Joka ikinen päivä, vkonloppu ja viikko toistaa vain samaa kaavaa ja tehnyt sitä niin kauan kuin muistan.

Miksi et tee jotakin muuta? En tarkoita olla ilkeä tai ikävä, mutta miksi et?

Huokailin juuri tunnin putkeen tylsyyttä. Mulla tosin on masennus, tiedän mitkä asiat kiinnostavat, mutta ei ole aloitekykyä eikä jotenkin kiinnostusta tehdä mitään.

Kaikki päivät samanlaisia, joko koulua tai koneella makoilua..

Jospa nämä meidän tuntemukset nyt vain korostuvat kun on ollut kaikki niin seis koronan suhteen. Kohta on taas varmasti parempi kun tilanne rauhoittuu.

Sama täällä.

Kuulostaa ihanalta. Mikään ei ole niin hyvää kuin varma arki. Se on sitten itsestä haluaako jotain muuta, mutta on ainakin jotain tuttua ja turvallista jonne palata.

Sama minullakin kuin aloittajalla. Olen todella tyytyväinen ja kiitollinen. Aina eivät asiat ole olleet näin hyvin. Joskus en edes tiennyt mitä teen seuraavalla viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et tee jotakin muuta? En tarkoita olla ilkeä tai ikävä, mutta miksi et?

Mitä muuta?? Miehen kanssa erkaannuttu toisistamme, ystäviä ei ole, ei edes kavereita ja Koronan takiakaan missään viitsi käydä/pyöriä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihanalta. Mikään ei ole niin hyvää kuin varma arki. Se on sitten itsestä haluaako jotain muuta, mutta on ainakin jotain tuttua ja turvallista jonne palata.

Sama minullakin kuin aloittajalla. Olen todella tyytyväinen ja kiitollinen. Aina eivät asiat ole olleet näin hyvin. Joskus en edes tiennyt mitä teen seuraavalla viikolla.

Ei tässä siitä ole kysymys, elämässäni on sen alusta asti ollut niin paljon kuraa, epävarmuutta ja paskaa, että osaan kyllä arvostaa tätäkin, nyt ei vain siitä ole kysymys.

Ap

Näin se on köyhillä, varakkaat sen sijaan nauttivat joka minuutista.

Vierailija kirjoitti:

Näin se on köyhillä, varakkaat sen sijaan nauttivat joka minuutista.

Höpöhöpö, ei tämä elämä kellään ole 24/7/365 juhlaa. Ja en sanoisi köyhyydestä kärsiväni, päinvastoin, vaikka en rikaskaan ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et tee jotakin muuta? En tarkoita olla ilkeä tai ikävä, mutta miksi et?

Mitä muuta?? Miehen kanssa erkaannuttu toisistamme, ystäviä ei ole, ei edes kavereita ja Koronan takiakaan missään viitsi käydä/pyöriä.

Ap

Luin ensin aloituksestasi, että käyt vain rautakaupassa. Entä jos tekisit vaikka niin. Mene joku päivä töiden jälkeen rautakauppaan, tutki tarjontaa ja mieti, mitä kaikkea voisit sillä kaikella tehdä.

Lähde pitkälle kävelylle ja haaveile...Mistä tahansa.

Ala kirjoittaa salaista kertomusta paremmasta elämästä. Millainen mies, millaisia ystäviä?

Tai kerrotteko tähän, millainen olisi unelmaelämäsi?

Kuulostaa hyvältä. Jatka samaan malliin muutama vuosikymmen, sitten voit eläkeläisenä käyttää vielä enemmän aikaa TV:n katsomiseen. Siinä on elämä.

Tämä voisi olla kuin minun kynästä. Viime aikoina elämän merkityksettömyys ja saman kaavan pyöriminen alkanut aiheuttaa surumielisyyttä ja ahdistusta. Ahdistuneisuutta toki ollut ennenkin.

30-v ja biologisen kellon stressi alkaa painaa, miehen kanssa erkaannuttu ja koko suhde mietityttää. Eräs perussairaus myös haittaa arkea ja elämää merkittävästi.

Koirani on mulle tärkeintä maailmassa, ilman sitä ois vielä enemmän masentavaa.

En tiedä, kaikesta puuttuu merkitys.

Se on kamalaa jos arkielämä ei tunnu miltään.

No tuota se elämä on. Toki perusarkeen voi joskus tehdä jotain lisämausteita. Mene elokuviin, pitkälle ostosmatkalle toiseen kaupunkiin, aloita harrastus, uimalaan, Liity mielenkiintoisiin ryhmiin somessa, pyydä jotain tuttua viinilasille ym...

Minä vain toivon joka sunnuntai-ilta, että voisin jäädä aamulla kotiin nukkumaan.

En mä täällä kotonakaan mitään tekisi, mutta ainakin voisin rauhassa itkeä, kun muu perhe on töissä/päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voisi olla kuin minun kynästä. Viime aikoina elämän merkityksettömyys ja saman kaavan pyöriminen alkanut aiheuttaa surumielisyyttä ja ahdistusta. Ahdistuneisuutta toki ollut ennenkin.

30-v ja biologisen kellon stressi alkaa painaa, miehen kanssa erkaannuttu ja koko suhde mietityttää. Eräs perussairaus myös haittaa arkea ja elämää merkittävästi.

Koirani on mulle tärkeintä maailmassa, ilman sitä ois vielä enemmän masentavaa.

En tiedä, kaikesta puuttuu merkitys.

Merkitys lienee melko useilla hukassa, myös itselläni. Lapset ja perhe-elämä sitä varmaan toisi, mutta pitäisi ensin löytää hyvä kumppanikin kenen kanssa olis kiva tarpoa sonnassa.

Päivä murmelina elämää. Nauti tilanteesta, kun kaikki on ennalta arvattavaa. Se on henkisesti tosi rankkaa elää jatkuvassa epävarmuudessa. Työ on sellaista ongelmien ratkontaa että pää meinaa hajota. Ajattelen kaiholla jopa armeija aikoja, jolloin maanantaina pystyi viikko-ohjelmasta katsomaan koko viikon tapahtumat. Välillä mietin kuinka helppoa olisi vankilassa, kun ei tartteis oikeasti tehdä mitään.

Kannattaisiko joskus lukea joku kirja, jossa aukeaisi uusi maailma, lukematon ja tuntematon ajatuspolku joka avaa mieltä? Ja kävellä ihmetellen sieniä, puita ja lintuja, jotka kaikki haluavat pitää elämästään kiinni. Musiikkia joka rauhoittaa ja sekoittaa tarpeen mukaan?

Miten täällä on niin paljon elämään väsyneitä? Irtisanoutukaa huomenna töistä ja muuttakaa vaikka asumaan telttaan. Kokeilkaa, piristyykö aivotoimintanne. Eihän teillä ole mitään menetettävääkään, jos kaikki on noin tylsää.

Onko kotona jotakin laitettavaa? Aloita konmaritus. Tavaraa ulos ja sisustus piristäväksi. Ei haittaa jos tulee ero, siivous on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Päivä murmelina elämää. Nauti tilanteesta, kun kaikki on ennalta arvattavaa. Se on henkisesti tosi rankkaa elää jatkuvassa epävarmuudessa. Työ on sellaista ongelmien ratkontaa että pää meinaa hajota. Ajattelen kaiholla jopa armeija aikoja, jolloin maanantaina pystyi viikko-ohjelmasta katsomaan koko viikon tapahtumat. Välillä mietin kuinka helppoa olisi vankilassa, kun ei tartteis oikeasti tehdä mitään.

Onko työ jatkuvaa? Tarvitset vapaa-aikaan yksinkertaisuutta ja aitoa lepoa. Ei vain telkkaria ja mättöruokaa, jos elät sillä linjalla.