissa! Tämäkin
Olen tietenkin miettinyt rokotuksia
Minun päälleni on valitettavasti oksennettu,
autooni on kakattu (kissa)
minun naamalleni on syljetty :(
pureskeltu minua ei ole sentäänpissitty, no sekin on tehty eksän kanssa
on nipistelty pienillä sormilla.Minulla ei ole täydellistä mielenhallintaa
ei ole ajatuksieni ja vartaloni täyttä hallintaa (motorinen kömpelyys ja levottomuus )
en nuku koko yötä
Olen katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt. ❤️
Olen ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä 😊Olen pidellyt nukkuvaa kissaa vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.Olen tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua. Tämä liiankin usein korostuneen empatiakyvyn vuoksiOlen aina huomannut
että jokin todella pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon kun rakastan kissaani ja nykyistä kumppanianiTiedän sinne päin miltä tuntuu,
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella - kuulostaa dissassosiaatiolta!En tiennyt, että jokin niin pieni kuin kissa
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.Olen tuntenut
lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, jota ihmisen elämä voi pitää sisällään! Mikä tunteiden vuoristorata ihmiselämä on ❤️
Jos jokainen ihminen jää kaikesta tästä paitsi ilman lasta, niin olen kyllä todella iloinen adhd diagnoosistani. Näen aina adhdn vain haasteena ja vammana, mutta tämä kirjoitus oikeasti sai mut näkemään kaikki ne hyvät puolet myös, miten neurologinen epätyypillisyys voi tehdä elämästä myös tosi rikasta, hyvässä ja pahassa 😊
😄 vanhemmuus = neurologinen häiriö
Sounds legit
muistutti mieleen arjen keskelle tärkeitä asioita. Ja tipan linssiin.