Miksi haluttomat ihmiset ovat parisuhteessa?

Villi arvaus: muiden syiden takia.

Olen itse ollut suhteessa henkilön kanssa, jonka seksuaalinen halu ei ollut yhtä voimakas kuin omani, ja jolle seksi ei ollut niin tärkeä asia. Myös hänen suhtautumisensa seksiin oli todella erilaista, että pienikin ongelma elämässä (vaikkei liittyisi edes suhteeseen) vaikutti välittömästi siihen, ettei tehnyt mieli seksiä eikä edes itsetyydytystä. Tällainenhan ei toimi ollenkaan, jos kumppani haluaisi usein ja on paljon seksuaalisempi. Tämä entinen kumppanini yksinkertaisesti toivoi ja haki suhteelta eri asioita, ja hänelle riitti se, että seksiä oli harvemmin.

Oletat että ne rakastavat. 

Vierailija kirjoitti:

Villi arvaus: muiden syiden takia.

Olen itse ollut suhteessa henkilön kanssa, jonka seksuaalinen halu ei ollut yhtä voimakas kuin omani, ja jolle seksi ei ollut niin tärkeä asia. Myös hänen suhtautumisensa seksiin oli todella erilaista, että pienikin ongelma elämässä (vaikkei liittyisi edes suhteeseen) vaikutti välittömästi siihen, ettei tehnyt mieli seksiä eikä edes itsetyydytystä. Tällainenhan ei toimi ollenkaan, jos kumppani haluaisi usein ja on paljon seksuaalisempi. Tämä entinen kumppanini yksinkertaisesti toivoi ja haki suhteelta eri asioita, ja hänelle riitti se, että seksiä oli harvemmin.

Mutta hän ei siis välittänyt siitä että seksi oli sulle aika tärkeä asia? 

SE, joka kokee kituuttavansa, ottaa vastuun OMASTA elämästään, TEKEE asialle jotakin ja tarvittaessa lähtee nostelemaan.

Muiden/ toisen syyttely on tietty paljon mukavampaa, kun voi leikkiä marttyyria ja piehtaroida itsesäälissä.

"Nyyh... kyllähän minä muuten, muttakun TOI TOINEN.."

Miksi halukkaat ihmiset on parisuhteessa haluttomampien kanssa ja sitten syyttävät omasta ongelmastaan toista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Villi arvaus: muiden syiden takia.

Olen itse ollut suhteessa henkilön kanssa, jonka seksuaalinen halu ei ollut yhtä voimakas kuin omani, ja jolle seksi ei ollut niin tärkeä asia. Myös hänen suhtautumisensa seksiin oli todella erilaista, että pienikin ongelma elämässä (vaikkei liittyisi edes suhteeseen) vaikutti välittömästi siihen, ettei tehnyt mieli seksiä eikä edes itsetyydytystä. Tällainenhan ei toimi ollenkaan, jos kumppani haluaisi usein ja on paljon seksuaalisempi. Tämä entinen kumppanini yksinkertaisesti toivoi ja haki suhteelta eri asioita, ja hänelle riitti se, että seksiä oli harvemmin.

Mutta hän ei siis välittänyt siitä että seksi oli sulle aika tärkeä asia? 

Hmm, en tiedä mitä tarkoitat. Jos teen aloitteen ja toinen ilmaisee, ettei ole sillä tuulella, niin ei tapanani ole jäädä kärttämään ja mankumaan, enkä mitenkään osoita mieltänyt murjottamalla tai syyllistämällä. Kyse ei myöskään ollut vain siitä, torjuuko hän aloitteita, vaan esim. siitä, että hän ei itse niinkään osoittanut seksuaalista halua muuten - en siis oikeasti tuntenut itseäni halutuksi, koska hänen halunsa yksinkertaisesti olivat niin laimeat. Yksi ongelma oli myös se, että seksissä hän ei ollut kovin motivoitunut tyydyttämään - hän itse koki, että orgasmi ei ollut niin tärkeä, joten hän alkoi myös kovin nopeasti seksissä kysellä minulta, vieläkö jatketaan. Hänelle olisi riittänyt sellainen, että jonkin verran on seksiä, mutta hänelle läheisyys oli tärkeämpää ja seksissäkin enemmän se pointti. Ja selvästi hän koki minut liian orgasmikeskeiseksi ja koki myös, että olin yliseksuaalinen. Että siinä mielessä hän ei ainakaan ymmärtänyt. En ehkä voi sanoa, että hän suoranaisesti ei olisi välittänyt. (Ja selvyyden vuoksi: en olliut yliseksuaalinen, en usko olevani edes keskimääräistä ihmistä seksuaalisempi.)

Vierailija kirjoitti:

Miksi halukkaat ihmiset on parisuhteessa haluttomampien kanssa ja sitten syyttävät omasta ongelmastaan toista?

Itse olen yksi ketjuun kokemuksiani kirjoittaneista, ja ainakaan itse en suhteen alussa tajunnut, että toinen on niin paljon haluttomampi. Suhteen alussa oli enemmän kipinää ja innostusta, ja toinenkin vaikutti halukkaalta ja vaikutti myös haluavan minua seksuaalisesti. Sitten jossain vaiheessa juttu muuttui sellaiseksi, että hierotaan vaan toistemme hartioita ja jalkapohjia, maataan sohvalla sylikkäin, mutta seksiä ei toisella tee juuri koskaan mieli. Sen alkoi huomata esim. sellaisesta, että toisesta huomasi erinäisistä asioista, ettei hänelle ollut tullut mieleenkään ennen tapaamista, että yhteinen ilta voisi johtaa seksiin (hän ei ollut niin sanotusti varautunut ollenkaan seksin mahdollisuuteenkaan). Eli toisin sanoen, suhteen alussa asiaa ei huomaa tai tajua. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, ettei tuollaiseen suhteeseen pitäisi ryhtyä, ja kyllähän tuo oli itselleni merkittävä syy, miksi aloin ajatella, ettei kyseessä ole minulle oikea kumppani, ja miksi aloin haluta eroa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi halukkaat ihmiset on parisuhteessa haluttomampien kanssa ja sitten syyttävät omasta ongelmastaan toista?

Usein sitä ei huomaa ennen kuin on liian myöhäistä. Siinä kohtaa tietenkin on helppo lopettaa koko leikki. Noin päin se on usein helpompaa huomata, kun on jotain mitä aidosti puuttuu.

Siksi kysyinkin, että mitä se haluton siitä saa, että toinen roikkuu löysässä hirressä? Miksei hän ole jotenkin aktiivinen, luulis että se jatkuva vonkaaminen edes on niin ärsyttävää että sen lopettamiseksi tekisi jotain. 

Halukkaampi mukautuu, tietenkin. Mutta jos halukkaampi selvästi sanoo ettei asiat ole hyvin, mikä pointti sillä haluttomalla on jatkaa suhdetta? Luulisi että tuollaisessa tilanteessa _molemmat_ haluavat ainakin puhua paljon. Miten se rakastaminen ilmenee, jos ei ratkaisuhaluna? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi halukkaat ihmiset on parisuhteessa haluttomampien kanssa ja sitten syyttävät omasta ongelmastaan toista?

Itse olen yksi ketjuun kokemuksiani kirjoittaneista, ja ainakaan itse en suhteen alussa tajunnut, että toinen on niin paljon haluttomampi. Suhteen alussa oli enemmän kipinää ja innostusta, ja toinenkin vaikutti halukkaalta ja vaikutti myös haluavan minua seksuaalisesti. Sitten jossain vaiheessa juttu muuttui sellaiseksi, että hierotaan vaan toistemme hartioita ja jalkapohjia, maataan sohvalla sylikkäin, mutta seksiä ei toisella tee juuri koskaan mieli. Sen alkoi huomata esim. sellaisesta, että toisesta huomasi erinäisistä asioista, ettei hänelle ollut tullut mieleenkään ennen tapaamista, että yhteinen ilta voisi johtaa seksiin (hän ei ollut niin sanotusti varautunut ollenkaan seksin mahdollisuuteenkaan). Eli toisin sanoen, suhteen alussa asiaa ei huomaa tai tajua. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, ettei tuollaiseen suhteeseen pitäisi ryhtyä, ja kyllähän tuo oli itselleni merkittävä syy, miksi aloin ajatella, ettei kyseessä ole minulle oikea kumppani, ja miksi aloin haluta eroa.

Tuolle kumppanillesi oli siis ihan ookoo, että sinun oli huono olla? Aika itsekeskeistä, pitää toista vaan oman hyvänolon lähteenä, eikä välittää siitä mikä toiselle olisi tärkeää. 

Pahinta on just, että suhteen alussa ei tuota eriparisuutta huomaa. 

Miksi ap kuvittelee että ainut syy olla parisuhteessa ois seksi?

Vähänkö olet tampio.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap kuvittelee että ainut syy olla parisuhteessa ois seksi?

Vähänkö olet tampio.

Missään sanottu että se olisi ainoa syy. 

Mutta yksi oleellisimmista. Kysymys on, että miksi kukaan haluaa olla suhteessa jossa toinen kärsii? Meneekö se niin oikein, että se kärsivä osapuoli voi aina tehdä vaan omat johtopäätöksensä, toisella ei ole näihin osaa eikä arpaa? 

Kun ei kysymys ole fyysisestä väkivallasta esim ollenkaan. Vähän erilaisesta sellaisesta. 

Mutta mitä itse tekisit jos huomaisit että olet se haluttomampi? 

Juuri kuten meillä, toista osapuolta ei kiinnosta seksi eikä edes pussailu. Pitäisi aina hieroa selkää ja olla muuten hyvänä. Ehkä sitten muutaman kuukauden tai vuoden päästä sattuu yhdesti kiinnostamaan tai säälistä antamaan. Siitäkin on kyllä tunne pois kun vastapuoli makaa paikallaan yrittämättäkään osallistua mihinkään. Monesti miettii miksi valutan elämäni hukkaan kun siitä voisi nauttiakin. Ihmisellä on normaalisti tarpeita johon kuuluu myös seksuaalisuus mutta ilmeisesti joillakin se tarve ilmenee kerran vuodessa tunnin ajan.

Kirjoitin tänne eilen etten halua seksiä koska se kuuluu kauniille ja nuorille. Itse olen vanha ja rupsahtanut. Olen parisuhteessa koska en haluan elää yksin ja olen kyllä hyvä vaimo, vaikka itse sanonkin, ilman seksiäkin.

Mies saa arvostaa hyviä puoliani ja seksiä varten miehille on itsetyydytys ja porno. En todellakaan käsitä mitä huonoa niin monet naiset pornossa näkevät. Sehän on meidän arjen naisten pelastus ja helpotus.

Kysyisin puolestani miksi ihminen jolle seksin tarve on ylitse muiden edes on parisuhteessa? Miksei jossain fwb, swinger, polysuhteessa ja mitä niitä onkaan?

talous

imago

pelot

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin tänne eilen etten halua seksiä koska se kuuluu kauniille ja nuorille. Itse olen vanha ja rupsahtanut. Olen parisuhteessa koska en haluan elää yksin ja olen kyllä hyvä vaimo, vaikka itse sanonkin, ilman seksiäkin.

Mies saa arvostaa hyviä puoliani ja seksiä varten miehille on itsetyydytys ja porno. En todellakaan käsitä mitä huonoa niin monet naiset pornossa näkevät. Sehän on meidän arjen naisten pelastus ja helpotus.

Kysyisin puolestani miksi ihminen jolle seksin tarve on ylitse muiden edes on parisuhteessa? Miksei jossain fwb, swinger, polysuhteessa ja mitä niitä onkaan?

Rehellistä puhetta syistä, kiitos! 

Oletko maininnut miehellesi siitä että voisi alkaa hakemaan seksiä muualta, jostain fwb-jutusta tai muusta sellaisesta? 

Jos haluaa perheen ja lapsia ja on yksinäinen yksin.

Koska miehet preferoivat hoikkia naisia, joilla on vähän hormonitoimintaa sen sijaan, että ottaisivat pulleampia naisia, jotka pitävät seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi halukkaat ihmiset on parisuhteessa haluttomampien kanssa ja sitten syyttävät omasta ongelmastaan toista?

Itse olen yksi ketjuun kokemuksiani kirjoittaneista, ja ainakaan itse en suhteen alussa tajunnut, että toinen on niin paljon haluttomampi. Suhteen alussa oli enemmän kipinää ja innostusta, ja toinenkin vaikutti halukkaalta ja vaikutti myös haluavan minua seksuaalisesti. Sitten jossain vaiheessa juttu muuttui sellaiseksi, että hierotaan vaan toistemme hartioita ja jalkapohjia, maataan sohvalla sylikkäin, mutta seksiä ei toisella tee juuri koskaan mieli. Sen alkoi huomata esim. sellaisesta, että toisesta huomasi erinäisistä asioista, ettei hänelle ollut tullut mieleenkään ennen tapaamista, että yhteinen ilta voisi johtaa seksiin (hän ei ollut niin sanotusti varautunut ollenkaan seksin mahdollisuuteenkaan). Eli toisin sanoen, suhteen alussa asiaa ei huomaa tai tajua. Mutta siinä mielessä olet oikeassa, ettei tuollaiseen suhteeseen pitäisi ryhtyä, ja kyllähän tuo oli itselleni merkittävä syy, miksi aloin ajatella, ettei kyseessä ole minulle oikea kumppani, ja miksi aloin haluta eroa.

Tuolle kumppanillesi oli siis ihan ookoo, että sinun oli huono olla? Aika itsekeskeistä, pitää toista vaan oman hyvänolon lähteenä, eikä välittää siitä mikä toiselle olisi tärkeää. 

Pahinta on just, että suhteen alussa ei tuota eriparisuutta huomaa. 

Luulen että hän ei vaan yksinkertaisesti tajunnut, miten koin tilanteen. Joskus hän sanoikin, että ei kokenut mitenkään ongelmaksi sitä, että oli torjunut aloitteeni, eli hänen näkökulmastaan on ongelmallisempaa, että joku "vonkaa" seksiä (kärjistetty ilmaus: en tietenkään vongannut tai painostanut) kuin että joku "pihtaa" sitä (taas kärjistetty ilmaisu, lähinnä tasapuolisen kärjistyksen vuoksi, tarjoitin tietysti sitä että kieltäytyy seksistä). Ja tokihan itsekin ajattelen, että ihmisellä on oikeus kieltäytyä eikä tarvitse "uhrautua" harrastaam seksiä eikä tehdä mitään vastentahtoisesti. Mutta ongelmahan se on, jos suhteessa toinen haluaa seksiä paljon useammin ja toisen mielenkiinto seksiä kohtaan on vähäistä. Eli ei minullekaan olisi ollut tilanteen ratkaisu se, että toinen olisi vastentahtoisesti myöntynyt seksiin - en halua mitään myönnytysseksiä, vaan haluan seksiä ihmisen kanssa, joka myös haluaa minua ja haluaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Koska miehet preferoivat hoikkia naisia, joilla on vähän hormonitoimintaa sen sijaan, että ottaisivat pulleampia naisia, jotka pitävät seksistä.

Ai tulihan se lihavuusihannointi mukaan tähänkin keskusteluun... Uusi, tuore näkökulmakin tällä kertaa: normaalipainoiset ovat haluttomia, mutta lihavat seksuaalisia. Selvä.

Vierailija kirjoitti:

SE, joka kokee kituuttavansa, ottaa vastuun OMASTA elämästään, TEKEE asialle jotakin ja tarvittaessa lähtee nostelemaan.

Muiden/ toisen syyttely on tietty paljon mukavampaa, kun voi leikkiä marttyyria ja piehtaroida itsesäälissä.

"Nyyh... kyllähän minä muuten, muttakun TOI TOINEN.."

Usein se syyttelyvaihe on välivaihe matkalla kohti eroa tai pettämistä. Eipä tuossa tilanteessa juuri muutakaan voi tehdä, jos toinen ei vaan innostu seksistä, vaikka kuinka yrittäisi keskustella asiasta, flirttailla, pukeutua seksikkäästi, miettiä kivoja seksileikkejä, tms.