Kysymys teille jotka olette olleet kumppaninne kanssa 20+ vuotta
Uskotko että voisit joskus aloittaa kaiken tuon alusta jonkun toisen kanssa?
Kommentit (52)
Kyllä kai muuten, mutta ei onnistuisi iän puolesta enää olla yhtä pitkään yhdessä.
Todella pitkät parisuhteet vaatii kauheasti työtä, että sen saa kestämään.
Ainakin meillä.
33 v yhdessä.
Olen ollut saman kumppanin kanssa 35 vuotta ja me käki tästä aika jättää tai muuten pääsen siitä eroon , en kyllä tosiaankaan aloita mitä uutta suhdetta. Sen jälkeen nautin elämästäni vapaana.
Kyllä ehdottomasti, kunhan ei lapsia tarvitse tehdä. Aion myös aloittaa.
En. Eihän se olisi ollenkaan sama.
Silloin oltiin lukiolaisia, taustalla korkeintaan ihastumisia.
Nyt olen keski-ikäinen nuorten aikuisten äiti. Lisää lapsia ei tule.
Lähden tästä vain leskeytymisen kautta. Sellaista ei toivottavasti käy vuosikymmeniin.
Juuri juteltiin erään ystäväni kanssa tuosta ja mietittiin, että olisipas kyllä tosi hankalaa , jos nyt yhtäkkiä joutuisi alkaa tapailemaan jonkun kanssa ja rakentamaan tällaista mitä nyt on.
Mutta elämä on arvaamatonta , olen ollut vain 20-vuotias , kun menetin onnettomuudessa lapseni isän.
Olin 30 vuotta naimisissa. Erosin miehestä hänen juomisen takia. Aloitin elämäni uudestaan ja muutaman vuoden päästä löysin uuden kumppanin. Joten vastaan ap:n kysymykseen että, hyvin pystyy aloittamaan alusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut saman kumppanin kanssa 35 vuotta ja mikäli tästä aika jättää tai muuten pääsen siitä eroon , en kyllä tosiaankaan aloita mitä uutta suhdetta. Sen jälkeen nautin elämästäni vapaana. Korjattu
Mielelläni. Olisi mahtavaa edes kerran elämässä hullaantua ja rakastua molemminpuolisesti. Yhteiselomme nykyisen kanssa perustuu YYA-sopimukseen. Yli 30v yhdessä.
No en usko että se olisi mahdollista. Toisaalta en usko että haluaisin edes "aloittaa kaiken alusta".
Vierailija kirjoitti:
En. Eihän se olisi ollenkaan sama.
Silloin oltiin lukiolaisia, taustalla korkeintaan ihastumisia.
Nyt olen keski-ikäinen nuorten aikuisten äiti. Lisää lapsia ei tule.
Lähden tästä vain leskeytymisen kautta. Sellaista ei toivottavasti käy vuosikymmeniin.
Jos miehes jättää sut? Etkö ota uutta.
Voisin aloittaa, ja se on mahdollista. Tosin ei tarvitse aloittaa kaikkea uudestaan, sillä kyse olisi vain kahden aikuisen suhteesta, ei perheestä.
Jos puoliso vaihtuisi, myös elämä muuttuisi täysin. Siinä olisi varmasti sekä hyviä että huonoja puolia. Mieluiten olen nykyisen kanssa, 25 vuotta on säädetty eikä enää haluais luovuttaakaan
En haluaisi enkä pystyisi aloittamaan. Ollaan niin hitsauduttu vuosikymmenissä ja sitäpaitsi ollaan lapsettomia. En haluaisi ketään perheellistä kumppanikseni ja ihan tosi rasittavaa kaikki tutustumiset, asunnon ja talon ostot jne joutuisi aloittamaan alusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Eihän se olisi ollenkaan sama.
Silloin oltiin lukiolaisia, taustalla korkeintaan ihastumisia.
Nyt olen keski-ikäinen nuorten aikuisten äiti. Lisää lapsia ei tule.
Lähden tästä vain leskeytymisen kautta. Sellaista ei toivottavasti käy vuosikymmeniin.
Jos miehes jättää sut? Etkö ota uutta.
En usko että siihen olisi samanlaista tarvetta kuin parikymppisenä oli.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 21 vuotta ja jos hän kuolisi tai jättäisi minut, olisin loppuelämäni yksin. Täysin mahdoton ajatus että pystyisin tai haluaisin aloittaa alusta jonkun toisen kanssa. Ei se kuitenkaan olisi lähellekään samanlaista. Lottovoitto osuu kohdalle ainostaan kerran.
Tosin olen jo 53, jos olisin nuorempi ehkä ajattelisin toisin.
Minkä "kaiken tuon"? Ihan samanlaisen suhteen? No en tietenkään, koska kyseessä olisi ihan eri ihminen. Se olisi oma suhteensa, erilainen. En enää myöskään ikäni puolesta voisi perustaa lapsiperhettä. En tosin haluaisikaan aloittaa alusta, haluan olla tämän ihmisen kanssa loppuun asti.
En haluaisi enää toista samanlaista suhdetta. Haluaisin kokeilla jotakin aivan muuta, esimerkiksi erillissuhdetta tai polyamorista suhdetta. Mutta varmasti jonkinlaisen suhteen vielä haluaisin.
En usko, että voisin aloittaa alusta. Pitkä suhde kun ei ole pelkästään niidrn kahden suhteen osapuolen suhde vaan siihen kietoutuu kaikki vuosikymmenien aikana yhteisrksi muotoutunut: suvut, perinteet, tavat, paikat yms. En todellakaan haluaisi erota edes miehestäni, jonka kanssa olen ollut 30 vuotta, mutta jos sellainen tilanne tulisi, niin olisi raskasta joutua samalla eroamaan myös yhteisistä sukulaisista, lomanviettoperinteistä jne.
En. Toivottavasti ei tarvikaan.