Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille jotka olette olleet kumppaninne kanssa 20+ vuotta
30.08.2021 |
Uskotko että voisit joskus aloittaa kaiken tuon alusta jonkun toisen kanssa?
Kommentit (52)
Hyvin epätodennäköistä. Enkä usko, että kukaan edes kiinnostuisi minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken? Ei nyt sentään, en halua uutta sarjaa lapsia, vaikka tiedän hyvin, että jotkut vasta aloittavat 40+. Ja juuri päättyneessä yli kahden vuosikymmenen suhteessani oli osia, joiden en todellakaan halua toistuvan. Hyvä kumppani jos osuisi kohdalle, niin toki voisin kuvitella vielä parisuhteessa eläväni, mutta en kyllä pidättelisi henkeä sellaisen löytymistä odotellessa.
Me ollaan oltu yhdessä vain 17 vuotta mutta vastaan silti. En usko että voisin enää aloittaa alusta kenenkään muun kanssa. Aloimme seurustella lukioiässä joten olemme kasvaneet aikuisiksi yhdessä. Yhteinen kasvuhistoria, lapset ja koti ovat niin isoja asioita että en usko että edes leskeytymisen myötä voisin aloittaa uudestaan jonkun toisen kanssa. .
Mahdollisesti voisin aloittaa uuden suhteen paussin jälkeen. Mutta en haluaisi enää itseäni nuorempaa naista. Seesteinen aikuinen suhde voisi olla ihan mukava. Ikämies ja liika seksi ei ole hyvä yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi enkä pystyisi aloittamaan. Ollaan niin hitsauduttu vuosikymmenissä ja sitäpaitsi ollaan lapsettomia. En haluaisi ketään perheellistä kumppanikseni ja ihan tosi rasittavaa kaikki tutustumiset, asunnon ja talon ostot jne joutuisi aloittamaan alusta.
Kaltaisillasi leskillä on huonoin tilanne. Ovat totaalisen hukassa, kun ei ole oikein muita kiinnekohtia elämässä edesmenneen kumppanin lisäksi. t. nuorileski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En uskonut, mutta sitten elämä yllätti ja jäin leskeksi. Eipä siinä sitten muuta vaihtoehtoa ollut kuin aloittaa alusta, kun kerran haluan elää parisuhteessa. Ikää minulla oli siinä vaiheessa reippaasti yli 40 v.
Lisäys tähän, että ihan alusta ei tarvinnut aloittaa, kun lapset oli jo tehty, myös uudella kumppanillani. Oikeastaan oli aika hyvä ikä aloittaa uusi parisuhde. Liitto on täydellinen kahden aikuisen ihmisen suhde ja toimii saumattoman hyvin.
En oikein usko siihen, enkä edes haluaisi sitä koska olen erittäin onnellinen nykyisen mieheni kanssa. Mutta jos hän vaikka kuolisi tms, niin en kylläkään etsisi aktiivisesti uutta, mutta jos uusi rakkaus sattuisi kohdalle niin mikäs siinä sitten. Antaisin mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi enkä pystyisi aloittamaan. Ollaan niin hitsauduttu vuosikymmenissä ja sitäpaitsi ollaan lapsettomia. En haluaisi ketään perheellistä kumppanikseni ja ihan tosi rasittavaa kaikki tutustumiset, asunnon ja talon ostot jne joutuisi aloittamaan alusta.
Kaltaisillasi leskillä on huonoin tilanne. Ovat totaalisen hukassa, kun ei ole oikein muita kiinnekohtia elämässä edesmenneen kumppanin lisäksi. t. nuorileski
Yleensä yli nelikymppisellä on muitakin kiinnekohtia elämässä kuin parisuhde, parikymppisellä ei välttämättä samalla tavalla niitä ole.
16v alkanut ja kestänyt 35 vuotta. Aloittaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmasti aloittaisi alusta kenenkään kanssa! Yhdessä oltu 32 vuotta ilman mitään parisuhteen hoitamista ja vaivannäköä ja edelleen jaksan nauraan puolison surkeille vitseille - jotka hän myös surkeiksi tietää! Ja ehkä siksi ne kertoo.
Jos jään leskeksi, niin en todellakaan ryhdy kiusaamaan itseäni uudella suhteella. Tässä on niin mukavaa, etten halua mitään vertailukohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on mukavaa aina yhdessä. Eikä siihen ole tarvinnut tehdä työtä. En ole ollut koskaan yksin.
Olemme olleet yhdessä 25 vuotta ja emme todellakaan ole eroamassa, vaan ajan myötä läheisyyttä tulee vain lisää.
Jos mieheni kuitenkin kuolisi, niin voisin varmasti joskus aloittaa uuden suhteen, mutta siihen menisi kyllä aikaa ja olisin todella tarkka mihin lähtisin. En usko, että muuttaisin enää yhteen kenenkään kanssa tai jos muuttaisin, niin mies olisi silloin todella mahtava ihan kaikin puolin. Lapsistani kaksi on jo aikuisia, nuorinkin kolmen vuoden päästä ja uusia lapsia en tee. En myöskään alkaisi keinoemoksi yhdellekään pienelle miehen lapselle, vaan odottelen jo mahdollisia lapsenlapsia. Suhteesta tulisi siis kahden aikuisen suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on mukavaa aina yhdessä. Eikä siihen ole tarvinnut tehdä työtä. En ole ollut koskaan yksin.
Vanhin lapseni on nyt parikymppinen ja olen kehunut hänelle monta kertaa kuinka ihana oli asua yksin nuorena! Se oli ihan parasta aikaa, kun oli oma yksiö, oma rauha ja vain omat tavarat. Ja oma kissa tietenkin.
Mieheni muutti luokseni kyllä parin vuoden yksin asumisen jälkeen ja tottakai sekin oli ihanaa, mutta yksin asuminen oli hyvää aikaa, jota en jättäisi väliin.
26 vuotta takana, en alkaisi uudestaan, vaikka se jostain syystä olisikin mahdollista. Näin hyvää miestä ei tule toista kertaa elämässä vastaan.
Minä olin 20+ vuotta naimisissa. Muistan ajatelleeni, että olisi kamalan raskasta aloittaa alusta. Se särmien hiominen vei monta vuotta.
Sitten meille tuli ero miehen sivusuhteen vuoksi. Parin sinkkuvuoden jälkeen tapasin miehen. Yllättäen tässä suhteessa ei ole ollut niitä särmien hiomisia. Aikaisemmat suhteet on pitänyt huolen siitä puolesta.
Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä kohta 20 vuotta.
En missään nimessä, tietenkään, haluaisi erota tai jäädä yksin. Mutta jos niin kävisi, varmaan jossakin vaiheessa saattaisin etsiä parisuhdetta. Se ei kuitenkaan olisi - tietenkään - samanlainen kuin vaimoni kanssa eletty, olemme kasvaneet yhdessä ja yhteen.
En tosin oikein edes tietäisi, miten parisuhdetta etsitään. Olen ollut vaimoni kanssa yhdessä käytännössä lähes koko aikuisikäni, ja muutamia nuoruuden/nuoren aikuisuuden säätöjä lukuun ottamatta hän on ainoa parisuhteeni, eikä minulla oikeastaan juuri ole kokemusta edes parisuhteen etsimisestä.
Onneksi ei olla eroamassa, aina välillä tuntuu vieläkin siltä, kuin olisimme vastarakastuneita. Sovimme ilmeisesti hyvin yhteen. Riitoja ei ole juuri ollut. Koen tässä mielessä myös onnistuneeni, vaikka jostakin minusta johtumattomasta syystä parisuhteeni sattuisikin päättymään.
M 40
En. Enkä edes aloittaisi. Jos tässä nyt jäisin yksin, niin en etsisi uutta naista rinnalleni.
Tässä kun kuuntelee jo muutaman avioliittovuoden jälkeen väsyneeltä puolisolta keskellä yötä turpa kiinni -komentoja samalla kun nukuttaa lapsia, niin toivon että tätä samaa rumbaa ei tarvitse koskaan aloittaa alusta. Olemme keskustelleet keskinäisestä minimikohtelutasosta, mutta se unohtuu herkästi.
En uskonut, mutta sitten elämä yllätti ja jäin leskeksi. Eipä siinä sitten muuta vaihtoehtoa ollut kuin aloittaa alusta, kun kerran haluan elää parisuhteessa. Ikää minulla oli siinä vaiheessa reippaasti yli 40 v.