Lue keskustelun säännöt.
Kysymys teille jotka olette olleet kumppaninne kanssa 20+ vuotta
30.08.2021 |
Uskotko että voisit joskus aloittaa kaiken tuon alusta jonkun toisen kanssa?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Olin 30 vuotta naimisissa. Erosin miehestä hänen juomisen takia. Aloitin elämäni uudestaan ja muutaman vuoden päästä löysin uuden kumppanin. Joten vastaan ap:n kysymykseen että, hyvin pystyy aloittamaan alusta.
Takana 25v liitto ja nyt toista kertaa aviossa myös. Toki outoa oli alussa vaikka miehestäni pidinkin alusta lähtein paljon.
En tuomitse, vinoile tai arvostele, mutta vilpittömästi ihmettelen kun monet suht nuoretkin eronneet sanovat ettei enää miestä/naista. Ihan alle viisi kymppisetkin näin voivat julistaa. Petyin minäkin karvaasti avioerossa mutta hei, elämä jatkuu. Avioon menin 53v iässä toisen kerran. Yhteen muutettiin myös aika pian. Moni voi pitää korkeintaan kevyen suhteen ilman yhteenmuuttoa. Mikä siinä sitoutumisessa on niin kamalaa?
Ei mullakaan ensimmäistä aviomiestä tää
kakkonen korvaa, mutta ei ole tarkoituskaan. Jos on mukava ja ihana ihminen, miksi ei olisi tämän kanssa yhdessä vain jonkun periaatteen takia? Toki jos uskonto estää, se on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että voisin aloittaa alusta. Pitkä suhde kun ei ole pelkästään niidrn kahden suhteen osapuolen suhde vaan siihen kietoutuu kaikki vuosikymmenien aikana yhteisrksi muotoutunut: suvut, perinteet, tavat, paikat yms. En todellakaan haluaisi erota edes miehestäni, jonka kanssa olen ollut 30 vuotta, mutta jos sellainen tilanne tulisi, niin olisi raskasta joutua samalla eroamaan myös yhteisistä sukulaisista, lomanviettoperinteistä jne.
Totta puhut. Erosin ollessani 48 ja avioliitto päättyi 22v jälkeen. En kuitenkaan halunnut niin nuorena jäädä kiikkustuoliin yksin, lapsetkin lähteneet. Löytyi uusi mies ja hyvin menee.
En minäkään olisi halunnut ekasta erota. Aika harva haluas erota, tilanteet vasn joskus ajaa umpikujaan ja sen jälkeen elämä täytyy rakentaa uudelleen tai luovuttaa. Itse päätin yrittää vielä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri juteltiin erään ystäväni kanssa tuosta ja mietittiin, että olisipas kyllä tosi hankalaa , jos nyt yhtäkkiä joutuisi alkaa tapailemaan jonkun kanssa ja rakentamaan tällaista mitä nyt on.
Mutta elämä on arvaamatonta , olen ollut vain 20-vuotias , kun menetin onnettomuudessa lapseni isän.
Elämä on tosiaan arvaamatonta eikä kannata tehdä selkeitä päätöksiä, miten se menee. Tutustuminen johonkin ihmiseen voi sitten yllättäen johtaa pitkäänkin suhteeseen vaikkapa jo toisen kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 30 vuotta naimisissa. Erosin miehestä hänen juomisen takia. Aloitin elämäni uudestaan ja muutaman vuoden päästä löysin uuden kumppanin. Joten vastaan ap:n kysymykseen että, hyvin pystyy aloittamaan alusta.
Takana 25v liitto ja nyt toista kertaa aviossa myös. Toki outoa oli alussa vaikka miehestäni pidinkin alusta lähtein paljon.
En tuomitse, vinoile tai arvostele, mutta vilpittömästi ihmettelen kun monet suht nuoretkin eronneet sanovat ettei enää miestä/naista. Ihan alle viisi kymppisetkin näin voivat julistaa. Petyin minäkin karvaasti avioerossa mutta hei, elämä jatkuu. Avioon menin 53v iässä toisen kerran. Yhteen muutettiin myös aika pian. Moni voi pitää korkeintaan kevyen suhteen ilman yhteenmuuttoa. Mikä siinä sitoutumisessa on niin kamalaa?
Ei mullakaan ensimmäistä aviomiestä tää
kakkonen korvaa, mutta ei ole tarkoituskaan. Jos on mukava ja ihana ihminen, miksi ei olisi tämän kanssa yhdessä vain jonkun periaatteen takia? Toki jos uskonto estää, se on eri asia.
Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Eka avioliitto kesti 20 vuotta ja jouduin tosi pahasti pettymään. Nyt toista kertaa naimisissa.
Kyllä minäkin eron jälkeen sanoin, ettei ikinä enää. Sillä suojeli itseään. Nykyistä miestänikin kohtaan olin alkuun aika tyly. Sanoin, että ikinä ei esitellä lapsia toisilleen. Sitten ikinä ei vietetä yhteistä aikaa, kun lapset paikalla. Sitten,,että ikinä en miuta saman katon alle.
Noh. Kun asiat lutviutuvat itsestään, niin mieli muuttuu.
46 v, yhdessä.
Uutta ei tule jos yksin jäisin, mistään ei löytyisi näin hyvää miestä, omine vikoineen. 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Jos tästä vielä erotaan syystä jos toisesta, niin yksin aijon olla. Vannomaan en silti ryhdy.
En, haluaisin elää yksin, koska uskon että yhtä hyvää ja sopivaa puolisoa ei löytyisi. Tämä on aivan ainutlaatuista ja yksinkin voi elää hyvää elämää. Yhdessä 33 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin 30 vuotta naimisissa. Erosin miehestä hänen juomisen takia. Aloitin elämäni uudestaan ja muutaman vuoden päästä löysin uuden kumppanin. Joten vastaan ap:n kysymykseen että, hyvin pystyy aloittamaan alusta.
Takana 25v liitto ja nyt toista kertaa aviossa myös. Toki outoa oli alussa vaikka miehestäni pidinkin alusta lähtein paljon.
En tuomitse, vinoile tai arvostele, mutta vilpittömästi ihmettelen kun monet suht nuoretkin eronneet sanovat ettei enää miestä/naista. Ihan alle viisi kymppisetkin näin voivat julistaa. Petyin minäkin karvaasti avioerossa mutta hei, elämä jatkuu. Avioon menin 53v iässä toisen kerran. Yhteen muutettiin myös aika pian. Moni voi pitää korkeintaan kevyen suhteen ilman yhteenmuuttoa. Mikä siinä sitoutumisessa on niin kamalaa?
Ei mullakaan ensimmäistä aviomiestä tää
kakkonen korvaa, mutta ei ole tarkoituskaan. Jos on mukava ja ihana ihminen, miksi ei olisi tämän kanssa yhdessä vain jonkun periaatteen takia? Toki jos uskonto estää, se on eri asia.
Silloin kun erosin, niin ajattelin ettei koskaan enää, mutta....ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. 5 vuotta eron jälkeen olin ilman parisuhdetta ja voin sanoa ettei ollut kovinkaan mukavaa olla totaalisen yksin, siihenkin olotilaan kyllästyy. Ja kyllä olisi ollut tylsä loppuelämä, jos en olisi nykyistä kumppaniani tavannut. Minusta on vaan hyvä asia että ihmisellä on kyky tuntea ihastumista, rakastumista ja suruakin. Olemmehan ihmisiä. Eikä elämää saa ottaa liian vakavasti. Hyviä jatkoja sinulle 😊
Kyllä. Olen pariutuvaa tyyppiä ja pudän siitä että on kumppani jonka kanssa jakaa elämän.
Todennäköisesti kyllä ollaan yhdessä jommankumman kuolemaan saakka
pari +/- 60v, yhdessä 25v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisin aloittaa, ja se on mahdollista. Tosin ei tarvitse aloittaa kaikkea uudestaan, sillä kyse olisi vain kahden aikuisen suhteesta, ei perheestä.
Tämä. Ehkä samanlaista toisen läpituntevaa yhteenhitsautumista ja yhteistä taloutta ei tulisi. Olemme puolisoni kanssa nuoresta asti rakentaneet elämäämme yhteisen tulevaisuuden eteen, kaikki omaisuus on yhteistä jne. Uudessa suhteessa taloudelliset asiat pitäisin omanani, en alkaisi niitä kovin herkästi sekoittelemaan.
Oltiin 25v yhdessä, elämässä tapahtui viimeisen 5v aikana todella kurjia asioita, minä uskoin, että yhdessä selvitään.
Ex löysi uuden lohduttajan, minä jäin niin rikki, että en osannut edes ajatella, että voisin sellaisen taakan rysäyttää jonkun kannettavaksi, mitään annettavaa minulla ei parisuhteeseen olisi ollut.
Opiskelin kasvatin teinit aikuisiksi, kävin töissä, enää edes osaisi elää arkea toisen ihmisen kanssa, vaikka välillä hetken haikeus omasta ihmisestä käy mielessä.
Ekan kanssa olin 23 vuotta, nykyisen kanssa nyt 14 vuotta. Seuraavaa ei tule, olen sitten mielummin yksin.