Minkälainen nukkekoti ja minkälaiset nukenvaunut sinulla kun olit pieni? Kysymys luultavasti tytöille?
Minkälainen nukkekoti ja minkälaiset nukenvaunut sinulla kun olit pieni? Kysymys luultavasti tytöille?
Minulla oli ihana kaksikerroksinen nukkekoti ja sinne sai myös sähkövalot. En tiedä minne se katosi.
Oikeiden vauvojen vaunut olivat usein merkkiä Elisabet ja niitä möi ainakin Stockmann. Nukenvaunuista en tiedä mutta oli kiva nukketohtori, joka korjasi rikki menneitä nukkeja... hänellä oli oma putiikki mutta on mahdollista, että jotkut saivat yhteyden häneen Stokkan kautta...
Miksi enää ei ole mitään paperinukkeja ja ihanaa vaatesuunnittelua - vai onko ehkä...
Kommentit (7)
Lundbyn nukkekoti, se perussetti ja lisäkerros, itse askarrellut huonekalut ja paljon itsetehtyjä vaihtovaatteita nukeille.
Nukenvaunuja ei ollut.
En koskaan saanut nukkekotia, enkä nukenvaunuja.
Ollessani 12v sain joululahjaksi sellaisen pienen muovisen lääkärilaukun, olin toivonut sitä varmaan seitsemän vuoden ajan. En tainnut sitten enää tuolla kauheasti leikkiä..
Vanhemmillani oli kuitenkin rahaa, kävivät töissä. Etenkin isäni on kartuttanut nuukailullaan mittavan omaisuuden. Siis wc paperiakin varasti kotiin työpaikoiltaan.
En saanut kumpaakaan vaikka kovasti toivoin. Askartelin itse sitten kenkälaatikosta nukkekodin ja sinne kalusteet.
Aikuisena sain ensimmäisen lapsen ja alkuaikoina vaunukävelyillä ihmettelin, että miksi tulee lapsuus mieleen. Sitten tajusin, että nythän minä ne nukenvaunut sain. Me käytiin paljon vaunukävelyillä, kun vaunuja oli niin kiva työnnellä.
Valmista nukkekotia ei ollut valmiina, vaan itse pahvista askarreltu ja se olikin valtava!
Nukenvaunut olivat, sellaiset yksinkertaiset, vaikka olin haaveillut jousitetusta luksusmallista, en vain kehdannut pyytää niitä, kun kävin leluksupassa katsomassa niiden pöyristyttävän korkeaa hintaa. Hoivasin nukkejani tosi kauan ja hartaasti ja työnsin nukenvaunuja pihassa niin kauan kun kehtasin. Vaunujen työntäminen perheenäitinä oli lempileikkejäni. Kun sain ensimmäisen lapseni, koin taas samaa mielihyvää vaunuja työntäessäni. Oma äitini ei ollut äidillinen, vaan lapsestaan aika välinpitämätön uranainen. Ei aavistustakaan, miksi lapsuuden leikkini olivat niin pullantuoksuisia. Meillä ei leivottu koskaan. Tai ehkä juuri siksi?
Meillä ei ollut nukkevaunuja ja nukkekoti oli se kaksikerroksinen perussetti, jota sai kaikista marketeista. Siellä eivät asuneet nuket vaan muoviset eläinfiguurit, usein pikkukoirat.
Siskon kanssa leikittiin ja paras leikki oli se missä nukkekoti tiputettiin sen paikalta lattialle takaseinälleen. Kuvittelimme, että tuli maanjäristys ja nukkekoti lähti ajelehtimaan tulvan mukana. Siellä lelut sitten yrittivät saada elämäänsä järjestykseen poukkoillen seikailuista toiseen.
Paperinukeilla leikittiin paljon. Piirrettiin nuket itse ja niiden esikuvana oli Charlien Enkelit.
Ei minkäänlaista. Omalla tytärelläni oli kaksi. Sellainen isompi puinen ja pienempi muovinen Sylvanian perheet mallia. Tyttö muutenkin tykkäsi niistä Sylvania-hahmoista.