Lue keskustelun säännöt.
APUA: Miten raaskisin heittää tavaran pois?
en osaa luopua tavarasta
26.08.2021 |
Olen lukenut tuota tavarapaljous-ketjua, mutta halusin aloittaa oman ketjun keskittyen nimenomaan tähän luopumiseen.
Olen viisikymppinen perheellinen hamstraaja ja minulla on ihan valtavasti tavaraa. Tuntuu, että kaikki mitä olen joskus maailmassa ostanut, on edelleen tallessa. Kyllä, ihan lapsuudesta asti ja jopa nuoruuden vaatteet ja kaikki elokuvaliputkin ja omat kouluvihkot jne.
Saati sitten aikuisena ostetut tavarat. Sellaiset kertakaikkiaan rikki menneet olen osannut hävittää, mutta esim. lihottuani pikkuhiljaa 30kg, niin minulla on ne KAIKKI liian pienet vaatteet edelleen tallessa kymmenen vuoden takaa, siltä varalta että laihdun joskus takaisin mittoihini.
Lisäksi tähän tulee vielä lasten tavarat.
Onneksi niiden myötä olen oppinut myymään ja lahjoittamaankin, mutta ongelma tuleekin eteen, kun tavara tai vaate on mielestäni hyvässä kunnossa ja täysin käyttökelpoinen, jopa uusi.... ja silti sitä kukaan ei osta pienellä rahallakaan. Tai huoli edes ilmaiseksi. En vaan raaski heittää pois ehjää hyvää tavaraa. Hilloan niitä nurkissani niin, että en itse kohta mahdu sekaan.
AUTTAKAA?
Miten saan suhtautumiseni muuttumaan tähän kaikkeen roinaan? Sekään ajattelu ei ole auttanut, että maksaisin tavaroiden neliöistä... no juu tavallaan maksankin, mutta toisaalta meillä on iso omakotitalo, varastot ja iso mökki, sitä tavaraa mahtuu ihan hirveästi joka paikkaan.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota jokin tavararyhmä kerrallaan, esimerkiksi astiat, ja kerää vaikka kaikki lautaset. Niistä valitset kauneimmat tai ne joita eniten käytätte ja loput laitat myyntiin. Huomaat kun saat myytyä että onhan teillä vielä riittävästi lautasia, hetken päästä et edes muista mistä luovuit. Pärjäät ilmankin niitä.
Sama kaikkien tavaroiden kanssa, mitä on enemmän samaa sorttia, luovut osasta, jätät mieluisimmat. Itselläni oli paljon käsityötarvikkeita ja kävin läpi esim virkkuukoukut joista löytyi monta kpl samaa kokoa. Jätin yhden ja myin muut. Ei tunnu missään enkä edes kaipaa niitä tuplakappaleita enää. Yhdellä pärjään silloin harvoin kun virkkaan.
Tavallaan siedätyshoitoa sille että pystyy luopumaan, kun luopuu tuplakappaleista. Myöhemmin helppo sitten karsia muutakin tarpeetonta, kun on totuttanut itsensä luopumiseen.
Toinen ajatus mitä voi kokeilla on kysyä itseltään: "jos nyt myyn tämän, saanko joskus samanlaisen ostettua tilalle, jos yhtäkkiä tarvitsenkin?". Jos vastaus on "kyllä", myyt sen pois. Huomaat että sitä päivää ei tulekaan enää että tarvitsisit uuden tilalle.
Kolmas ajatus: kuvaat tavarat myyntiä varten ja säilytät ne kuvat. Jonain päivänä kyllästyt niitä katselemaan ja poistat kuvat lopullisesti. Kun olet myynyt et enää edes muista mitä olet myynyt. Selaat kuvia ja toteat että "eipä tuotakaan ole kukaan kaivannut koskaan".
Etsi tavaroille sopivat myyntipaikat. Tori tai huutonet ei välttämättä paras vaan Facebookin erilaiset ryhmät. Retro/vintage/astia/kirja/lelu ym kirppikset. Tarjouskauppaan niin ostajat päättää hinnan.
Tai pidä pihakirppis yksin tai yhdessä muiden kanssa.
Neljäs ajatus: säästä kaikki myynneistä saadut rahat ja kun urakka on ohi (kestää kauan, älä anna periksi), on kiva katsella isoa summaa tilillä. Sijoita se eläkepäiviä varten. Elämä yllättää ja harvoin iloisesti, varaudu siihen. Tämä koskee vain jos on pienituloinen eikä puolisoa pelastamassa pulasta.
Viides ajatus: ei sinne arkkuun mahdu sinun lisäksi kovin paljon muuta eikä kukaan halua kantaa hautaan kilisevää ja kolisevaa arkkua. Kuollaan jokainen kuitenkin eikä jälkipolvi tiedä niistä sinun muistoista eikä niitä arvosta kuitenkaan. Kylmä tosiasia.
Ja vielä kuudes ajatus: jos talosi palaisi tavaroineen tänään, mitä hankkisit uudelleen palaneiden tilalle? Se, mitä et hankkisi palon jälkeen, kannattaa hävittää nyt.
Tuolla logiikalla pitäisi hävittää kaikki sellainen, mitä ei kaupasta saa. Eli mummon ja vaarin vanhat valokuvat ym.
Minä lähtisin ennemminkin siitä että tarkastelisin säilytystiloja ja sovittaisin tavaran määrän niihin. Usein ongelmana on se, että kun tavaraa on liikaa, sitä ei jaksa huoltaa hyvin. Eli tärkeät vanhat valokuvat ovat siellä 1900-luvun leffalippujen seassa ja toimivat kengät samassa kaapissa toimimattomien kanssa. Ne täytyy vain katsoa läpi ja erottaa tarpeellinen tarpeettomasta. Raakaa työtä, mutta siinä kehittyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele kutakin tavaraa kokemuksena, kuten käyntiä elokuvissa tai matkoilla. Se oli aikansa, sait elää sen, maksoit siitä jotakin.
Luovut tavarasta, mutta se jää kokemuksena elämääsi ja tekee tilaa uudelle, tällä kertaa konkreettista tilaa.
Facebookin roskalavapalstalla menee melkein mikä vaan, paitsi oikeasti roskiin kuuluva.
Vaikeaa muuten neuvoa, kun itse en kiinny yhtään tavaroihin, ihmettelen jopa sitä miten toiset säästävät esim. lastensa tiettyjä vaatteita "muistoksi". Mulle riittää muistoksi se kun näen sen aika ajoin valokuvissa, ei mun tarvi sitä fyysisesti päästä hypisteleen. Ja siis joo ymmärrän jonkun yhden mekon tai vastaavan, mutta laatikkokaupalla.
Voisi ehkä auttaa, jos ottaisit jonkun kaverin tai ammattijärjestelijän aloittamaan sun kanssa sitä hommaa. Ja jos sun lapset on jo sen verran isoja, niin kysypä heiltä mitä mieltä he ovat tai mieheltäs, mitäpä jos he kärsii siitä tavaran määrästä myös. Useinkaan kun tavaraa on liikaa, niin sitä mitä tarvii ei kuitenkaan löydy.
Jos vielä laihtuisitkin niin käyttäisitkö tosiaan jo kauan sitten pois muodista menneitä vaatteita? Valitse niistä ajattomimmat ja muut keräyslaatikkoon. Tai tarvitsisiko turvakodit tms. vaatteita?
Itse teen niin, että otan KAIKKI vaatteet kaapista lakanan päälle. Sitten käyn vaatteet läpi niin, että jos en ole käyttänyt vaatetta yhteen vuoteen, niin todennäköisyys, että käyttäisin sitä seuraavana vuonna on olematon. Kaikki vuodenajat tulee huomioiduksi.
Heittämisestä seuraa morkkis ja katumus, mutta se kuuluu asiaan. Käy vaan ne tunteet läpi, ”tämän hinnan maksan vapaudestani”.
Ihminen ostaa RAKKAUTTA, silloin kun ostaa roinaa. Käytä nekin rahat vaikka hierontaan, kosmetologille tai johonkin, mikä tuottaa sinulle mielihyvää.
Tsemppiä ja onnistumista sinulle, taatusti selviät tästä urakasta, koska olet sen jo tiedostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos todella laihdut sen 30 kiloa, niin kyllä sen työn jälkeen kroppasi ansaitsee ihan uudet vaatteet! Säästä joku kiva mekko, tai muu vaate josta todella pidät, mutta luovu muista. Laita vaikka UFFille, jos ovat hyvässä kunnossa ja puhtaita. Risat ja kuluneet voi suoraan heittää pois.
Vierailija kirjoitti:
Ota jokin tavararyhmä kerrallaan, esimerkiksi astiat, ja kerää vaikka kaikki lautaset. Niistä valitset kauneimmat tai ne joita eniten käytätte ja loput laitat myyntiin. Huomaat kun saat myytyä että onhan teillä vielä riittävästi lautasia, hetken päästä et edes muista mistä luovuit. Pärjäät ilmankin niitä.
Sama kaikkien tavaroiden kanssa, mitä on enemmän samaa sorttia, luovut osasta, jätät mieluisimmat. Itselläni oli paljon käsityötarvikkeita ja kävin läpi esim virkkuukoukut joista löytyi monta kpl samaa kokoa. Jätin yhden ja myin muut. Ei tunnu missään enkä edes kaipaa niitä tuplakappaleita enää. Yhdellä pärjään silloin harvoin kun virkkaan.
Tavallaan siedätyshoitoa sille että pystyy luopumaan, kun luopuu tuplakappaleista. Myöhemmin helppo sitten karsia muutakin tarpeetonta, kun on totuttanut itsensä luopumiseen.
Toinen ajatus mitä voi kokeilla on kysyä itseltään: "jos nyt myyn tämän, saanko joskus samanlaisen ostettua tilalle, jos yhtäkkiä tarvitsenkin?". Jos vastaus on "kyllä", myyt sen pois. Huomaat että sitä päivää ei tulekaan enää että tarvitsisit uuden tilalle.
Kolmas ajatus: kuvaat tavarat myyntiä varten ja säilytät ne kuvat. Jonain päivänä kyllästyt niitä katselemaan ja poistat kuvat lopullisesti. Kun olet myynyt et enää edes muista mitä olet myynyt. Selaat kuvia ja toteat että "eipä tuotakaan ole kukaan kaivannut koskaan".
Etsi tavaroille sopivat myyntipaikat. Tori tai huutonet ei välttämättä paras vaan Facebookin erilaiset ryhmät. Retro/vintage/astia/kirja/lelu ym kirppikset. Tarjouskauppaan niin ostajat päättää hinnan.
Tai pidä pihakirppis yksin tai yhdessä muiden kanssa.
Neljäs ajatus: säästä kaikki myynneistä saadut rahat ja kun urakka on ohi (kestää kauan, älä anna periksi), on kiva katsella isoa summaa tilillä. Sijoita se eläkepäiviä varten. Elämä yllättää ja harvoin iloisesti, varaudu siihen. Tämä koskee vain jos on pienituloinen eikä puolisoa pelastamassa pulasta.
Viides ajatus: ei sinne arkkuun mahdu sinun lisäksi kovin paljon muuta eikä kukaan halua kantaa hautaan kilisevää ja kolisevaa arkkua. Kuollaan jokainen kuitenkin eikä jälkipolvi tiedä niistä sinun muistoista eikä niitä arvosta kuitenkaan. Kylmä tosiasia.
Tässä tuli todella hyviä vinkkejä, suosittelen jokaista kokeilemaan.
Itse olen samoilla tavoilla onnistunut tyhjentämään taloamme, ja saanut kevyesti yli puolet tavarasta pois.
Jos haluat säästää koulukirjoja, vanhoja päiväkirjoja tms, sovi itsesi kanssa, että säilytät niistä esim. vain yhden pienen laatikollisen.
Vuoden päästä kenties heität jo senkin pois, kun huomaat, ettet ole kaivannut pois heitettyjäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jotain lastenvaatteita, mistä olen maksanut esim. 70euroa, mutta sitä ei ole koskaan pidetty.
Olen yrittänyt myydä, ensin 50e, sitten 35e, lopuksi 20e, mutta kukaan ei osta.
Ärsyttää suunnattomasti, että uusi vaate pitäisi antaa ilmaiseksi jollekin.
Sama juttu joidenkin omien tavaroiden, esim. käyttämättömien laukkujen jne. kanssa.
Ihanaa elämää sinulle :) kirjoitti:
Itse teen niin, että otan KAIKKI vaatteet kaapista lakanan päälle. Sitten käyn vaatteet läpi niin, että jos en ole käyttänyt vaatetta yhteen vuoteen, niin todennäköisyys, että käyttäisin sitä seuraavana vuonna on olematon. Kaikki vuodenajat tulee huomioiduksi.
Heittämisestä seuraa morkkis ja katumus, mutta se kuuluu asiaan. Käy vaan ne tunteet läpi, ”tämän hinnan maksan vapaudestani”.
Ihminen ostaa RAKKAUTTA, silloin kun ostaa roinaa. Käytä nekin rahat vaikka hierontaan, kosmetologille tai johonkin, mikä tuottaa sinulle mielihyvää.
Tsemppiä ja onnistumista sinulle, taatusti selviät tästä urakasta, koska olet sen jo tiedostanut.
Tämä toimii ehkä, jos korona-arki ei ole paljon muuttanut elämää. En myöskään lähtisi heittämään virallisempia juhlavaatteita mäkeen, koska vuoden sisään ei ole häitä/lakkiaisia/hautajaisia sattunut olemaan. Kun noita vaatteita kiireessä etsii kaupoista myöhemmin, kun tulee tarvetta, niin ei halvalla pääse. Monellaon myös paljon matkusteluun ja siihen liittyviin harrastuksiin vaatteita, joille tulee tarvetta kun tilanne rauhoittuu. Etätyövaatteet eivät enää sovikaan toimistokäyttöön ja jos normaalisti tulee käytyä ulkona syömässä ja tapahtumissa, niin ainakin itse pukeudun silloin siistimmin, kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kirjoitti:
On jotain lastenvaatteita, mistä olen maksanut esim. 70euroa, mutta sitä ei ole koskaan pidetty.
Olen yrittänyt myydä, ensin 50e, sitten 35e, lopuksi 20e, mutta kukaan ei osta.
Ärsyttää suunnattomasti, että uusi vaate pitäisi antaa ilmaiseksi jollekin.
Sama juttu joidenkin omien tavaroiden, esim. käyttämättömien laukkujen jne. kanssa.
Jos et ikinä itse käyttänyt ostostasi ja nyt se on sinulle tarpeeton, niin mikä velvollisuus muillakaan on tarvita tuota tavaraa? Ei muiden tarvitse taloudellisesti paikkailla hutiostoksiasi tai morkkistasi. Jos tuo tuote on kerran niin hyvä, kuin kuvittelet, olisit itse sitä käyttänyt, etkä siitä luopuisi.
Ei kukaan ole velvollinen maksamaan tavarasta jota ei tarvitse vain sinun mieliksesi. Mene peilin eteen ja hoe että "olen ostosriippuvainen" ja ryhdistäydy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikset halua laihtua? ei tarvi heittää nuita vaatteita pois sitte.
Puoli vuotta ja se on siinä.
Vierailija kirjoitti:
No mikset halua laihtua? ei tarvi heittää nuita vaatteita pois sitte.
Puoli vuotta ja se on siinä.
Haluaisin minä laihtua. Haluaisin myös päästä tavarasta eroon ja että meillä olisi siistiä ja viihtyisää kotona.
Olisihan se mukavaa, kun kaupasta löytyisi sopivia vaatteita ja voisi pukeutua siistemmin ja välillä jopa tyylikkäästi. Olisihan sekin mukavaa, kun kotiin voisi kutsua vieraita ilman hirvittävää siivousrumbaa (nakkelen kaikki tavarat makuuhuoneisiin ja sitten ovet tiukasti kiinni),
Mutta olen laiska ja aikaansaamaton ihminen. En jaksa aloittaa. Haluaisin kyllä. Työttömänä aikaakin riittäisi. En vain saa millään aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko ajatella, että tavarat ovat kuin kissanpentuja. Tavara vaatii hoivaa ja huoltoa kuin kissanpentu. Ei yksi ihminen pysty huolehtimaan määräänsä enempää kissanpentuja. Vaikka ne ihania ovatkin.
Ymmärrän. Itsellä jonkin verran sama ongelma.
Jo aloittaminen tuntuu usein ylivoimaiselta. Itse olen joskus ottanut ihan vaan hyllyn (astia, vaate, pyyhe, mikä vaan) kerrallaan. Itse raivaan mielelläni, ja olen onnellinen kun saan tavaraa pois, minulla kyse on ennemmin laiskuudesta kuin tavaran rakastamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti sitä, mitä oikeastaan teet niillä tavaroilla. Mikä on niiden käyttötarkoitus? Mitä ne edustavat elämässäsi? Edustavatko ne jotain hyvää? Todennäköisesti eivät, vaan ennemmin ahdistavat, kun joka paikka tursuaa tavaraa. Näin mä olen opetellut karsimaan tavaraa.
Ja sekin vielä, että jos sinulla on vaikkapa niitä sinulle liian pieniä vaatteita, joita et voi pitää, mutta joita et saa kaupaksikaan, niin mikä etu on siitä, että säilytät niitä?
Hieno keskustelu ja olen saanut paljon ajateltavaa, kiitos kaikille (en ole mutta osin samassa tilanteessa).
Minun pitäisi malttaa hävittää hamsteriäitini 70-luvun samettifarkut. Toki siis kaikenlaista muutakin, mutta nuo ovat jääneet pyörimään eteiseen. Mietin, tekisikö niistä jotain, no ei minun taidoillani. Mielikuvitusta saattaa olla ja lahjakkuutta taikoa niistä jotain, mutta toteutus ei voisi olla teknisesti vaativa näillä ompelutaidoilla. Ehkä niistä voisi tehdä kassin. Punteista voisi tehdä rättejä.
Mutta ajatus äitini housuista lattiarättinä on jotenkin niin surullinen. Se jotenkin rinnastuu hänen elämänsä katastrofiin ja muistuttaisi siitä. Olen niitä puntteja katsellut lapsena paljon kun olin sen pituinen etten muuta juuri yltänyt näkemään, ne jotenkin tarkoittavat minulle äitiäni, ja pyyhkisin sitten äidilläni lattiaa.
Kaiken kaikkiaan, minua ajaa suru siitä, miten kaikki vanhempieni elämässä meni lopulta aika ankeasti, ja oma elämäni meni varikolle ennen kuin ehti kunnolla lentoon. Tipahdimme keskiluokasta köyhyyteen ja vaikka minulla olisi teknisesti kaikki mahdollisuudet nousta sieltä takaisin ylös, en usko voimiini ja siihen, että yhteiskuntaan edelleen mahtuisi raivaamaan oman tilansa. En siis luota että elämä kantaa, miksi kantaisi kun se ei kantanut vanhempiani joilla kuitenkin lähtötilanne oli niin paljon parempi. Hyvät tulot ja ammatit, perusteltu usko tulevaisuuteen, ystäviä, lämpimät suhteet sukuihin.
Jotenkin sen kaiken tavaran hävittäminen olisi realistisentuntuinen vaihtoehto, jos pystyisin suuntautumaan tulevaisuuteen. Että odotettavissa olisi jotain nykyistä parempaa. Nuo tavarat auttavat minua ripustautumaan siihen mitä oli, jotta voin kääntää selkäni tulevaisuudelle, jolla todennäköisesti on tarjottavana entistä enemmän ankeutta ja surua. Kun teeskentelen että ne tavarat elävät samassa ajassa kuin minäkin, pystyn jotenkin kiistämään kaiken peruuttamattomuuden, ja menetykset eivät tavallaan ole olemassa. Ikään kuin aikaa voisi kelata kasetin tavoin eestaas. Kun myönnän tämän, hukun kaikkeen siihen suruun ja vihaankin, jota olen hillonnut kellariin kaikki nämä vuosikymmenet 80-luvun lamasta asti.
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan samassa tilanteessa. Ei vaan osaa luopua vaikka mieli tekisi. Koko elämä tavallaan pitäisi käsitellä, luopua siitä.
Nimenomaan näin. On helpompaa lykätä asiaa tuonnemmas, vaikka arjessa onkin ongelmia. Jossain vaiheessa arjen pyörittäminen vaatii niin paljon aikaa ja huomiota, että vaatii eritystoimenpiteitä käydä tilanteeseen käsiksi.
Minä korvaan tätä järjestelemisen lykkäämistä sillä, että käytän aikaa siivoamiseen. Sitä onkin sitten pakko tehdä sitäkin enemmän, kun kerran lattiat ja tasot eivät ole vapaana.
Olen opetellut suorittamaan minimini-interventioita. Treenaan sitä kuin se olisi urheilulaji, ja tavallaanhan se onkin. Jos ei voi raivata koko hyllyä kerralla niin teen edes jotain säännöllisesti, jotta raivauskunto pysyy yllä ja paranee.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on asunto samassa jamassa.
Karsia tarttis. Mistä voimat.
Jos raivausurakka tuntuu ylivoimaiselta niin auttaisi jo siihen tämä lukemani neuvo. Ensimmäisenä päivänä heität pois yhden esineen. Toisena päivänä kaksi. Ja niin edelleen. Ensin kannattaa keskittyä rikkinäisiin ym tavaroihin joille ei kenelläkään ole käyttöä. Kun homma alkaa luistaa niin sitten voi keräillä niitä tavaroita mitkä viedään esim kierrätyskeskukseen. Ja joka päivä ei tarvitse käydä kuskaamassa tavaroita minnekään. Kunhan valitsee päivittäin oikean määrän tavaroita johonkin laatikkoon tai pussiin. Voi sitten viedä isomman määrän kerrallaan.
Kun aloittaa vähän kerrallaan eikä aseta heti isoa tavoitetta niin homma saattaa sujua helpommin. Ja päivittäisellä määrälle voi asettaa katon ettei päädytä mihinkään tuhanteen tavaraan päivässä.
Minullekinjuuri vanhoista vaatteista ja kengistä luopuminen on vaikeaa. Jos niille kuitenkin olisi vielä käyttöä. Vaikka voisi yrittää miettiä, että onko se vaate sellainen, että oikeasti parempi että en enää tuo päällä näyttäydy enää.
Aina tulee niin paljon itsevarmempi olo, kun laittaa uutta, ryhdikästä päälle, ja skarpit kengät, jotka eivät ole vain vähän kulahtaneet.