Lue keskustelun säännöt.
miksai 5-6 vuotias valehtelee / keksii juttuja?
16.08.2009 |
on tytön serkusta kyse. He ovat samanikäisiä. Hän keksii vaikka mitä - onko se huomionpuutetta? Esim kun meidän tyttö oli lähdössä futisharkkoihin tämä kertoi omasta joukkuestaan, montako maalia on tehnyt, minkälaiset vaatteet heillä jne. Asia on kuitenkin niin että hän ei pelaa futista. On keksinyt että heillä on koira, hän osaa uida jne. Asioita jotka siis ovat ns uskottavia, eli ei keksitä stooreja elefanteista ym. Olen sanonut sen äidille että ois hyvä saada tuo pois ennen kouluunmenoa koska lapset aika nopsaa toteavat et hän valehtelee ja hän jää ilman kavereita. Omakin tyttö sanoo jo että ei miel halua leikkiä hänen kanssa.????
Kommentit (4)
Meillä samanlainen lapsi ja myös me, vähän pitkin hampain, olemme alkaneet tehdä eroa toden ja keksityn välille. Pitkin hampain siksi, että valtavaa mielikuvitusta on sääli suitsia, mutta ympäristön vuoksi pikku hiljaa pakko.
Juttuihin voi suhtautua humoristisesti ja vain kuitata, kuten edellinen: "leikisti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harrastaa tuota höpöpuhetta. Keksii jotain muka tapahtuneita juttuja, väittää kivenkovaa, että on tehnyt jotain (pelannut vaikka jalkapalloa, ja tehnyt maaleja, jotain isompaa vastaan ym) mistä tiedämme, ettei ole totta, jutut on sinällään harmittomia, ja voisivat olla totta, mutta minä kyllä koetan kitkeä tuota tapaa pois aina kun kuulen höpöjä puhuvan. Ymmärrän toki toisaalta, että 4v:tä harmittaa, kun isoveli osaa tehdä paljon enemmän asioita, ja paremminkin, koska on vanhempi, ja suurin osa noista jutuista johtuukin varmasti siitä. Muuten ei kyllä valehtele, joten eiköhän tuo ole vain vaihe.
Lapsella on aina ollut huikea mielikuvitus, ja siksikään en ihmettele noita juttuja. Isompi ei koskaan ole tuollaisia höpöjä puhellut.
toisilla mielikuvitus laukkaa. Meidän poika kertoi, että meillä on kotona elefantti. Ei pidä pelästyä, meillä meni ainakin heti ohi, kun asiasta keskusteltiin kotona.
Toisilla vielä vilkkaampi kuin toisilla. Hän ei valehtele, vaan kuvittelee asioiden olevan niin kuin kertoo. Joillakin totuuden ja mielikuvituksen rajakin voi hämärtyä ja uskovat itsekin tarinoita joita kertovat.
En tiedä, mitä asialle pitäisi tehdä, koska en ole lapsipsykologiaan perehtynyt. Omista 3 lapsestani yhdellä oli aivan valtavan vilkas mielikuvitus ja minusta hänellä hämärtyi jo todellisuuden tajukin. Hänen juttujaan kuuntelin kiinnostuneena ja olin haltioitunut ihmeellisistä asioista, mutta lisäsin loppuun, että "leikisti, eikö niin". Joskus kun kertoi juttuja, joissa jollain tavalla loukkasi toisen ihmisen kunniaa, silloin sanoin, että muista ihmisistä ei saa puhua asioita, jotka ei ole totta. Tuo touhu väheni iän myötä ja nyt kouluiässä on minusta ihan normaali lapsi, joka ei valehtele. Tykkää kuitenkin edelleen keksiä tarinoita, mutta ei kerro niitä enää totena.