Lue keskustelun säännöt.
Kuinka nopeasti Alzheimer etenee?
23.08.2021 |
Äiti saanut aika vasta diagnoosin kun lopulta saatiin lääkäriin.
Puolessa vuodessa muisti heikentynyt selvästi, tosin kunto vaihtelee päivittäin.
Oireillut jo vuosikausia, ainakin viisi vuotta ja asteittain asioiden muistaminen vaikeutunut. Tällä hetkellä huonona päivänä saattaa kysyä samaa asiaa 10 minuutin keskustelussa viisikin kertaa.
Muistaa lapsuuden asiat tosi hyvin, mutta ei viime viikkojen eikä kuukausien tapahtumia eikä eilisen. Ei muistanut lapsenlapsensa ammattia eikä ikää eikä erään lähisukulaisen viimesyksyistä kuolemaa.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Yksilöllistä. 60 vuotias saattaa mennä tosi nopeasti parissa vuodessa, 80-vuotias 10 vuottakin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten pian oireiden alusta lääkitys on aloitettu. Lääkitys voi siis lisätä lieväoireisia vuosia elämään ja siirtää vaikea-asteista dementiaa muöhemmäksi. Jos dg on tehty vasta useampi vuosi oireiden alusta, niin kuin teillä on, ei lääkityksellä pystytä enää niin paljon auttamaan. Sairauden kulut ovat yksilöllisiä. Äitisi alkaa olla keskivaikean dementian vaiheessa muistioireista päätellen. Elinikää lienee muutamasta kymmeneen vuoteen. Lähiasioiden ja sukulaisten muistaminen tuosta yhä heikentyy. Lopulta oman lapsenkin tunnistaminen voi loppua.
Minua ahdistaa ja surettaa hätääntynyt katseensa. Kuin olisi eksyksissä . Isä kertoi , että jo muutama vuosi sitten oli tullut hetkellinen muistikatkos ja oli ihmetellyt, ketä olemme. Siis meitä lapsia, kun olimme kaikki paikalla ja suurin osa lapsenlapsistakin.
Vierailija kirjoitti:
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Tässä asiassa olisi yhteiskunnassa kehittämisen paikka. Mutta kuka sairaita vanhuksia puolustaisi?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Tässä asiassa olisi yhteiskunnassa kehittämisen paikka. Mutta kuka sairaita vanhuksia puolustaisi?
ap
Ikävä kyllä resurssikysymys. Varmasti hoitoa saa, jos omaiset ovat valmiita kaivamaan kuvetta yksityissektorille. Vanhuksia ja hoidon tarpeessa olevia on paljon.
Jossain vaiheessa syöminen vaikeutuu, muut syöttää. Tarvitsee vaipat, koska ei tiedä milloin pitää mennä vessaan, ei osaa toimia vessassa. Usein kotona vielä autetaan tässä vaiheessa. Sitten kun ei pääse liikkumaan, on pakko laittaa hoitokotiin/sairaalaan. Siellä kunto romahtaa päivissä. Tähän vaiheeseen ei välttämättä mene kovin montaa vuotta enää tuosta missä nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa syöminen vaikeutuu, muut syöttää. Tarvitsee vaipat, koska ei tiedä milloin pitää mennä vessaan, ei osaa toimia vessassa. Usein kotona vielä autetaan tässä vaiheessa. Sitten kun ei pääse liikkumaan, on pakko laittaa hoitokotiin/sairaalaan. Siellä kunto romahtaa päivissä. Tähän vaiheeseen ei välttämättä mene kovin montaa vuotta enää tuosta missä nyt on.
Äiti on liikkunut koko ikänsä ja fyysinen kunto tosi hyvä. Se on hyvä asia tietysti, mutta myös riski: ehtii hortoilemaan tosi kauas, jos eksyy :(
Kysy neuvoa Alzheimer yhdistyksestä.
Sillä taudilla on niin monta erilaisia muotoa: toiset karkailee, voivat olla väkivaltaisia, toiset tunnistavat lapsensa ja toiset taas luulevat että lapsi on heidän äiti, osalla sujuu ihan rauhallisesti muisti vaan heikkenee.
Tärkeintä on että koti on turvallinen eli laita kaikki vaaralliset piiloon (tulitikut, terävät veitset yms) , älä muuta kodin huonekalujen tai taulujen järjestystä. Monet huonontuu kun joutuvat esim sairaalaan, oma tuttu ympäristö on tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Alzhaimerille on myös tyypillistä väkivaltainen käyttäytyminen, hoitopaikan tässäkin tapauksessa saa vasta sitten kun hoidettava hakkaa hoitajaansa, jos sittenkään, lääkärin diagnoosi on usein ”kuuluu sairauteen” etkä apua saa ja väkivalta saa jatkua.
Siinä on eroja. Voi kestää 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy neuvoa Alzheimer yhdistyksestä.
Sillä taudilla on niin monta erilaisia muotoa: toiset karkailee, voivat olla väkivaltaisia, toiset tunnistavat lapsensa ja toiset taas luulevat että lapsi on heidän äiti, osalla sujuu ihan rauhallisesti muisti vaan heikkenee.
Tärkeintä on että koti on turvallinen eli laita kaikki vaaralliset piiloon (tulitikut, terävät veitset yms) , älä muuta kodin huonekalujen tai taulujen järjestystä. Monet huonontuu kun joutuvat esim sairaalaan, oma tuttu ympäristö on tärkeä.
Nämä yhdistykset on yhä tyhjän kanssa, ei niistä oikeata apua saa, tyhjää lässytystä.
Suurin osa yhdistyksistä on ainoastaan henkilökunnan leppoisia suojatyöpaikkoja, palkat juoksee mitään tekemättä ja miljoonat palaa joutavaan puuhasteluun.
Kannattaa tehdä edunvalvontavaltakirja mahdollisimman pian, jos sitä ei ole vielä tehty, ja jos olet halukas ottamaan sen homman. Mitä kauemmas sitä lykkää, sitä vaikeammaksi sen tekeminen tulee. Ja siinä vaiheessa kun sitä oikeasti tarvittaisiin, on jo todella vaikea selvittää luotettavasti mikä on vanhuksen tahto sen asian suhteen.
Asuuko isäsi samassa osoitteessa kuin äitisi? Pystyykö hän huolehtimaan siitä että äitisi ottaa lääkkeet ajallaan ja että hän syö säännöllisesti? Jos ei, niin kannattaa hankkia kotihoito mahdollisimman pian.
Suomessa vanhukset pyritään hoitamaan ensisijaisesti kotona. Se on useimmiten vanhuksen omakin tahto. Eivät he useinkaan halua muuttaa mihinkään laitokseen. Eikä heitä voi pakottaa siihen niin kauan kun he ovat juridisesti täysivaltaisia. Kotihoito joka käy 2 - 3 kertaa päivässä auttaa asiaa jo todella paljon.
Ja hoitajat myös ottavat lääkkeet kokonaan hallintaansa. Silloin ei ole pelkoa että lääkkeitä unohtuu tai tulee otettua liikaa. Oman äitini kohdalla hoitajat käskivät minua ensitöikseen hankkimaan lukollisen lääkekaapin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Alzhaimerille on myös tyypillistä väkivaltainen käyttäytyminen, hoitopaikan tässäkin tapauksessa saa vasta sitten kun hoidettava hakkaa hoitajaansa, jos sittenkään, lääkärin diagnoosi on usein ”kuuluu sairauteen” etkä apua saa ja väkivalta saa jatkua.
Tämäkin vaihtelee todella paljon. Minun isäni vain "hiljeni" ja rauhoittui henkisesti pois, ei todellakaan ollut mikään väkivaltainen, vaan erittäin "helppo". Oma-aloitteellisuus vain katosi. Pitkään osasi tehdä asioita, jos pyydettiin. Hän eli keskivaikean diagnoosin jälkeen viitisen vuotta. Vain viimeiset kuukaudet oli syötettävässä kunnossa ja lähes loppuun saakka oli kotona. Sairaalassa aina huononi ja sitten kuolikin sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Tässä asiassa olisi yhteiskunnassa kehittämisen paikka. Mutta kuka sairaita vanhuksia puolustaisi?
ap
Oletteko huomioineet miten eduskunnassa reagoidaan esimerkiksi omaishoitajia koskevissa asioissa?
Vaivautuneina ja sanoissa sekoillen yritetään jotain lässyttää kun kun joku kansanedustaja hallitukselta kysyy omaishoidon epäkohtien korjaamisesta.
Ei hallituksia ei suurintaosaa kansanedustajistakaan kiinnosta omaishoidon ongelmat, eikä vanhusten hoito yleensäkään.
Moniko alzhaimeria sairastavaa vanhusta joku omaisista hoitaa kotona, taistellen jokapäiväsen jaksamisen äärirajoilla, miksi omaistaan hoitavan pitää itsensä polttaa loppuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Alzhaimerille on myös tyypillistä väkivaltainen käyttäytyminen, hoitopaikan tässäkin tapauksessa saa vasta sitten kun hoidettava hakkaa hoitajaansa, jos sittenkään, lääkärin diagnoosi on usein ”kuuluu sairauteen” etkä apua saa ja väkivalta saa jatkua.
Tämäkin vaihtelee todella paljon. Minun isäni vain "hiljeni" ja rauhoittui henkisesti pois, ei todellakaan ollut mikään väkivaltainen, vaan erittäin "helppo". Oma-aloitteellisuus vain katosi. Pitkään osasi tehdä asioita, jos pyydettiin. Hän eli keskivaikean diagnoosin jälkeen viitisen vuotta. Vain viimeiset kuukaudet oli syötettävässä kunnossa ja lähes loppuun saakka oli kotona. Sairaalassa aina huononi ja sitten kuolikin sinne.
Nämä on niin yksilöllisiä, isäsi olikin hyvä hoidettava kotonakin rauhallisen käyttäytymisen johdosta.👍
Vielä kun muistaa niin kysy kaikki mahdollinen hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja suvusta. Itseäni harmittaa, kun ei silloin vielä kiinnostanut, nyt ei ole enää ketään keneltä taustoistani saisin selville ja voisin tietoa jakaa omille lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun muistaa niin kysy kaikki mahdollinen hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja suvusta. Itseäni harmittaa, kun ei silloin vielä kiinnostanut, nyt ei ole enää ketään keneltä taustoistani saisin selville ja voisin tietoa jakaa omille lapsilleni.
Itseänikin harmittaa miksi en kirjoittanut ylös tietoja mitä vanhempi polvi kertoi suvun historiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun muistaa niin kysy kaikki mahdollinen hänen lapsuudestaan, nuoruudestaan ja suvusta. Itseäni harmittaa, kun ei silloin vielä kiinnostanut, nyt ei ole enää ketään keneltä taustoistani saisin selville ja voisin tietoa jakaa omille lapsilleni.
Itseänikin harmittaa miksi en kirjoittanut ylös tietoja mitä vanhempi polvi kertoi suvun historiasta.
Voisi tosiaan kirjoittaa ylös asioita, hyvä idea. Ja siitä saataisiin yhteistä tekemistä myös.
Onneksi etätyömahdollisuus niin voin jatkossa viettää enemmän aikaa vanhempieni luona
ap.
Riippuu miten pian oireiden alusta lääkitys on aloitettu. Lääkitys voi siis lisätä lieväoireisia vuosia elämään ja siirtää vaikea-asteista dementiaa muöhemmäksi. Jos dg on tehty vasta useampi vuosi oireiden alusta, niin kuin teillä on, ei lääkityksellä pystytä enää niin paljon auttamaan. Sairauden kulut ovat yksilöllisiä. Äitisi alkaa olla keskivaikean dementian vaiheessa muistioireista päätellen. Elinikää lienee muutamasta kymmeneen vuoteen. Lähiasioiden ja sukulaisten muistaminen tuosta yhä heikentyy. Lopulta oman lapsenkin tunnistaminen voi loppua.