Lue keskustelun säännöt.
Kuinka nopeasti Alzheimer etenee?
23.08.2021 |
Äiti saanut aika vasta diagnoosin kun lopulta saatiin lääkäriin.
Puolessa vuodessa muisti heikentynyt selvästi, tosin kunto vaihtelee päivittäin.
Oireillut jo vuosikausia, ainakin viisi vuotta ja asteittain asioiden muistaminen vaikeutunut. Tällä hetkellä huonona päivänä saattaa kysyä samaa asiaa 10 minuutin keskustelussa viisikin kertaa.
Muistaa lapsuuden asiat tosi hyvin, mutta ei viime viikkojen eikä kuukausien tapahtumia eikä eilisen. Ei muistanut lapsenlapsensa ammattia eikä ikää eikä erään lähisukulaisen viimesyksyistä kuolemaa.
Kommentit (41)
Haluan lohduttaa sinua tämän kaiken keskellä sillä, että vaikka sairaus on kamala ja resurssit hoitoon puutteellisia, niin me saimme äidilleni myös hyvää hoitoa julkisella puolella hänen viimeisinä vuosinaan, ja etenkin isäni sai paljon tukea omaan jaksamiseensa omaishoitajana vuosien ajan yhdistystoiminnasta ja kunnan vanhuspalveluista. Olemme monesta asiasta edelleen suunnattoman kiitollisia. Toivon että saatte myös tukea tilanteeseenne. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei pidä paikkaansa. Hyvin harva muistisairas on oikeasti väkivaltainen, reaktio johtuu yleensä kommunikaatiokatkoksesta tai pelosta.
Hoitajat pyrkivät aina ensin kokeilemaan kaikki muut keinot ennen lääkitsemistä.
Mummo meni kyllä ihan parissa vuodessa normaalista siihen tilaan ettei meitä lastenlapsia tunnistanut enää. Omat lapset vielä tunnisti kunnes kuoli kaaduttuan.
Vierailija kirjoitti:
Kääääk! Itshekin shairastan Alzhainerin sairautta, unohdin mhyös otthaa käääkkheet! Jooh... Äänesthän aina dhemarheita ja fanitan Sannaa. Kääk, kääk kääkh! Rhinne lupasi mhyös vhappusatasen, jolla saan osthettua käääkkkeet. Äänhestin joskus Saddham Husseinia, vai olikho sen khaima Husu Hussein, ja Balttasar on shuosikkini. Ja phääsiäisnoidan näkhöinen SDP preshidentti, onkohan jo vhaidettu kun mhuisti tuppaa pätkihmään.
:D
Vierailija kirjoitti:
Kääääk! Itshekin shairastan Alzhainerin sairautta, unohdin mhyös otthaa käääkkheet! Jooh... Äänesthän aina dhemarheita ja fanitan Sannaa. Kääk, kääk kääkh! Rhinne lupasi mhyös vhappusatasen, jolla saan osthettua käääkkkeet. Äänhestin joskus Saddham Husseinia, vai olikho sen khaima Husu Hussein, ja Balttasar on shuosikkini. Ja phääsiäisnoidan näkhöinen SDP preshidentti, onkohan jo vhaidettu kun mhuisti tuppaa pätkihmään.
Suksi methän ja vejä käsihnet käthen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Tässä asiassa olisi yhteiskunnassa kehittämisen paikka. Mutta kuka sairaita vanhuksia puolustaisi?
ap
Ikävä kyllä resurssikysymys. Varmasti hoitoa saa, jos omaiset ovat valmiita kaivamaan kuvetta yksityissektorille. Vanhuksia ja hoidon tarpeessa olevia on paljon.
Itse asiassa tällä hetkellä parempaa ja luotettavampaa hoitoa saa kunnalliselta puolelta, ainakin suurimmissa kaupungeissa. Kaikki viimeaikojen törkeät kaltoinkohtelutapaukset on yksityisistä voittoa tavoittelevista hoitolaitoksista.
Sukulaiselleni etsittiin hoitopaikkaa - myös yksityisiltä. Useimmissa yksityisissä paikoissa joissa mukamas täyspalvelu, tarkoittaa se rahastusta joka asiasta: vessapaperin vaihto 5e, oven avaus 5e, päivittäinen aamupuuro 10e. Kuitenkaan hoitajaa tai lääkäriä ei pääse tapaamaan edes yhtä usein kuin kunnallisella puolella... Joten itse en tällä hetkellä noita yksityisiä suosittelisi.
Omalla isovanhemmallani Alzheimer oli lähemmäs 20 vuotta. Oli aina kiltti ihminen, eikä muuttunut siitä miksikään.
Tuoreimmat asiat unohtuivat ensin ja lapsuuden asiat säilyivät. Silti esimerkiksi lapsenlapset tuntuivat pitkään tutuilta, vaikka ei tiennytkään ketä olimme.
Sanojen muodostaminen onnistui lähes viimeiseen vuoteen asti.
Toimintakyvyn säilyttäminen mahdollisimman hyvänä ja pitkään on olennaista. Tutut ja turvalliset asiat ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta henkinen hyvinvointi säilyisi kohtuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on eroja. Voi kestää 20 vuotta.
yli 25 vuotta.
En ole varma oliko se kenenkään kannalta onni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Tässä asiassa olisi yhteiskunnassa kehittämisen paikka. Mutta kuka sairaita vanhuksia puolustaisi?
ap
Meidän suvun tapauksessa heti kun oireet tajuttiin, pääsi tosi nopeasti julkiselle tutkimuksiin, ja diagnoosi paukkui jotain 3 kk oireiden havaitsemisesta. Nopeasti otettiin koppi. Sai kotihoidon, lääkeautomaatin, edunvalvonnan ja muut avut. Ei voi kuin yllättyä, miten hyvin kaikki pelasi, kun itse sairastuminen on surullinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työssään muistisairaita hoitavalta vinkkejä.
Nyt kun vielä äitisi pystyy asioita jotenkin kertomaan, selvittele elämänhistoriaa niiltä osin kuin et itse tiedä, ja etenkin miten tahtoo itseään hoidettavan ulkopuolisten toimesta jos sellaiseen päädytään. Nyt tarkoitan siis pienen pieniä asioita, mitä äitisi tahtoo aamiaisella, mikä on ruokajuoma, mihin aikaan on tottunut peseytymään yms. Voi kuulostaa oudolta tässä vaikeassa ja pelottavassa tilanteessa, mutta säästää monta murhetta jos äitisi kunto heikkeneekin nopeammin kuin odotettu. Tällöin kaiken muun keskellä ei mene energiaa siihen että äidillesi tarjotaan toistuvasti jotakin mitä hän ei halua ja paino laskee vain koska mieltymykset eivät ole oikeat.
Kotona ollessa säännöllinen ruokarytmi. Iäkkäällä ihmisellä paino lähtee nopeasti laskuun ja muistisairas paitsi unohtaa syödä, ei myöskään välttämättä tunne nälkää tai janoa.
Hakekaa apua ajoissa ulkopuolisilta.muistisairaudet esiintyvät niin monenlaisissa muodoissa ettei koskaan voi tietää miten sairaus näyttäytyy. Tilanteet voivat olla rankkojakin eikä niistä kuulu tietämättömän selvitä yksin.
Kaunista teoriaa.
Ammattilaisen luulisi tietävän paremmin mitä käytäntö on
Mut ei kai sitä tiedä ennen kuin omainen sairastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työssään muistisairaita hoitavalta vinkkejä.
Nyt kun vielä äitisi pystyy asioita jotenkin kertomaan, selvittele elämänhistoriaa niiltä osin kuin et itse tiedä, ja etenkin miten tahtoo itseään hoidettavan ulkopuolisten toimesta jos sellaiseen päädytään. Nyt tarkoitan siis pienen pieniä asioita, mitä äitisi tahtoo aamiaisella, mikä on ruokajuoma, mihin aikaan on tottunut peseytymään yms. Voi kuulostaa oudolta tässä vaikeassa ja pelottavassa tilanteessa, mutta säästää monta murhetta jos äitisi kunto heikkeneekin nopeammin kuin odotettu. Tällöin kaiken muun keskellä ei mene energiaa siihen että äidillesi tarjotaan toistuvasti jotakin mitä hän ei halua ja paino laskee vain koska mieltymykset eivät ole oikeat.
Kotona ollessa säännöllinen ruokarytmi. Iäkkäällä ihmisellä paino lähtee nopeasti laskuun ja muistisairas paitsi unohtaa syödä, ei myöskään välttämättä tunne nälkää tai janoa.
Hakekaa apua ajoissa ulkopuolisilta.muistisairaudet esiintyvät niin monenlaisissa muodoissa ettei koskaan voi tietää miten sairaus näyttäytyy. Tilanteet voivat olla rankkojakin eikä niistä kuulu tietämättömän selvitä yksin.
Kaunista teoriaa.
Ammattilaisen luulisi tietävän paremmin mitä käytäntö on
Mut ei kai sitä tiedä ennen kuin omainen sairastuu.
Olen hoitanut oman omaiseni, siksi nyt alalla olenkin. Eli tiedän mistä puhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hoivakotiin ei yleensä pääse kuin siinä vaiheessa kun ei enää tajua missä asuu. jos ajoissa löytyy.
Tässä asiassa olisi yhteiskunnassa kehittämisen paikka. Mutta kuka sairaita vanhuksia puolustaisi?
ap
Meidän suvun tapauksessa heti kun oireet tajuttiin, pääsi tosi nopeasti julkiselle tutkimuksiin, ja diagnoosi paukkui jotain 3 kk oireiden havaitsemisesta. Nopeasti otettiin koppi. Sai kotihoidon, lääkeautomaatin, edunvalvonnan ja muut avut. Ei voi kuin yllättyä, miten hyvin kaikki pelasi, kun itse sairastuminen on surullinen asia.
Kotihoito ei auta muistisairasta. Tällaista ei voi jättää hetkeksikään yksin.
kotihoito voi olla myös kallista. ainakin jotain 10 vuotta sitten ottivat 60e käynniltä lääkkeiden annostelusta ellei niitä ollut vähintään 3 kpl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy neuvoa Alzheimer yhdistyksestä.
Sillä taudilla on niin monta erilaisia muotoa: toiset karkailee, voivat olla väkivaltaisia, toiset tunnistavat lapsensa ja toiset taas luulevat että lapsi on heidän äiti, osalla sujuu ihan rauhallisesti muisti vaan heikkenee.
Tärkeintä on että koti on turvallinen eli laita kaikki vaaralliset piiloon (tulitikut, terävät veitset yms) , älä muuta kodin huonekalujen tai taulujen järjestystä. Monet huonontuu kun joutuvat esim sairaalaan, oma tuttu ympäristö on tärkeä.Nämä yhdistykset on yhä tyhjän kanssa, ei niistä oikeata apua saa, tyhjää lässytystä.
Suurin osa yhdistyksistä on ainoastaan henkilökunnan leppoisia suojatyöpaikkoja, palkat juoksee mitään tekemättä ja miljoonat palaa joutavaan puuhasteluun.
Lässytystä sieltä haetaankin, eli tietoa ja neuvontaa. Mitä kuvittelit?
Ihan mahdotonta sanoa miten nopeasti se etenee, siinä voi olla remissiovaiheita ja sitten taas etenee nopeammin. Ei voi ennustaa.
Taudin kesto on noin 10-15 vuotta, kunnes kuolema tulee.
Vierailija kirjoitti:
kotihoito voi olla myös kallista. ainakin jotain 10 vuotta sitten ottivat 60e käynniltä lääkkeiden annostelusta ellei niitä ollut vähintään 3 kpl.
Yksityinen vai julkinen? Joo, apteekkikin annostelee lääkkeitä. Monissa on listassa tällainen palvelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain vaiheessa syöminen vaikeutuu, muut syöttää. Tarvitsee vaipat, koska ei tiedä milloin pitää mennä vessaan, ei osaa toimia vessassa. Usein kotona vielä autetaan tässä vaiheessa. Sitten kun ei pääse liikkumaan, on pakko laittaa hoitokotiin/sairaalaan. Siellä kunto romahtaa päivissä. Tähän vaiheeseen ei välttämättä mene kovin montaa vuotta enää tuosta missä nyt on.
Äiti on liikkunut koko ikänsä ja fyysinen kunto tosi hyvä. Se on hyvä asia tietysti, mutta myös riski: ehtii hortoilemaan tosi kauas, jos eksyy :(
En halua pelotella, mutta fyysisesti hyväkuntoisilla voi aggressiivisuus aiheuttaa ongelmia. Kannattaisi nyt hyvissä ajoin hankkia äidille intervallihoitopaikka laitoksessa. Se helpottaisi laitokseen siirtymistä sitten, kun sen aika koittaa. Minunkin piti viedä kerran hoidettava suoraan osastolla ja ilmoittaa vaan kansliaan hoitajille, että ottakaa hoitoonne. Itku minulla tuli, kun ensin sanottiin, että pitää tulla päivystykseen. Jälkeen päin ajatellen olisi pitänyt soittaa ambulanssi. Vein kuitenkin itse autolla ja siinä matkalla hänelle tuli kirkkaampi hetki ja hyvin surullisena totesi: Pääsenköhän minä enää koskaan kotiin.
Siellä on kuitenkin ehdottomasti vaaditta, että säilytetään toimitakykyä mahdollisimman pitkään, eli ei laiteta vaippoja ( vaikka se on yleinen käytäntö) vaan käytetään vessassa ja ulkoilutetaan.
Kumma kyllä, monet dementoituvat eivät pahasti eksy, vaan saattavat kulkea hyvinkin pitkiä reissuja nuoruudesta tutuilla reiteillä, vaikka eivät enää omassa kodissaan löydä vessaan. Nykyisin voi käyttää puhelimen paikannusta, kunhan vaan saa sen puhelimen pysymään karkailijan mukana. Ulko-oveen kannattaa laittaa hälytin, jonka hälyttää aina, kun ovi avataan.
Työssään muistisairaita hoitavalta vinkkejä.
Nyt kun vielä äitisi pystyy asioita jotenkin kertomaan, selvittele elämänhistoriaa niiltä osin kuin et itse tiedä, ja etenkin miten tahtoo itseään hoidettavan ulkopuolisten toimesta jos sellaiseen päädytään. Nyt tarkoitan siis pienen pieniä asioita, mitä äitisi tahtoo aamiaisella, mikä on ruokajuoma, mihin aikaan on tottunut peseytymään yms. Voi kuulostaa oudolta tässä vaikeassa ja pelottavassa tilanteessa, mutta säästää monta murhetta jos äitisi kunto heikkeneekin nopeammin kuin odotettu. Tällöin kaiken muun keskellä ei mene energiaa siihen että äidillesi tarjotaan toistuvasti jotakin mitä hän ei halua ja paino laskee vain koska mieltymykset eivät ole oikeat.
Kotona ollessa säännöllinen ruokarytmi. Iäkkäällä ihmisellä paino lähtee nopeasti laskuun ja muistisairas paitsi unohtaa syödä, ei myöskään välttämättä tunne nälkää tai janoa.
Hakekaa apua ajoissa ulkopuolisilta.muistisairaudet esiintyvät niin monenlaisissa muodoissa ettei koskaan voi tietää miten sairaus näyttäytyy. Tilanteet voivat olla rankkojakin eikä niistä kuulu tietämättömän selvitä yksin.