Masentavia tai lannistavia asioita työttömän elämässä

Itseä työttömänä lannistaa se, jos on päässyt johonkin työhaastatteluun eikä ole tullut valituksi, että ei sen jälkeen pääse samaan työpaikkaan vastaaviin työpaikkoihin enää edes haastatteluun.

Karenssi-ansat. Ei riitä että hakee töitä. Jos unohtuu jokin työkkärin laittama "kotiläksy" niin rahat poikki. Ei tajuta että vähällä rahalla kituuttaminen on jo valmiiksi hermoja kuluttavaa. Se voi olla tuo karenssi joka lannistaa lopullisesti. Kun mihinkään ei kelpaa ja ikääkin jo 50.....

Ei ole koskaan lomaa. Työssä olevat luulee että työttömien elämä on pelkkää lomaa. Mutta koko ajan on oltava aktiivisena ja valmiina. Ei voi lepäillä. Olin viime vuonna työttömänä. Nyt olen töissä ja kun on vapaata niin on vapaata. Tosi ylellistä.

Vähän ohis koska olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta herran jumala miten vaikeaa se on hyväksyä osaksi identiteettiä.

Olen suht tyytyväinen muuten elämääni enkä tee yleensä asioita jotta ne näyttäisi ulkoapäin hyvältä.

Mutta silti koen näin.

Ei kyllä mikään, juuri olin vuoden, oli kyllä luxusta ja sain tehtyä paljon juuri niitä "pitää tehdä joskus elämässä" asioita.

Ansiosidonnainenkin oli suurempi kuin esimerkiksi kaverin palkka kokopäivätyöstä, että eipä ollut valittamista siinäkään ja kun säästöjäkin oli edellisestä kunnon palkasta vaikka kuinka niin mikä ettei!

kävin 3kk pakollisessa haastattelussa, kysyttii mitä voisin tehdä ja kerroin, vastattiin että ööh keksi jotain muuta, no en keksinyt...

...sitten tarjosivat 5 paikkaa joihin oli pakko hakea vaikka en halunnut enkä olisi kyllä voinut päästäkään

...lopulta sain tuota työtä josta haastattelussa kerroin eli lopulta kaikki hyvin mutta kyllä työkkäristä oli tässäkin vain haittaa ja haastattelijan toiminta ainoastaan masensi ja lannisti

Mitä meinaat tehdä viikonloppuna -kysymykset. Ei viikonloput vaan tunnu enää miltään kun ovat ihan samanlaisia kuin arkipäivätkin.

Merkityksettömyys

Irtisanottiin (yt) ja kerroin työkkäriin että "pankaan welcome lappua luukulle".

Sain opiskelupaikan ja  yritin kysellä että voinko saada saman ansiosidonnainen kuin sohvalla istumisesta.

Ei käynyt, kysyin pitääkö istua tumput suorana että saan rahaa, vastattiin "ei se noin mene", istuin vuoden kotona ja nostin ansiosidonnaista eli "kyllä se niin meni", kouluttautua ei saanut kaikki järkeä toiminta oli ehdottomasti kielletty!

Jatkuva nussiminen kun ei ole muuta tekemistä

Tukimassien odotteleminen

Vierailija kirjoitti:

Mitä meinaat tehdä viikonloppuna -kysymykset. Ei viikonloput vaan tunnu enää miltään kun ovat ihan samanlaisia kuin arkipäivätkin.

Viikonpäiviltä katoaa merkitys jossain vaiheessa. Joskus on niin turtunut ettei tosikaan. 

Liian vähän rahaa ja työkkärivirkailijat. Tosin on sanottava, että noin 10 vuodessa virkailijoiden asenne on muuttunut, joten en edes muista, milloin olisivat pahasti vaivanneet: soitto muutaman kuukauden päästä ("Asia ei ole muutunut? Ok.").

Myös mitään kirjeitäkään enään oikein tule jos koneella asioit ja jatkuvasti pitäisi kirjautua sitten sisään tarkistamaan tai muuten helposti karenssi napsahtaa?

Vierailija kirjoitti:

Liian vähän rahaa ja työkkärivirkailijat. Tosin on sanottava, että noin 10 vuodessa virkailijoiden asenne on muuttunut, joten en edes muista, milloin olisivat pahasti vaivanneet: soitto muutaman kuukauden päästä ("Asia ei ole muutunut? Ok.").

Työkkärin osalta lannistaa se, miten joskus ajatteli että työttömänä työkkäri auttaa työllistymisestä. Joo ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä meinaat tehdä viikonloppuna -kysymykset. Ei viikonloput vaan tunnu enää miltään kun ovat ihan samanlaisia kuin arkipäivätkin.

Viikonpäiviltä katoaa merkitys jossain vaiheessa. Joskus on niin turtunut ettei tosikaan. 

Huom.! Viikonpäivillä ei ole merkitystä. Se "merkitys" on vain siinä, minkä itse niille antaa.

Se, että tiedostaa kaiken osaamisen vanhentuvan hetki hetkeltä.

Raskainta oli mun mielestä jatkuva jännityksessä eläminen. Onko jotain sopivia työpaikkoja tullut haettavaksi? Pääsenköhän haastatteluun? Pääsenköhän toiselle haastattelukierrokselle? Tulenkohan valituksi? Milloinkohan ne ilmoittaa? Jne..

Vierailija kirjoitti:

Se, että tiedostaa kaiken osaamisen vanhentuvan hetki hetkeltä.

Jaha! Sekoomuksen trolli tuli taas piristämään päivää!

Minä passivoiduin pahasti. Sai tehdä mitä lystäsi kun ei ollut muuta kuin aikaa, mutta siihen kyllästyi parin kuukauden jälkeen. Vapaa-ajalla ei ollut enää merkitystä, kun sitä oli koko ajan. Kun sain osa-aikatöitä niin työpäivän jälkeen saatoin saada enemmän aikaan mitä työttömänä viikossa.