Lue keskustelun säännöt.
APUA: Miten raaskisin heittää tavaran pois?
en osaa luopua tavarasta
26.08.2021 |
Olen lukenut tuota tavarapaljous-ketjua, mutta halusin aloittaa oman ketjun keskittyen nimenomaan tähän luopumiseen.
Olen viisikymppinen perheellinen hamstraaja ja minulla on ihan valtavasti tavaraa. Tuntuu, että kaikki mitä olen joskus maailmassa ostanut, on edelleen tallessa. Kyllä, ihan lapsuudesta asti ja jopa nuoruuden vaatteet ja kaikki elokuvaliputkin ja omat kouluvihkot jne.
Saati sitten aikuisena ostetut tavarat. Sellaiset kertakaikkiaan rikki menneet olen osannut hävittää, mutta esim. lihottuani pikkuhiljaa 30kg, niin minulla on ne KAIKKI liian pienet vaatteet edelleen tallessa kymmenen vuoden takaa, siltä varalta että laihdun joskus takaisin mittoihini.
Lisäksi tähän tulee vielä lasten tavarat.
Onneksi niiden myötä olen oppinut myymään ja lahjoittamaankin, mutta ongelma tuleekin eteen, kun tavara tai vaate on mielestäni hyvässä kunnossa ja täysin käyttökelpoinen, jopa uusi.... ja silti sitä kukaan ei osta pienellä rahallakaan. Tai huoli edes ilmaiseksi. En vaan raaski heittää pois ehjää hyvää tavaraa. Hilloan niitä nurkissani niin, että en itse kohta mahdu sekaan.
AUTTAKAA?
Miten saan suhtautumiseni muuttumaan tähän kaikkeen roinaan? Sekään ajattelu ei ole auttanut, että maksaisin tavaroiden neliöistä... no juu tavallaan maksankin, mutta toisaalta meillä on iso omakotitalo, varastot ja iso mökki, sitä tavaraa mahtuu ihan hirveästi joka paikkaan.
Kommentit (66)
Se on se koko elämån läpi käyminen. Se on tosi raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota tavaroista kuvia ja teetä kirjaksi (esim Ifolor). Ja kaikkein rakkaimmille otat banaanilaatikon johon keräät niin paljon kuin mahtuu. Loput myyntiin. Minulla on ollut ratkaisevaa se että kun olen tehnyt myynti-ilmoituksen ja ottanut kuvat, julkaissut, myyminen ei ole enää niin raastavaa. Mutta se päätöksen tekeminen on vaikein. Aloita niistä joilla on vähiten tunnearvoa. Ei tämä näytä yhtään helpottavan ajan myötä. Nyt kun on lapsenlapsia niin lelut kiertää heille ja monen lelun myynti nyt harmittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä, mitä oikeastaan teet niillä tavaroilla. Mikä on niiden käyttötarkoitus? Mitä ne edustavat elämässäsi? Edustavatko ne jotain hyvää? Todennäköisesti eivät, vaan ennemmin ahdistavat, kun joka paikka tursuaa tavaraa. Näin mä olen opetellut karsimaan tavaraa.
Ja sekin vielä, että jos sinulla on vaikkapa niitä sinulle liian pieniä vaatteita, joita et voi pitää, mutta joita et saa kaupaksikaan, niin mikä etu on siitä, että säilytät niitä?
Hän voi laihtua.
Itse laihdutin omiin teini mittoihin. Kokeilin vanhoja farkkuja. Jestas, miten epämukavat, vaikka sopivaa kokoa.
on oikeasti hyvin epätodennäköistä laihduttaa 30kg ja pysyä siinä. Lisäksi kropan muoto muuttuu iän myötä eli samanlaiset vaatteet eivät välttämättä istu kun teininä, kuten itsekin huomasit. Kyllä sitä voi itsensä sen verran arvostaa että jos ja kun laihtuu, niin ostaa itselleen mieluisia ja sopivia vaatteita.
yleisesti aiheeseen, omakotitaloihinkin pitäisi saada joku palokuorma-asetus, jospa se vähän herättäisi porukkaa.
Jos kyseessä oikea hamstraus, voi tarvita ammattiapua. Jota Suomessa huonosti tarjolla? Pitäs saada David Tolin luennoimaan psykologiopiskelijoille.
Minua aina harmittaa kun näen tavaroita, jotka ovat joutuneet olemaan vuosia tai vuosikymmeniä vain jossain säilössä muuttuen jätteeksi. Jos ne olisi laitettu kiertoon ajoissa, niistä olisi ollut hyötyä jollekin, joka niitä on tarvinnut. Itse koen, että jos tavaroilla ei ole käyttöarvoa, niillä ei ole arvoa ollenkaan.
Toki kohtuullinen määrä erilaisia muistoesineitä voi olla säilössä, mutta ei yksittäisen ihmisen tarvitse säilyttää nurkissaan koko historiaa. Sitä varten meillä on museoita. Suurimmalla osalla ne "arvokkaat" suvun aarteet eivät ole arvokkaita kuin niille, jotka niiden historian tuntevat ja usein se historia häviää sukupolvien vaihtuessa. Koskee myös valokuvia. Jos ei tiedä keitä ja missä tilanteessa kuvassa on, ei kuvalla ole mitään arvoa.
Kannattaa siis miettiä miksi tavaroita säilyttääja miten elmä muuttuu, jos niistä luopuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin muuton yhteydessä kaiken läpi. Mietin, tuoko tämä minulle iloa ja missä tilanteessa ihan oikeasti aion tätä käyttää. Joidenkin tavaroiden kohdalla huomasin perustelevani itselleni jopa, että no jos sota tulee niin käytän tätä vaihdannan välineenä tai rakennan tästä muiden riepujen kanssa lämpimän teltan. :D Joo ei.
Myin kaiken mikä kävi kaupaksi. Kauppansa tekivät lähinnä tuotteet, joita oli hyvin näkyvästi mainostettu somessa missä olin itsekin niihin haksahtanut, esim. tiettyjen merkkien korut ja haaremihousut. Myös suositun merkin maihinnousukengät ja YSL hajuvesi menivät saman tien. Kaiken muun kanssa oli nihkeää.
Priimakuntoisia ja muodinmukaisia kaupaksi menemättömiä tuotteita vein SPR:n konttiin. Ja loput vaan raaasti roskiin. Ainoatakaan tavaraa ei ole vielä tullut ikävä, vaan ennemminkin olen tuon poistorumban seurauksena oppinut harkitsevammaksi ostajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa kuolinsiivouksen kannalta. Jos vaikka huomenna saat aivoverenvuodon tai jäät bussin alle, niin haluatko että lapsesi tai puolisosi joutuvat kaiken surun keskellä
TÄMÄ!
Nyt otat laatikoita, ja kylkeen ensin vaikka lapsille :KUKA OTTAA! Sitten paikalliselle lasten urheiluseuralle: LASTEN KIRPPIS sitten KIRKON MYYJÄISIIN...silleen jaat niihin laatikoihin PÄÄTTÄVÄISESTI!
Sitten pidät vaikka "Kissanristiäiset" ja myyt kyläläisille halavalla!
SUN ON PAKKO! Mieti sun lapsparkojasi sen rojumäärän kanssa...surun alla!
Kylmennät vaan itsesi! Aloita ja tuu sitte kertomaan kuin käy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain poistosiivouksen sillai käyntiin että otin kuvia niistä tavaroista ennen kuin ne meni kynnyksen yli - myyntiin tai lahjoituksiin tai roskiin.
Niistä kuvista on sama hyöty kuin itse tavaroista ilman että niihin menisi tilaa.
Kun tähän tottuu niin sitten voi jo hävittää tavaraa jopa ilman kuvien ottoa. Meillä ei edes ole lapsia mutta sisarusten lapsista on huomannut ettei heitä yhtään kiinnosta meidän irtaimisto niin emme ole heillekään sitten tyrkyttäneet mitään.
Paras kun lahjoittaa ehjät tavarat, ei niistä kuitenkaan paljon rahaa kertyisi loppujen lopuksi. Kun mitään designia ei ole vaan ihan tavallisia käyttötavaroita.
Vaatteet leikataan siivousräteiksi ja saumat ym roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan 2-kertaa vuodessa 2vko kirppispöydän. Hinta on sen verran suolainen, että on pakko joka päivä tuoda uutta tavaraa pöydälle myyntiin. Siinä tulee kaapit ja varastot käytyä pakostakin. Kirppiksellä myymättä jääneitä en tuo enää kotiin, vaan lahjoitan pois. Hirvee homma, mutta vain huijaamalla itseäni "myymään" tavarat raaskin luopua mistään. Tuottoon nähden fiksuinta olisi lahjoittaa kaikki vaan heti johonkin uffille tms.
Henkisiin esteisiin ei taida minulta löytyä apua mutta kerron kuinka ite toimin reilu 6 vuotta sitten.
Aloin käydä kotiamme läpi kategoria kerrallaan, aloitin vaatteista. Tein homman niin että kannoin kaikki omistamani vaatteet, uikkareita ja sukkia myöten olohuoneen lattialle. Sitten siinä, vaate kerrallaan kävin läpi. Onko tämä sopiva, tykkäänkö siitä, milloin olen käyttänyt sitä viimeksi. Jos vaate ei ollut sopiva, siinä oli yksikin 'vika' eli asia mistä en pitänyt tai en ollut käyttänyt sitä vuoteen laitoin sen kiertoon. Kiertoon menevät jaoin kahteen osaan, uffille ilmaiseksi menevät ja myyntiin menevät. Otin rajaksi että myyn vain ne joista voin saada 5e tai yli.
Sitten kävin läpi kodin tekstiilit, lakanat,verhot.pöytäliinat pyyhkeet yms. Sama homma, kaikki yhteen kasaan ja säästin parhaimman kuntoiset ja ne joista pidin oikeasti. Meille jäi kahdet petivaatteet per nenä, yhdet on sängyssä ja toiset kaapissa, sama kylpypyyhkeiden kanssa. Käsipyyhkeitä on isossa perheessä noin 15kpl. Huonoimmat alensin lattian pesuun, tai koiran tassuille, niitäkään ei pidä jättää enempää kuin on tarvetta. Verhoja en tykkää vaihdella kausien mukaan joten meillä on vain yhdet ikkunassa. Loput meni uffille.
Kolmantena oli astiat, meillä oli vaikka minkälaista kippoa,kuppia ja purkkia joita kirpputorilta aina ostin kun oli nättejä. Noh, käyttöä näille ei kuitenkaan ollut kunhan vain veivät tilaa kaapissa joten mietin että mitä me tar-vi-taan ja loput vein seurakunnan kirpputorille. Kattilat ja pannut myös mietin monellekko on tarvetta, minkä kokoisia ja loput myin. Meille jäi 4 kattilaa ja kaksi pannua, kun ruokaa ei säilytä näissä niin riittävät mainiosti.
Kävin läpi myös meikit, pesuaineet, kynsilakat kaikki tällaiset hipleet. Ikivanhat laitoin roskiin ja päätin että en osta uusia ennen kuin edelliset on käytetty pois.
Viimeisenä kävin läpi kausi ja ulkoilutavarat. Näistä poistoon ne mitkä oli käyneet pieniksi omille, tai mitä ei muista syistä ollut käytetty aikoihin.
Niin ikivanhat tavarat että kukaan ei huoli pitää vaan raskia laittaa roskiin vaikka se tuntuu miltä. Ja se että tavaroita ei kannata säilyttää 'haave-minää' varten, elämä on tässä ja nyt.
Jatkuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatko edelliseen..
Lasten vauva-aikaisista tavaroista tein jokaiselle omat vauvalaatikot, sinne olen kerännyt esim kastekynttilät, synttärikortit, muutamia piirustuksia, ensimmäiset tutit ja villasukat yms. Tässä on hyvää se että laatikko määrittää sen minkä verran voin säästää mutta kuitenkaan kaikkea ei tarvitse heivata menemään. Muksut saavat nämä laatikot itselleen sitten kun muuttavat pois, sikäli haluavat.
Tän projektin päätteeksi on myös tärkeää oppia patoamaan tulvat, eli se mistä sitä tavaraa sinne kotiin kantautuu. Minun tapauksessa se oli sitä että opettelin että kaikkea kivaa ja kaunista ei tarvitse omistaa, voin vain katsella kaupassa ja ihastella. Se oli myös sitä että en osta enää vaatteita jotka eivät ole mielestäni täydellisiä ja vastaa tar-vet-ta. Viimeisin mutta ei suinkaan vähäisin oli se että opettelin sanomaan 'kiitos, ei' kun joku tahtoi antaa tavaraa ilmaiseksi.
Nyt 6 vuotta myöhemmin..henkilökohtaisesti minulla on todella vähän tavaraa ja hämmästelen sitä miten vähällä tulee toimeen. Mutta koska en asu yksin niin meillä on tavaraa kuten kaikissa lapsiperheissä mutta jokaiselle asialle on oma paikka! Ja tavarat jotka meillä on, ovat meillä syystä, siksi että niitä käytetään. (Jos saisin valita meillä olisi vähemmän tavaraa mutta enhän voi hallita kuin omiani)
Siivoaminen on mukavampaa näin, eläminen on mukavampaa näin(ei tarvitse murehtia säilytyksestä, korjauksesta kaikesta siitä mitä omistaminen tuo tullessaan), on viihtyisämpää esteettisesti. Ja kun kaikelle omistamalle on paikka ei synny sekamelskaa.
Voi aloittaa vaikka laittamalla kaksi kestokassia eteiseen, toiseen laitat ne jotka lahjoitat pois ja toiseen ne jotka tahdot myydä. Sitten kun ne on täynnä niin viet eteenpäin ne.
Tsemppiä projektiin ja jokainen kodista poistunut tavara on poissa sinun harteilta!
N32
Voi kun osaisin neuvoa.. itse samantyyppisen tilanteen edessä, paitsi että hamstraaja on mieheni. Tyhjensin meidän liinavaatekaapin ja löysin siellä ikea-kassillisen verran pyyhkeitä ja lakanoita, joita ei ole vuosiin (osaa vuosikymmeniin) käytetty. Olen lahjoittamassa ne eläinsuojeluyhdistykselle eli siis jollekulle ihan käyttöön. Niin mitä tapahtui? MIes ratsasi se kassin ja vei sieltä lakanoita (kokoa, joka ei käy meidän asunnossa yhteenkään sänkyyn) sekä kylpypyyhkeitä (joita ei ole käytetty ainakaan 20 vuoteen JA meille jää edelleen 35 kylpypyyhettä kaappiin, kolmihenkinen perhe nykyään). Itsellä vaan herää kysymys, että MIKSI?! Itse ei käytä, mutta muillekkaan ei voi antaa, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa parantaa ja kehittää
- itse-empatian
- oman arvon
- itsetunnon
-turvallisuudentunteen
kykyjä.
Mitään en saa mukaasi hautaan.
Ihanko oikeasti pukisit jotkut teini-ikäisen tai parikymppisen maun mukaiset vaatteet päälle jos tänään kaikki painosi katoaisi ja vaatteet mahtuisivat päällesi?
Tavara ja omaisuus ei tuo turvaa päinvastoin.
Eikä menneisyydessä kannata elää koskaan mutta, ei etenkään romujen ja roinan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ota tavaroista kuvia ja teetä kirjaksi (esim Ifolor). Ja kaikkein rakkaimmille otat banaanilaatikon johon keräät niin paljon kuin mahtuu. Loput myyntiin. Minulla on ollut ratkaisevaa se että kun olen tehnyt myynti-ilmoituksen ja ottanut kuvat, julkaissut, myyminen ei ole enää niin raastavaa. Mutta se päätöksen tekeminen on vaikein. Aloita niistä joilla on vähiten tunnearvoa. Ei tämä näytä yhtään helpottavan ajan myötä. Nyt kun on lapsenlapsia niin lelut kiertää heille ja monen lelun myynti nyt harmittaa.
Aika kuultaa muistot. Voi olla että lelut on muistoissasi parempia ja hienompia kuin olivat. Saattaa olla etteivät lapset leikkisi niillä vaikka ne olisivatkin tallessa.
Vaikein on lasten lapsuuden ajan ( ihanaa aikaa) tavarat, lelut, vaatteet, koulujutut. Omat menee ihan helposti poistoon
Mäkeen vaan. Uutta tavaraa löytyy viikonloppuisin ravintolasta.
Vierailija kirjoitti:
Otan 2-kertaa vuodessa 2vko kirppispöydän. Hinta on sen verran suolainen, että on pakko joka päivä tuoda uutta tavaraa pöydälle myyntiin. Siinä tulee kaapit ja varastot käytyä pakostakin. Kirppiksellä myymättä jääneitä en tuo enää kotiin, vaan lahjoitan pois. Hirvee homma, mutta vain huijaamalla itseäni "myymään" tavarat raaskin luopua mistään. Tuottoon nähden fiksuinta olisi lahjoittaa kaikki vaan heti johonkin uffille tms.
Kylmästi uffille tms. Hyväkuntoinen ja Käyttökelpoinen. Loput roskiin. Kerran kirpaisee ja sitten on vain suuri helpotus edessä.
Minulla juurikin tuon työmaan ajattelu estää ostamasta ja tuomasta kotiini ylimääräisiä kamoja.
Ping