Lue keskustelun säännöt.
APUA: Miten raaskisin heittää tavaran pois?
en osaa luopua tavarasta
26.08.2021 |
Olen lukenut tuota tavarapaljous-ketjua, mutta halusin aloittaa oman ketjun keskittyen nimenomaan tähän luopumiseen.
Olen viisikymppinen perheellinen hamstraaja ja minulla on ihan valtavasti tavaraa. Tuntuu, että kaikki mitä olen joskus maailmassa ostanut, on edelleen tallessa. Kyllä, ihan lapsuudesta asti ja jopa nuoruuden vaatteet ja kaikki elokuvaliputkin ja omat kouluvihkot jne.
Saati sitten aikuisena ostetut tavarat. Sellaiset kertakaikkiaan rikki menneet olen osannut hävittää, mutta esim. lihottuani pikkuhiljaa 30kg, niin minulla on ne KAIKKI liian pienet vaatteet edelleen tallessa kymmenen vuoden takaa, siltä varalta että laihdun joskus takaisin mittoihini.
Lisäksi tähän tulee vielä lasten tavarat.
Onneksi niiden myötä olen oppinut myymään ja lahjoittamaankin, mutta ongelma tuleekin eteen, kun tavara tai vaate on mielestäni hyvässä kunnossa ja täysin käyttökelpoinen, jopa uusi.... ja silti sitä kukaan ei osta pienellä rahallakaan. Tai huoli edes ilmaiseksi. En vaan raaski heittää pois ehjää hyvää tavaraa. Hilloan niitä nurkissani niin, että en itse kohta mahdu sekaan.
AUTTAKAA?
Miten saan suhtautumiseni muuttumaan tähän kaikkeen roinaan? Sekään ajattelu ei ole auttanut, että maksaisin tavaroiden neliöistä... no juu tavallaan maksankin, mutta toisaalta meillä on iso omakotitalo, varastot ja iso mökki, sitä tavaraa mahtuu ihan hirveästi joka paikkaan.
Kommentit (66)
Vie ehjät tavarat kierrätyskeskukseen, hyväntekeväisyyskirppikselle tai anna ilmaiseksi FB:n alueesi roskalavaryhmässä.
Jos tavarat eivät näinkään kenellekään kelpaa, niin ei niillä mitään arvoa ole. Kierrättäen vaan roskikseen. Jos on aikaa ja innostusta, voi yrittää itse tuunata vaatteita ja kalusteita, mutta kannattaa olla rehellinen itselleen. Harva tähän jaksaa ryhtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa kuolinsiivouksen kannalta. Jos vaikka huomenna saat aivoverenvuodon tai jäät bussin alle, niin haluatko että lapsesi tai puolisosi joutuvat kaiken surun keskellä miettimään, että mitä älyttömille tavaravuorille tehdään, ja kuinka niistä päästään eroon?
Tämä on älyttömän hyvä ohje! Uskoakseni nykynuoret eivät halua kuin tietyntyyppisiä tavaroita.
Voisit laittaa vaikka teidän paikallislehteen ilmoituksen että myyt "halavalla hyvvää tavaraa,tule ostamaan" Teet vaikka vitosen laatikko,kympin laatikko kahdenkympin laatikko jne
Se oli kauheaa ensin alkuun,mutta kun ekan kerran "repäisee" niin...Voin sanoa,etten edes muista,mitä olen jakanut ja myynyt...en siis enää tarvitse!
Kyllä se siitä.
Ai niin,ostin esim semmoisen työtuolin ja mun hieno ahterini ei siitä tykännyt. Laitoin lapun kanssa portin viereen,"saa ottaa ei kauaa nokka tuhissut kun se siitä häipyi.
Aijjoo vielä,soita "tyhjennetään kuolinpesät" ja pyydä vaikka kakssataa euroa -vie pois :D
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa kuolinsiivouksen kannalta. Jos vaikka huomenna saat aivoverenvuodon tai jäät bussin alle, niin haluatko että lapsesi tai puolisosi joutuvat kaiken surun keskellä miettimään, että mitä älyttömille tavaravuorille tehdään, ja kuinka niistä päästään eroon?
En aio kuolla.
Mieti sitä, mitä oikeastaan teet niillä tavaroilla. Mikä on niiden käyttötarkoitus? Mitä ne edustavat elämässäsi? Edustavatko ne jotain hyvää? Todennäköisesti eivät, vaan ennemmin ahdistavat, kun joka paikka tursuaa tavaraa. Näin mä olen opetellut karsimaan tavaraa.
Minun äitini oli samanlainen hamstraaja. En koskaan kehdannut tuoda ystäviä käymään meillä, sillä häpesin sitä tavaramäärää. Minä tai sisaruksenikaan emme koskaan saaneet heittää mitään pois, sillä verukkeella että "sitä saattaa vielä tarvita". Älä tee tätä omille lapsillesi, anna heille mahdollisuus nauttia tilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä, mitä oikeastaan teet niillä tavaroilla. Mikä on niiden käyttötarkoitus? Mitä ne edustavat elämässäsi? Edustavatko ne jotain hyvää? Todennäköisesti eivät, vaan ennemmin ahdistavat, kun joka paikka tursuaa tavaraa. Näin mä olen opetellut karsimaan tavaraa.
Ja sekin vielä, että jos sinulla on vaikkapa niitä sinulle liian pieniä vaatteita, joita et voi pitää, mutta joita et saa kaupaksikaan, niin mikä etu on siitä, että säilytät niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa kuolinsiivouksen kannalta. Jos vaikka huomenna saat aivoverenvuodon tai jäät bussin alle, niin haluatko että lapsesi tai puolisosi joutuvat kaiken surun keskellä miettimään, että mitä älyttömille tavaravuorille tehdään, ja kuinka niistä päästään eroon?
En aio kuolla.
Koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa kuolinsiivouksen kannalta. Jos vaikka huomenna saat aivoverenvuodon tai jäät bussin alle, niin haluatko että lapsesi tai puolisosi joutuvat kaiken surun keskellä miettimään, että mitä älyttömille tavaravuorille tehdään, ja kuinka niistä päästään eroon?
En aio kuolla.
HEh tuo nimi on typerä! Ajattele vaikka "perintöriitasiivous" Kuka kuskaa tavarat ja minne.
Se tarkoittaa se kuolinsiivous,päästä eroon tavaroista joita ei tarvitse enää!
https://kotiliesi.fi/koti/kodinhoito/5-vinkkia-nain-kuolinsiivous-aloit…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa kuolinsiivouksen kannalta. Jos vaikka huomenna saat aivoverenvuodon tai jäät bussin alle, niin haluatko että lapsesi tai puolisosi joutuvat kaiken surun keskellä miettimään, että mitä älyttömille tavaravuorille tehdään, ja kuinka niistä päästään eroon?
Tämä on älyttömän hyvä ohje! Uskoakseni nykynuoret eivät halua kuin tietyntyyppisiä tavaroita.
Voisit laittaa vaikka teidän paikallislehteen ilmoituksen että myyt "halavalla hyvvää tavaraa,tule ostamaan" Teet vaikka vitosen laatikko,kympin laatikko kahdenkympin laatikko jne
Se oli kauheaa ensin alkuun,mutta kun ekan kerran "repäisee" niin...Voin sanoa,etten edes muista,mitä olen jakanut ja myynyt...en siis enää tarvitse!
Kyllä se siitä.
Ai niin,ostin esim semmoisen työtuolin ja mun hieno ahterini ei siitä tykännyt. Laitoin lapun kanssa portin viereen,"saa ottaa ei kauaa nokka tuhissut kun se siitä häipyi.
Aijjoo vielä,soita "tyhjennetään kuolinpesät" ja pyydä vaikka kakssataa euroa -vie pois :D
Sama, kun vie tavarat itsepalvelukirppikselle. Suurin osa ihmisten tavaroista vaan ei tule myydyksi edes eurolla ja aika vaikea kuvitella mitä itse tuosta kahdenkympin laatikosta ostaisin. Pitää kyllä tuolla hinnalla olla jotain todella erikoista. Juuri tuo, että kaikesta pitää saada rahaa ehkäisee sitä raivaamista. Monet nuo kuolinpesiä tyhjentävät firmat ottavat maksun siitä, että hakevat ne tavarat kaatopaikalle. Jos ei ole arvoantiikkia, niin eivät maksa mitään noista romuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan samassa tilanteessa. Ei vaan osaa luopua vaikka mieli tekisi. Koko elämä tavallaan pitäisi käsitellä, luopua siitä.
Mulla on asunto samassa jamassa.
Karsia tarttis. Mistä voimat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa kuolinsiivouksen kannalta. Jos vaikka huomenna saat aivoverenvuodon tai jäät bussin alle, niin haluatko että lapsesi tai puolisosi joutuvat kaiken surun keskellä miettimään, että mitä älyttömille tavaravuorille tehdään, ja kuinka niistä päästään eroon?
Tämä on älyttömän hyvä ohje! Uskoakseni nykynuoret eivät halua kuin tietyntyyppisiä tavaroita.
Voisit laittaa vaikka teidän paikallislehteen ilmoituksen että myyt "halavalla hyvvää tavaraa,tule ostamaan" Teet vaikka vitosen laatikko,kympin laatikko kahdenkympin laatikko jne
Se oli kauheaa ensin alkuun,mutta kun ekan kerran "repäisee" niin...Voin sanoa,etten edes muista,mitä olen jakanut ja myynyt...en siis enää tarvitse!
Kyllä se siitä.
Ai niin,ostin esim semmoisen työtuolin ja mun hieno ahterini ei siitä tykännyt. Laitoin lapun kanssa portin viereen,"saa ottaa ei kauaa nokka tuhissut kun se siitä häipyi.
Aijjoo vielä,soita "tyhjennetään kuolinpesät" ja pyydä vaikka kakssataa euroa -vie pois :D
Sama, kun vie tavarat itsepalvelukirppikselle. Suurin osa ihmisten tavaroista vaan ei tule myydyksi edes eurolla ja aika vaikea kuvitella mitä itse tuosta kahdenkympin laatikosta ostaisin. Pitää kyllä tuolla hinnalla olla jotain todella erikoista. Juuri tuo, että kaikesta pitää saada rahaa ehkäisee sitä raivaamista. Monet nuo kuolinpesiä tyhjentävät firmat ottavat maksun siitä, että hakevat ne tavarat kaatopaikalle. Jos ei ole arvoantiikkia, niin eivät maksa mitään noista romuista.
Miehen tädin kuolinpesästä pyydettiin 2 tarjousta. Toinen oliis vienyt kaiken kaatikselle ja beloittanut 2000 euroa.
Toinen suostui tyhjentämään ilmaiseksi ja maksoi vain hopealusikoista (en muista, paljonko)
En ole aloittaja.
Mulla tavarat on tavallaan os itseä. Muistelen, että on minulle sellainen ja sellainenkin tavara jossakin. Aku Ankan vuosikertojakin on noin 30. Taskareita noin 400.
Koulutavarat on tallessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä, mitä oikeastaan teet niillä tavaroilla. Mikä on niiden käyttötarkoitus? Mitä ne edustavat elämässäsi? Edustavatko ne jotain hyvää? Todennäköisesti eivät, vaan ennemmin ahdistavat, kun joka paikka tursuaa tavaraa. Näin mä olen opetellut karsimaan tavaraa.
Ja sekin vielä, että jos sinulla on vaikkapa niitä sinulle liian pieniä vaatteita, joita et voi pitää, mutta joita et saa kaupaksikaan, niin mikä etu on siitä, että säilytät niitä?
Hän voi laihtua.
Itse laihdutin omiin teini mittoihin. Kokeilin vanhoja farkkuja. Jestas, miten epämukavat, vaikka sopivaa kokoa.
Ota jokin tavararyhmä kerrallaan, esimerkiksi astiat, ja kerää vaikka kaikki lautaset. Niistä valitset kauneimmat tai ne joita eniten käytätte ja loput laitat myyntiin. Huomaat kun saat myytyä että onhan teillä vielä riittävästi lautasia, hetken päästä et edes muista mistä luovuit. Pärjäät ilmankin niitä.
Sama kaikkien tavaroiden kanssa, mitä on enemmän samaa sorttia, luovut osasta, jätät mieluisimmat. Itselläni oli paljon käsityötarvikkeita ja kävin läpi esim virkkuukoukut joista löytyi monta kpl samaa kokoa. Jätin yhden ja myin muut. Ei tunnu missään enkä edes kaipaa niitä tuplakappaleita enää. Yhdellä pärjään silloin harvoin kun virkkaan.
Tavallaan siedätyshoitoa sille että pystyy luopumaan, kun luopuu tuplakappaleista. Myöhemmin helppo sitten karsia muutakin tarpeetonta, kun on totuttanut itsensä luopumiseen.
Toinen ajatus mitä voi kokeilla on kysyä itseltään: "jos nyt myyn tämän, saanko joskus samanlaisen ostettua tilalle, jos yhtäkkiä tarvitsenkin?". Jos vastaus on "kyllä", myyt sen pois. Huomaat että sitä päivää ei tulekaan enää että tarvitsisit uuden tilalle.
Kolmas ajatus: kuvaat tavarat myyntiä varten ja säilytät ne kuvat. Jonain päivänä kyllästyt niitä katselemaan ja poistat kuvat lopullisesti. Kun olet myynyt et enää edes muista mitä olet myynyt. Selaat kuvia ja toteat että "eipä tuotakaan ole kukaan kaivannut koskaan".
Etsi tavaroille sopivat myyntipaikat. Tori tai huutonet ei välttämättä paras vaan Facebookin erilaiset ryhmät. Retro/vintage/astia/kirja/lelu ym kirppikset. Tarjouskauppaan niin ostajat päättää hinnan.
Tai pidä pihakirppis yksin tai yhdessä muiden kanssa.
Neljäs ajatus: säästä kaikki myynneistä saadut rahat ja kun urakka on ohi (kestää kauan, älä anna periksi), on kiva katsella isoa summaa tilillä. Sijoita se eläkepäiviä varten. Elämä yllättää ja harvoin iloisesti, varaudu siihen. Tämä koskee vain jos on pienituloinen eikä puolisoa pelastamassa pulasta.
Viides ajatus: ei sinne arkkuun mahdu sinun lisäksi kovin paljon muuta eikä kukaan halua kantaa hautaan kilisevää ja kolisevaa arkkua. Kuollaan jokainen kuitenkin eikä jälkipolvi tiedä niistä sinun muistoista eikä niitä arvosta kuitenkaan. Kylmä tosiasia.
Otat tehtäväksi käydä yhden kaapin läpi viikonloppuna. Kaikki turha sälä ja yli vuoden käyttämättömänä ollut pois. Roskat jätesäkkiin ja ulos.
Pohdi:
Miksi olen kiinni juuri tässä tavarassa?
Onko realistista, että mahtuisin laihduttuani tähän vaatteeseen?
Seuraako velvoite ajatuksissasi: tavarasta pitää pitää huolta, eli olisi huono vai hyvä asia siitä luopuminen. (muiden ihmisten vaatimukset, mitä muut sanovat, annatko muiden mielipiteiden vaikuttaa).
Kokoa kuvakollaasi, kuvia sisustuksesta millaisen haluaisit.
Mahtuvatko ja sopivatko nämä tavarasi siihen suunnitelmaan?
Kuuntele itseäsi, anna ikään kuin itsellesi ohjeita, miten pitäisi toimia.
Tunnistan ap:ssä itseäni. Mutta nyt lomani aikana olen saanut hävitettyä 30 vuoden takaiset vanhat koulukirjani ja -vihkoni (n. 20 kpl), paljon vanhoja postikortteja, muutamia kukkamaljakoita jne. Siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Ota jokin tavararyhmä kerrallaan, esimerkiksi astiat, ja kerää vaikka kaikki lautaset. Niistä valitset kauneimmat tai ne joita eniten käytätte ja loput laitat myyntiin. Huomaat kun saat myytyä että onhan teillä vielä riittävästi lautasia, hetken päästä et edes muista mistä luovuit. Pärjäät ilmankin niitä.
Sama kaikkien tavaroiden kanssa, mitä on enemmän samaa sorttia, luovut osasta, jätät mieluisimmat. Itselläni oli paljon käsityötarvikkeita ja kävin läpi esim virkkuukoukut joista löytyi monta kpl samaa kokoa. Jätin yhden ja myin muut. Ei tunnu missään enkä edes kaipaa niitä tuplakappaleita enää. Yhdellä pärjään silloin harvoin kun virkkaan.
Tavallaan siedätyshoitoa sille että pystyy luopumaan, kun luopuu tuplakappaleista. Myöhemmin helppo sitten karsia muutakin tarpeetonta, kun on totuttanut itsensä luopumiseen.
Toinen ajatus mitä voi kokeilla on kysyä itseltään: "jos nyt myyn tämän, saanko joskus samanlaisen ostettua tilalle, jos yhtäkkiä tarvitsenkin?". Jos vastaus on "kyllä", myyt sen pois. Huomaat että sitä päivää ei tulekaan enää että tarvitsisit uuden tilalle.
Kolmas ajatus: kuvaat tavarat myyntiä varten ja säilytät ne kuvat. Jonain päivänä kyllästyt niitä katselemaan ja poistat kuvat lopullisesti. Kun olet myynyt et enää edes muista mitä olet myynyt. Selaat kuvia ja toteat että "eipä tuotakaan ole kukaan kaivannut koskaan".
Etsi tavaroille sopivat myyntipaikat. Tori tai huutonet ei välttämättä paras vaan Facebookin erilaiset ryhmät. Retro/vintage/astia/kirja/lelu ym kirppikset. Tarjouskauppaan niin ostajat päättää hinnan.
Tai pidä pihakirppis yksin tai yhdessä muiden kanssa.
Neljäs ajatus: säästä kaikki myynneistä saadut rahat ja kun urakka on ohi (kestää kauan, älä anna periksi), on kiva katsella isoa summaa tilillä. Sijoita se eläkepäiviä varten. Elämä yllättää ja harvoin iloisesti, varaudu siihen. Tämä koskee vain jos on pienituloinen eikä puolisoa pelastamassa pulasta.
Viides ajatus: ei sinne arkkuun mahdu sinun lisäksi kovin paljon muuta eikä kukaan halua kantaa hautaan kilisevää ja kolisevaa arkkua. Kuollaan jokainen kuitenkin eikä jälkipolvi tiedä niistä sinun muistoista eikä niitä arvosta kuitenkaan. Kylmä tosiasia.
Ja vielä kuudes ajatus: jos talosi palaisi tavaroineen tänään, mitä hankkisit uudelleen palaneiden tilalle? Se, mitä et hankkisi palon jälkeen, kannattaa hävittää nyt.
Ajattele asiaa kuolinsiivouksen kannalta. Jos vaikka huomenna saat aivoverenvuodon tai jäät bussin alle, niin haluatko että lapsesi tai puolisosi joutuvat kaiken surun keskellä miettimään, että mitä älyttömille tavaravuorille tehdään, ja kuinka niistä päästään eroon?