kokemuksia seurakunnan kerhosta? kuinka "hengellistä" se

leikitään lauletaan ,syödään eväitä.



Hengellistä on tietenkin. Luetaan lasten raamattua ja lauletaan lasten virsiä. Tämä tapahtuu lapsille kiinnostavalla tavalla tietysti. Esim. ne virret leikitään samalla kun lauletaan.

ja heidän tavoitteenaan on kasvattaa lapsia uskontoon ja uskomaan. Jos se ei miellytä, kannattaa harkita jonkun muun tahon järjestämää kerhoa.

ja heidän tavoitteenaan on kasvattaa lapsia uskontoon ja uskomaan. Jos se ei miellytä, kannattaa harkita jonkun muun tahon järjestämää kerhoa.

Siis ihan normaaleja lasten juttuja? :) ap

srk-kerhon meininki ei minua oikein vakuuttanut. Oli seitsemän lasta ja yksi hössö nainen heistä huolehtimassa.



Kaiken huipuksi nainen lähetti meille kotiin kirjeen, jossa oli niin paljon kirjoitusvirheitä ja lapsellinen käsiala, että akateemisesti koulutettuna ihmisenä en kokenut hänen kerhoaan kovinkaan laadukkaaksi. Joten laitoin lapseni erikoispäiväkotiin...

Meidän tyttö itki srk-kerhossa aloittamisen jälkeen Jeesuksen kohtaloa paljonkin. Ihmetytti miten heille oli tapahtumat selostettu.

Paljon leikkiä yms.



Meillä ainakin oli hyvin koulutetut tädit kerhossa. Tosin hygieniassa oli toivomisen varaa.

jos se on peruste, en suosittele tai suosittelen:).

Toki siellä muutakin tehdään, mutta kyllä siellä aika "jumalan kämmenellä" ollaan. Sinun valinta siis... Itse en valinnut lapsilleni, veljeni lapset olleet srk:n kerhossa, joten tiedän sitä kautta aika läheisesti. Toki siellä muutakin tehdään.

helvettiä tai muuten liikaa pohtimaan niitä juttuja.. saako sinne jäädä aluks vähän kattelee menoa? ap

ja turvallisesta rakastavasta taivaan isästä

Sanoma se, että Taivaassa on meitä kaikkia rakastava Isä ja Jeesus on hyvä roolimalli. Jumalan rakkaus ja huolenpito on se mitä lapsille puhutaan sekä Vanhan Testamentin tarinoita, jotka nyt on lapselle kuin mitkä tahansa sadut: eläimet Nooan arkissa jne.



Ei pienten lasten kerhoissa mistään helvetistä puhuta! Hyvänen aika sentään...

esikoinen ja keskimmäinen olleet seurakunnan kerhossa. Paljon askartelevat, leikkivät ja pelailevat, laulavat, uskontoon liittyviä lauluja (tietysti lasten sellaisia), sekä muita lastenlauluja.

Toki sitä uskontopuoltakin tulee, esim. joulu, pääsiäinen jne. silloin enemmän kuin muulloin, mutta ihan lapsille sopivaan sävyyn ja tyyliin.



Noissakin on toki varmasti kaupunki, ja kerho kohtaisia eroja, riippuen ohjaajista jne. Meillä on onneksi mukavat ohjaajat kerhossa :)

lähtee ensi viikolla 3. vuotta srk:n kerhoon. Kovasti on tykännyt ja kerhopäivät on hänelle tosi tärkeitä. Itse olen myös ollut viime lukuvuoden sijaisena ko. kerhoissa ja jatkan tänä vuonna. Oma otteeni on ehkä hieman "maallisempi" kuin vakkari-ohjaajilla.



Meidän kerhoilla runko on pääsääntöisesti se, että aluksi tehdään palapelejä, legoilla, lautapelejä... lasten vapaata leikkiä... Hartaushetki, jonka jälkeen syödään eväät. Sitten askartelua ja yhteisiä leikkejä. Lopussa vielä rauhoitutaan satua kuunnellen. Päivät voivat tietysti muuttua tilanteen ja lasten fiilisten mukaan.



Srk:n kerhoissa perusajatuksena on, että lapsella on oikeus uskontoon. Uskonnon asiat tuodaan esille lapsentajuisesti ja rakastavasti. Jokainen tekee oman valintansa, haluaako lapsensa ko. kerhoon. :)

laulua, leikkiä, askartelua, ulkoilua, eväitten syöntiä. Ei joitain lauluja lukuun ottamatta mitenkään uskonnollinen. Suurin osa lauluista ihan normaaleja lastenlauluja. Tosi kivat tädit. EI mitään negatiivista sanottavaa.

keskusteluaika ohjaajien kanssa, jotta saisit vastauksia kysymyksiisi oman seurakuntasi käytännöistä? Sovi samalla, että jäät ensimmäisellä (tai muillakin) kerroilla seuraamaan ohjelmaa ja lapsesi toimintaa.

Pelkään just sitä et lapsi alkaa tyyliin pelätä jotain helvettiä tai muuten liikaa pohtimaan niitä juttuja.. saako sinne jäädä aluks vähän kattelee menoa? ap

seurakuntaan tai ohjaajille? (Eivät välttämättä tunnista itseään tästä palautteestasi.)

Siis todellakin ihan normaaleja lasten juttuja. Paljon leikkiä yms. Meillä ainakin oli hyvin koulutetut tädit kerhossa. Tosin hygieniassa oli toivomisen varaa.

Kannattaa olla aktiivinen lasten asioissa! Kerhossa puhutuista asioista kannattaa keskustella lapsen kanssa myös kotona, eikä jättää tätä "jeesustelua" vain kerhon varaan.

Ilmeisesti jeesustelua oli aika paljon. Meidän tyttö itki srk-kerhossa aloittamisen jälkeen Jeesuksen kohtaloa paljonkin. Ihmetytti miten heille oli tapahtumat selostettu.

Hartaushetki on

ja kaikilla oma otteensa. Jotkut ohjaajista toisia uskonnollisempia, joissain ryhmissä ei lauleta muita kuin hengellisiä lauluja eikä lueta muita kuin Raamatun tarinoita, joissan taas on sekä että. Ruokarukous, hartaushetki joka päivä ja kerran viikossa kaikkien ryhmien yhteinen kynttilähartaus on kaikissa ryhmissä.



Meidän lasta kynttilähartaus ja pääsisäistarinat pelotti pahasti, sai yöllisiä kauhukohtauksia ja painajaisunia ristiinnaulitsemisjutuista, hän oli silloin 3 v.



Omien kokemustemme pohjalta en suosittelisi srk:n kerhoa jos perhe ei ole syvästi uskovainen.

Valitinkin pääsiäisen aikoihin miten silloin kohta 5-vuotias lapsi oli pois tolaltaan eikä kahteen päivään hallunnut mennä esim. päivähoitoon ollenkaan. Jälkimmäisenä päivänä paukutti hädissään aamulla vessan ovea tms., en enää tarkkaan muista että miten se meni. Tuli syliin ja itki vaan eikä sanonut mikä vaivaa vaikka kysyin. Sitten kun oli rauhoittunut ja toimitettiin aamuaskareita, rupesi sovittamaan käsiään ranteista päällekkäin, että hänet on ristiinnaulittu. ?!!!!

t. 20



Ehkä tää asia pitäisi ottaa laajemminkin seurakunnissa esille, että miten niitä tarinoita oikein esitetään ja onko pahimmat julmuudet ihan pakko selittää pienemmille.