Tätä pelkäsinkin: Väkivalta on geeneissä.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1732813
Olen epäillyt tätä vahvasti itsekin, kun oma poikamme on ollut väkivaltainen vauvasta lähtien. Kuulostaa kamalalta ja oudolta, mutta siitä saakka kun sai hampaat suuhunsa, on purrut usein ja kovaa. Vähän vanhempana ja vahvempana alkoi lyödä ja töniä ja tämä töniminenkin, vaikka poika pieni olikin, sai aikaan todellisia vaaratilanteita kun täydestä vauhdista pukkasi siskonsa aina vasten jotakin pöydänkulmaa tms.
Vieläkin, nelivuotiaana, heiluu nyrkki tosi herkästi, jos joku klikki tulee. Rangaistuksena meillä on välittömästi arestiin meneminen ja keskustelu. Seuraavaksi aion ottaa käyttöön konstin, että pojan täytyy arestista tultuaan sanoa kymmenen kertaa "ei saa lyödä". Itse hän on sitä mieltä että lyödä saa jos toinen tekee jotain. Ajattelin että tuo ääneen sanominen veisi asian paremmin perille.
Meillä ei ole kotona käytetty alkoholia emmekä käytä väkivaltaa kasvatuskeinona. Sisko on aina käyttäytynyt hienosti eikä häntä ole juurikaan tarvinnut ojentaa.
Kasvatuksesta ja olosuhteista ei siis voi olla kyse, poika vain on saanut itselleen huonon geenin! Eikä geenejä voi muutta vaikka kuinka kasvattaisi. Pelkään, että vanhempanakin tulee ongelmia, teini-iän tappelut ja aikuisena puukotukset sun muut ja alkoholin vaikutuksessa kaikki vielä korostuu:(
Kommentit (6)
Onhan tuo aivan selvä asia ilman tutkimistakin. Jokainen joka on lapsia käsitellyt (siis useampaa kuin yhtä) tajuaa että lapset ovat erilaisia. Meillä myös esikoinen oli todella väkivaltainen taaperona ja vielä eskari-iässäkin pyrki ratkaisemaan konfliktit nyrkein, mutta tuhansien ja tuhansien toistojen jälkeen on oppinut nyt jo itsehillintää. Selvää on että joutuu tekemään töitä paljon enemmän kuin säyseämpi luonne, että pärjää muiden kanssa sovussa.
ap:n lapsesta tulee väkivaltainen vankilakundi isona. Teidän pitää vaan tehdä enemmän töitä lapsen kanssa. Jos saatte hänet kasvatettua tasapainoisesti, hän voi hakeutua johonkin missä tuosta ominaisuudesta on positiivisessa mielessä hyötyä.
kyllähän nykypäivänä on edelleen "asiantuntijoita", jotka ovat sitä mieltä että väkivaltaisuus johtuu kasvatuksesta.
Totuus on (tämän tutkimuksenkin nojalla) että väkivalta on synnynnäistä. Lapsen väkivaltaisuus ei ole vanhempien aiheuttamaa.
Kasvatuksella toki voi vaikuttaa siihen, että väkivaltaisuus vähenisi.
Ehkä geenin löytymisen myötä on jopa mahdollista kehittää lääke väkivaltaisuuden hoitamiseen.
Jostainhan ne puukkojunkkarit ja pään päällä hyppijätkin sikiää, ja monesti vanhemmat ovat autuaan tietämättömiä jälkikasvunsa kohelluksista.
Töitä on tehty ja toistoa on ollut lapsen koko elämän ajan. Rauhallisiakin hetkiä on alkanut nyt jo olla, leikit sujuu pitkänkin aikaa ilman tappeluita. Tämä on ollut todella positiivista huomata ja on antanut toivoa minullekin!
Täytyy tosiaan etsiä joku harrastus, missä saisi kanavoitua aggressionsa johonkin hyväksyttävään.
ap
Teiltähän se lapsi on geeninsä kai perinyt, ellei ole adoptiolapsi, eli koska te ette ole väkivaltaisia geeneistänne huolimatta, niin eihän teidän pojastannekaan tule automaattisesti mitään puukkojunkkaria.Eli kyllä sillä kasvatuksella on merkitystä!
siis jos kotona ette käytä väkivaltaa, niin mistä se väkivaltageeni tulee? naapurista?