Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi tai missä vika, kun on kokoajan huono omatunto?
26.08.2021 |
Jotenkin sellainen ahdistava/levoton olo. Tuntuu että pitäisi tehdä kokoajan enemmän, eri tavalla, paremmin.. Työnteolla saan sen hetkeksi taka-alalle, eli teen ihan järjettömän paljon töitä,kunnes olen vaan niin väsynyt että en jaksa enää ajatella. Silloin en myöskään murehdi riittääkö rahat, koska ne varmasti riittää.
Mutta jos teen vähemmän töitä, niin on sellainen huono omatunto jatkuvasti kaikesta. Olen huono äiti (ok olen huono äiti silloinkin kun teen liikaa töitä), huono työntekijä, huono ihminen ylipäänsä. On huoli riittääkö rahat (ei ole mitään todellista pelkoa, vaikka tulot ovatkin epäsäännölliset).
Olen huono ihminen, kun en käy katsomassa sairasta vanhempaani, joka pahoinpiteli minua lapsena, en käy sukulaisteni haudoilla, en siivoa tarpeeksi hyvin, en vietä lasten kanssa tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa, en anna heille aina hyvää esimerkkiä kaikissa tilanteissa, en tee mitään hyväntekeväisyystyötä, en tee koulutustani vastaavaa työtä, en kutsu tarpeeksi usein kavereitani kylään, jos koskaan…
Onko kenelläkään samanlaisia ajatuksia? Olenko ihan toivoton tapaus?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tunnelukko: vaativuus. Mikään ei riitä. Tuohon kannattaa hankkia keskusteluapua.
Tunnistan tuosta itseni. Olen viime aikoina perehtynyt aiheeseen ”onnettomat aivot”, geenien ja aivokemian vaikutukseen ihmisen onnellisuuteen, ja myös yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Jokin perusvika pitää päässä olla, kun jatkuvasti tuntee pahaa mieltä, riittämättömyyttä ja syyllisyyttä, vaikka kaikki on ”hyvin”. En keksi muuta kuin että jotain häikkää pitää olla aivokemiassa.
Vierailija kirjoitti:
Se on tunnelukko: vaativuus. Mikään ei riitä. Tuohon kannattaa hankkia keskusteluapua.
Kiitos vastauksesta. Mitä se tarkoittaa? Mistä se on tullut? Haluaisin myös itse työstää tätä asiaa.
T. Ap
Itsekin olen hyvin vaativa. Siitä johtuva jatkuva riittämättömyyden tunne ajoi minut lopulta päihdeongelmaan. Nyt olen toipunut siitä ja käyn terapiassa tuon vaativuuden takia.
Olin lukiossa vuosikurssin paras, yliopistossakin kärkikastia ja objektiivisesti suorittanut aina todella korkealla tasolla. Mutta itselleni se on aina ollut se minimi mihin pystyn, tyytyväinen en ollut koskaan. Se näkyy myös aika arkisissa asioissa.
Jos on koko ajan pettynyt itseensä ja omaan tekemiseen ja ruoskii itseään siitä ettei voinut olla parempi, kärsit varmaan samasta. Se on raskasta, mutta siihen voi saada apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole armollinen itsellesi. Vanhempana viisastuu ja joskus on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Eli perspektiiviä muutat.
Opetettiinko kotona nöyräksi vai itsenäiseksi? Taikasienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tunnelukko: vaativuus. Mikään ei riitä. Tuohon kannattaa hankkia keskusteluapua.
Kiitos vastauksesta. Mitä se tarkoittaa? Mistä se on tullut? Haluaisin myös itse työstää tätä asiaa.
T. Ap
Että ihmisen standardit ovat aina korkeammalla kuin mihin pystyy. Jos keskiarvo on 9,7 niin harmittelee niitä paria ysiä sen sijaan että olisi ylpeä kaikista kympeistä. Ei kykene olemaan ylpeä tai tyytyväinen, vaan vaatii itseltään aina enemmän. Jos jossain onnistuu täydellisesti, niin sitten löytää jonkun muun asian - esim. on ollut loistava töissä, mutta kyllä sitä olisi pitänyt pystyä samaan aikaan olemaan maailman paras äiti. Eilenkin tuli syötyä eineksiä lapsen kanssa, ja se sai yli tunnin ruutuaikaa. Paska mutsi! Paska!
Se monesti tulee lapsuudesta, kun oppii että saa oikeanlaista huomiota kun suorittaa hyvin, tai sitten kuulee jatkuvasti että pitäisi pystyä parempaan. Se ei kuitenkaan edes vaadi mitään virheitä vanhemmilta; sitä voi tavallaan sisäistää väärin sen, että silloin kun on erityisen hyvä jossain, saa huomiota. Vaikka kelpaisi muutenkin vanhemmille niin sitä voi yrittää kelvata ENEMMÄN. Itsetunto tulee riippuvaiseksi tekemisestä.
Se voi alkaa kunnianhimona mutta se kääntyy itseään vastaan, eikä sitten osaa olla tyytyväinen itseensä oikein missään.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen hyvin vaativa. Siitä johtuva jatkuva riittämättömyyden tunne ajoi minut lopulta päihdeongelmaan. Nyt olen toipunut siitä ja käyn terapiassa tuon vaativuuden takia.
Olin lukiossa vuosikurssin paras, yliopistossakin kärkikastia ja objektiivisesti suorittanut aina todella korkealla tasolla. Mutta itselleni se on aina ollut se minimi mihin pystyn, tyytyväinen en ollut koskaan. Se näkyy myös aika arkisissa asioissa.
Jos on koko ajan pettynyt itseensä ja omaan tekemiseen ja ruoskii itseään siitä ettei voinut olla parempi, kärsit varmaan samasta. Se on raskasta, mutta siihen voi saada apua.
Tuo on yleensä sitä että kun tiedostaa olevansa keskinkertainen ja haluaisi olla älykkäin, niin lopulta tulee se olo ja tila, kun ei myönnä sitä itselleen.
Se tarkoittaa ettei elämässä tulekaan menestystä ja ei olekaan oman elämänsä onnen seppä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen hyvin vaativa. Siitä johtuva jatkuva riittämättömyyden tunne ajoi minut lopulta päihdeongelmaan. Nyt olen toipunut siitä ja käyn terapiassa tuon vaativuuden takia.
Olin lukiossa vuosikurssin paras, yliopistossakin kärkikastia ja objektiivisesti suorittanut aina todella korkealla tasolla. Mutta itselleni se on aina ollut se minimi mihin pystyn, tyytyväinen en ollut koskaan. Se näkyy myös aika arkisissa asioissa.
Jos on koko ajan pettynyt itseensä ja omaan tekemiseen ja ruoskii itseään siitä ettei voinut olla parempi, kärsit varmaan samasta. Se on raskasta, mutta siihen voi saada apua.
Tuo on yleensä sitä että kun tiedostaa olevansa keskinkertainen ja haluaisi olla älykkäin, niin lopulta tulee se olo ja tila, kun ei myönnä sitä itselleen.
Se tarkoittaa ettei elämässä tulekaan menestystä ja ei olekaan oman elämänsä onnen seppä.
Olen eri, mutta tuon kirjoittaja tuskin tiedostaa olevansa keskinkertainen, kun ei ole sitä. Paras koulussa ei ole keskinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen hyvin vaativa. Siitä johtuva jatkuva riittämättömyyden tunne ajoi minut lopulta päihdeongelmaan. Nyt olen toipunut siitä ja käyn terapiassa tuon vaativuuden takia.
Olin lukiossa vuosikurssin paras, yliopistossakin kärkikastia ja objektiivisesti suorittanut aina todella korkealla tasolla. Mutta itselleni se on aina ollut se minimi mihin pystyn, tyytyväinen en ollut koskaan. Se näkyy myös aika arkisissa asioissa.
Jos on koko ajan pettynyt itseensä ja omaan tekemiseen ja ruoskii itseään siitä ettei voinut olla parempi, kärsit varmaan samasta. Se on raskasta, mutta siihen voi saada apua.
Hienoa että olet jaksanut hakeutua terapiaan ja sen avulla päässyt elämässä eteenpäin.
Itse en ole jaksanut tai oikeastaan uskaltanut. Jostain syystä pelkään sitä ajatusta ja kun olen tähänkin asti sinnitellyt näiden ”ongelmieni” kanssa, niin miksi en sitten jatkossakin sinnittelisi. Lisäksi olen seurannut vierestä joidenkin ystävieni terapiaprosesseja, enkä ole huomannut että olisivat saaneet terapiasta merkittävää apua, toki tämä on vain minun näkemys ja tulkinta. Ehkä voisivat vielä huonommin ilman terapiaa..
Itse olin luokkani parhaita peruskoulussa, ja äitini oli juuri näitä jotka kyseli kun sain 9 kokeesta, että mitä muut saivat.. Ei ollut tyytyväinen siihen ysiin, vaan olisi pitänyt olla 10, jos kerran joku muu sen kuitenkin sai. Lukiossa jotenkin vähän luovutin, kun ei enää rahkeet riittänyt olemaan luokkani paras. Kirjoitukset menivät silti suht hyvin, mutta olin vähän pettynyt siihen ettei tullut yhtään laudaturia. Lukion jälkeen olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa, mutta etenkin ensimmäiset opinnot vedin läpi aivan vasemmalla kädellä. Muutenkin työelämä on ollut aika värikästä, olen tehnyt jonkin aikaa opintojani vastaavaa työtä, välillä ihan jotain muuta, opiskellut kursseja siellä täällä…Kaikenkaikkiaan koen kuitenkin että olen ollut melkoinen alisuorittaja. Tämäkin asia vaivaa minua tosi paljon, ja siitä koen huonoa omaatuntoa/huonommuutta.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetettiinko kotona nöyräksi vai itsenäiseksi? Taikasienet.
Taikasienet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetettiinko kotona nöyräksi vai itsenäiseksi? Taikasienet.
Taikasienet?
Psilosybiinisienet. Siinä voi saada kerralla melkoisen annoksen perspektiiviä, armollisuutta ja hyväksyntää. LSD käy myös.
Mikään varma lääke se ei ole mutta monella auttaa kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen hyvin vaativa. Siitä johtuva jatkuva riittämättömyyden tunne ajoi minut lopulta päihdeongelmaan. Nyt olen toipunut siitä ja käyn terapiassa tuon vaativuuden takia.
Olin lukiossa vuosikurssin paras, yliopistossakin kärkikastia ja objektiivisesti suorittanut aina todella korkealla tasolla. Mutta itselleni se on aina ollut se minimi mihin pystyn, tyytyväinen en ollut koskaan. Se näkyy myös aika arkisissa asioissa.
Jos on koko ajan pettynyt itseensä ja omaan tekemiseen ja ruoskii itseään siitä ettei voinut olla parempi, kärsit varmaan samasta. Se on raskasta, mutta siihen voi saada apua.
Hienoa että olet jaksanut hakeutua terapiaan ja sen avulla päässyt elämässä eteenpäin.
Itse en ole jaksanut tai oikeastaan uskaltanut. Jostain syystä pelkään sitä ajatusta ja kun olen tähänkin asti sinnitellyt näiden ”ongelmieni” kanssa, niin miksi en sitten jatkossakin sinnittelisi. Lisäksi olen seurannut vierestä joidenkin ystävieni terapiaprosesseja, enkä ole huomannut että olisivat saaneet terapiasta merkittävää apua, toki tämä on vain minun näkemys ja tulkinta. Ehkä voisivat vielä huonommin ilman terapiaa..
Itse olin luokkani parhaita peruskoulussa, ja äitini oli juuri näitä jotka kyseli kun sain 9 kokeesta, että mitä muut saivat.. Ei ollut tyytyväinen siihen ysiin, vaan olisi pitänyt olla 10, jos kerran joku muu sen kuitenkin sai. Lukiossa jotenkin vähän luovutin, kun ei enää rahkeet riittänyt olemaan luokkani paras. Kirjoitukset menivät silti suht hyvin, mutta olin vähän pettynyt siihen ettei tullut yhtään laudaturia. Lukion jälkeen olen opiskellut kaksi korkeakoulututkintoa, mutta etenkin ensimmäiset opinnot vedin läpi aivan vasemmalla kädellä. Muutenkin työelämä on ollut aika värikästä, olen tehnyt jonkin aikaa opintojani vastaavaa työtä, välillä ihan jotain muuta, opiskellut kursseja siellä täällä…Kaikenkaikkiaan koen kuitenkin että olen ollut melkoinen alisuorittaja. Tämäkin asia vaivaa minua tosi paljon, ja siitä koen huonoa omaatuntoa/huonommuutta.
T. Ap
Asiat eivät koskaan ole täysin yksinkertaisia ja kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja moni tekijä on varmasti vaikuttanut tuohon kehitykseen, mutta ei tarvitse olla kummoinen keittiöpsykologi tajutakseen että lapsi sisäistää tuollaisen viestin: erinomainen ei riitä, vaan pitää olla PARAS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on tunnelukko: vaativuus. Mikään ei riitä. Tuohon kannattaa hankkia keskusteluapua.
Kiitos vastauksesta. Mitä se tarkoittaa? Mistä se on tullut? Haluaisin myös itse työstää tätä asiaa.
T. Ap
Varmasti sillä on osansa asiaan, että sinua on oma vanhempi pahoinpidellyt lapsena. Olet jo lapsena saanut kokemuksen, että et ole riittävän hyvä tälle vanhemmalle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetettiinko kotona nöyräksi vai itsenäiseksi? Taikasienet.
Taikasienet?
Psilosybiinisienet. Siinä voi saada kerralla melkoisen annoksen perspektiiviä, armollisuutta ja hyväksyntää. LSD käy myös.
Mikään varma lääke se ei ole mutta monella auttaa kyllä.
Meillä suvussa mielenterveysongelmia, muun muassa psykoosihäiriötä ym, joten en ainakaan omin päin uskaltaisi tällaisia lähteä kokeilemaan. T. Ap
Ennen kun ryhdyt käyttämään laittomia päihteitä tai myrkkysieniä, kannattaisi hankkia ihan oikeaa apua, keskusteluterapiasta se lähtee. Itsellä nuo oireilut katosi aika selvästi ahdistuslääkkeillä, käyn myös kuuden viikon välein purkamassa huoliani psyk.sairaanhoitajalle.
Vierailija kirjoitti:
Opetettiinko kotona nöyräksi vai itsenäiseksi? Taikasienet.
Meillä opetettiin sekä että. Ei saanut ylpistyä, toisaalta olen aina ollut tosi itsenäinen lapsi ja minun annettiinkin olla sellainen. Olen aina pärjännyt jotenkin. T. Ap
joo on, et ole ainoa