Joskus, niin kuin nyt, vihaan aikuista lastani
Päihteidenkäyttäjät eivät perusta läheisistään eivätkä tunne empatiaa.
Huolesta sekaisin ja vihainen, myös itselleni, kun en osaa olla huolehtimatta
Kertokaa kaikkia hyviä ja ihania asioita mitä voisin tänään miettiä ja tehdä, oon ihan hajalla
Kommentit (44)
Rakkaus ei ole helppoa. Omaa lasta vanhempi rakastaa ja kärsii niin kovasti hänen takiaan. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Varamummo toiminta?
Tai tukihenkilöksi. Tuolla on tavaton määrä lapsia, perheitä ja nuoria, jotka kaipaa sitä tukea.
Käy metsälenkillä, ainakin Pirkanmaalla on kaunis aurinkoinen sää.
Ala neulomaan vaikka villasukkia itsellesi, tai ehkä lapaset?
Soita ystävälle tai sukulaiselle, sellaiselle, jonka kanssa voi jutella mukavista asioista.
Sauno ja hemmottele itseäsi vaikka jalkakylvyllä ja kasvonaamiolla.
Käy ostamassa joku kaunis pusero itsellesi.
Löytyisikö kansalaisopiston tarjonnasta joku kiva uusi harrastus syksyksi?
Minulla vähän sama tilanne. Vaikeinta on epätietoisuus, kun ei voi luottaa.
Itsepä kasvatit. Ole nyt sitten tyytyväinen. Lapsesi se on tässä joka kärsii virheidesi takia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Vaikeinta on epätietoisuus, kun ei voi luottaa.
En ymmärrä miksei voi vastata puhelimeen että tietäisin edes, että on hengissä. Sekaisin varmasti on, mutta sehän ei ole uutta. Päässä kauhukuvat kaikesta pahasta mitä on voinut tapahtua
Vierailija kirjoitti:
Itsepä kasvatit. Ole nyt sitten tyytyväinen. Lapsesi se on tässä joka kärsii virheidesi takia.
Kasvatukseni laadusta en tunne huonoa omaatuntoa, siinä ei ole moitteen sijaa. Huolehdittu ja valistettu on ja ihan normaalit käytösmallit saatu molemmilta vanhemmilta. ap
Vierailija kirjoitti:
Itsepä kasvatit. Ole nyt sitten tyytyväinen. Lapsesi se on tässä joka kärsii virheidesi takia.
Kaikki ei ole vanhempien syytä. Eikä ansiota.
Otapa siis sädekehä pois päästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Vaikeinta on epätietoisuus, kun ei voi luottaa.
En ymmärrä miksei voi vastata puhelimeen että tietäisin edes, että on hengissä. Sekaisin varmasti on, mutta sehän ei ole uutta. Päässä kauhukuvat kaikesta pahasta mitä on voinut tapahtua
Minä sitten taas näen sen niin päin kun on hiljaista kaikki on hyvin. Yleensä kun asiat on huonosti siitä kuulee kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Vaikeinta on epätietoisuus, kun ei voi luottaa.
En ymmärrä miksei voi vastata puhelimeen että tietäisin edes, että on hengissä. Sekaisin varmasti on, mutta sehän ei ole uutta. Päässä kauhukuvat kaikesta pahasta mitä on voinut tapahtua
Niinpä. Siksi minä olen etäännyttänyt itseni. En enää yhtään ota vastuuta. Ihan oman mielenterveyden tähden.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varamummo toiminta?
Tai tukihenkilöksi. Tuolla on tavaton määrä lapsia, perheitä ja nuoria, jotka kaipaa sitä tukea.
Ajattelitko että on ylimääräisiä voimavaroja moiseen?
Ap, koeta löytää jotakin, mikä tuo voimia ja hoitaa sielua. Vaikka joku ihan pienikin juttu.
T. Saman kokenut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama tilanne. Vaikeinta on epätietoisuus, kun ei voi luottaa.
En ymmärrä miksei voi vastata puhelimeen että tietäisin edes, että on hengissä. Sekaisin varmasti on, mutta sehän ei ole uutta. Päässä kauhukuvat kaikesta pahasta mitä on voinut tapahtua
Minä sitten taas näen sen niin päin kun on hiljaista kaikki on hyvin. Yleensä kun asiat on huonosti siitä kuulee kyllä.
Meillä on toisin päin. Pari vuotta sitten katosi linjoilta joulun aikaan viikoksi, ei mitään yhteyttä ja olin itse satojen kilometrien päässä. Siitä viikosta parin tonnin pikavipit sitten
Vihaaminen ei auta lastasi millään tapaa. Jos minun äitini tai isäni vihaisi minua tuolla tavalla koska on ongelmia, niin toivoisin että katkaisisi välit. Tuommoinen vihaaminen saa sen käyttäytymään vain entistä huonommin.
Lapsi on missä on siinä kunnossa kuin on.
Sille ei voi mitään juuri nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vihaaminen ei auta lastasi millään tapaa. Jos minun äitini tai isäni vihaisi minua tuolla tavalla koska on ongelmia, niin toivoisin että katkaisisi välit. Tuommoinen vihaaminen saa sen käyttäytymään vain entistä huonommin.
On normaalia olla vihainen.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus ei ole helppoa. Omaa lasta vanhempi rakastaa ja kärsii niin kovasti hänen takiaan. Voimia.
Ohis… ei kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan, ei todellakaan. Esim narsistivanhemmat vihaa lapsiaan ja yrittää tehdä kaikkensa tuhotakseen lastensa elämän.
Tuo on typerä ”äitimyytti” että aina rakastaisi lastaan. Ei pidä paikkaansa luonnevikaisilla.
T. Narsistin lapsi
Käy uimassa viimeisten kesäpäivien kunniaksi. Päätä että kaikki on hyvin kun mitään ei kuulu, äidille ilmotettaisiin jos jotain olisi tapahtunut. Ja usko siihen että muutoskin voi vielä joskus tulla, hän voi raitistua jos joku päivä itse sitä riittävästi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varamummo toiminta?
Tai tukihenkilöksi. Tuolla on tavaton määrä lapsia, perheitä ja nuoria, jotka kaipaa sitä tukea.
Ajattelitko että on ylimääräisiä voimavaroja moiseen?
Ap, koeta löytää jotakin, mikä tuo voimia ja hoitaa sielua. Vaikka joku ihan pienikin juttu.
T. Saman kokenut
Yritän löytää. Metsäseikkailu tänään voisi olla kiva
:'(