"Kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän masentuneita"

Olishan se kiva, jos ei vituttais ihan joka ikinen päivä.

Kun mulla oli ahdistuneisuus ja masennus pahimmillaan, niin ahdistuksen huipussa meikkasin ja laitoin itseni aina viimeisen päälle, jotta edes tuntisin itseni ihmiseksi ja uskaltaisin ylipäätään ihmisten sekaan tämän naamioni avulla. Masennuksen huipussa taas oli vaikea kammeta itsensä sängystä ylös, nukuin päivisin kun yöllä en pystynyt. Moni tiesi, tai "tiesi" että meikkaus oli huomionhakua ja nukkuminen ja vetämättömyys laiskuutta. Jopa puolisoni meni tähän halpaan. Nyt olen enemmän masentunut kuin ahdistunut ja on hyvä, että voin piiloutua maskin taakse kun on pakko mennä ihmisten keskelle. Nyt en jaksa enkä välitä enää meikata ja hiukset on miten sattuu. 

Vetäisin pultit siitä, että sanoja ei selvästikään ymmärrä että masennus on sairaus, ja todellakin oikaisisin hänen käsityksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vetäisin pultit siitä, että sanoja ei selvästikään ymmärrä että masennus on sairaus, ja todellakin oikaisisin hänen käsityksensä.

Niin minäkin. Sanoisin, että masennus on oikea sairaus enkä ihan usko, että kaikilla se on.

Korjaisin tietysti. Ärsyttävää kun ihmiset tuputtaa omaa masennustaan. Ei ole minun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Kun mulla oli ahdistuneisuus ja masennus pahimmillaan, niin ahdistuksen huipussa meikkasin ja laitoin itseni aina viimeisen päälle, jotta edes tuntisin itseni ihmiseksi ja uskaltaisin ylipäätään ihmisten sekaan tämän naamioni avulla. Masennuksen huipussa taas oli vaikea kammeta itsensä sängystä ylös, nukuin päivisin kun yöllä en pystynyt. Moni tiesi, tai "tiesi" että meikkaus oli huomionhakua ja nukkuminen ja vetämättömyys laiskuutta. Jopa puolisoni meni tähän halpaan. Nyt olen enemmän masentunut kuin ahdistunut ja on hyvä, että voin piiloutua maskin taakse kun on pakko mennä ihmisten keskelle. Nyt en jaksa enkä välitä enää meikata ja hiukset on miten sattuu. 

Tai sitten vain esität jotain toista ihmistä. Eikö se ole väsyttävää?

Hä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun mulla oli ahdistuneisuus ja masennus pahimmillaan, niin ahdistuksen huipussa meikkasin ja laitoin itseni aina viimeisen päälle, jotta edes tuntisin itseni ihmiseksi ja uskaltaisin ylipäätään ihmisten sekaan tämän naamioni avulla. Masennuksen huipussa taas oli vaikea kammeta itsensä sängystä ylös, nukuin päivisin kun yöllä en pystynyt. Moni tiesi, tai "tiesi" että meikkaus oli huomionhakua ja nukkuminen ja vetämättömyys laiskuutta. Jopa puolisoni meni tähän halpaan. Nyt olen enemmän masentunut kuin ahdistunut ja on hyvä, että voin piiloutua maskin taakse kun on pakko mennä ihmisten keskelle. Nyt en jaksa enkä välitä enää meikata ja hiukset on miten sattuu. 

Tai sitten vain esität jotain toista ihmistä. Eikö se ole väsyttävää?

Sinä olet juuri sellainen pää per**essä oleva tyyppi. Et tiedä oikeasta elämästä mitään. Se jos mikä on väsyttävää, soittaa aina suutaan asioista joista ei mitään tiedä.

Jättäisin möläyttelijän omaan arvoonsa ja luultavasti juttelisin kahden sille masentuneelle, joka olisi halunnut puhua tuntemuksistaan.

Mitä tuosta hernettä nenään vetämään. Ihminen, joka sanoo noin, on itsekin ihan oikeasti masentunut, mutta uskoo sen olevan normaali tila. Läheskään kaikki eivät mene hoitoon tai menetä toimintakykyään. Monet uskovat, että kaikilla on samanlainen olo. Voi tulla kovana järkytyksenä, jos joskus todella tajuaa, että osa ihmisistä on iloisia ja huolettomia suurimman osan ajasta. Olen näitä nauravia masentuneita, joista ei koskaan arvaisi. Itse tiedän tilani, koska joskus oli toisin. Nyt saan huippupisteitä masennustesteistä, mutta päivääkään en ole ollut esimerkiksi töistä poissa. Osa niistä, jotka masentuvat, jatkavat kuolleina kuorina ja huijaavat kaikkia.