Lue keskustelun säännöt.
Olen tuplamaisteri mutten saa mistään töitä, koska sosiaaliset taitoni on niin huonot
22.08.2021 |
Olen 4 laudaturin ylioppilas ja mulla on 2 maisterin tutkintoa aloilta, joilla on kohtalaisen hyvä työllisyystilanne. En saa silti mistään töitä, koska sosiaaliset taitoni on niin huonot. En osaa verkostoitua tai pitää sosiaalisia suhteita yllä, small talk kanssani on parhaimmillaankin vaivaannuttavaa ja olen aina työhaastatteluissa lyhyitä vastauksia töksäyttelevä törppö. Olen epäillyt itselläni aspergeria jo pitkään, mutta lääkäri oli kanssani eri mieltä enkä ole päässyt kunnollisiin tutkimuksiin.
Miten voisin parantaa sosiaalisia taitojani ja päästä mukaan työelämään? Kavereita ei ole, enkä ole ollut yhteyksissä sukulaisiin moneen vuoteen. Olen jo tottunut elämään erakkona, mutta tahtoisin kovasti tehdä töitä. Vai onko jo liian myöhäistä, kun olen jo 30+ v.?
Kommentit (10)
Miten työnhakusi etenee? Kuinka paljon hakemuksia olet laittanut? Tyssääkö siihen, että jatkorekryä ei tule vai saatko video- tai livehaastattelupyyntöjä tai soittoja? Jos saat, niin mien ne etenevät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja minulla taas on loistavat sosiaaliset taidot ja kyky verkostoitua, mutta ei sinnikkyyttä saada mitään opintoja loppuun.
Suhteilla päässyt onneksi aina töihin, mutta kyllähän sitä pääsisi parempaan ja aidosti kiinnostavaan asemaan, jos olisi sopiva koulutus.
Tasan ei mene onnen lahjat.
Vierailija kirjoitti:
Aloita käydä jossain, harrastus? jossa pitää puhua.
En näe mitään järkeä tuppautua väkisin mukaan sellaisiin harrastuksion, joista en ole tippaakaan kiinnostunut.
Alkaisin sinuna seurata uutisia, vierailla semmoissa ja selaamaan alan yritysten feediä. Sitten miettisit, miten olisit avuksi juuri tälle yritykselle: ei mitään "tekisin parhaani" -huttua, vaan ihan konkreettisia ehdotuksia. Esim. "Huomasin että käyttämänne X alkaa olla elinkaarensa päässä. Voin tehdä teille tuotevertailun projektityönä. Esimerkiksi puoli vuotta per XX 000 €." tai
"Olen huomannut, että yrityksenne liikevaihto on kasvanut koronavuotena. Kiinnostaisiko siirtää entry-tason rutiinitöitä kuten X ahkeralle noviisille, että firman konkareille jää enemmän paukkuja prioriteettilistan alkupään tehtäville?" tai
"Hei! Huomasin että liikevoittoprosenttinne on laskenut jo X vuotta peräkkäin. Tulisin mielelläni tekemään nopean analyysin ja esittelisin joitain ratkaisumalleja. Liitteenä referenssityö, suositus professoriltani ja katselmuksen alustus."
Jos et ole hankkinut kannuksiasi aiemmin, niin joudut tekemään enemmän töitä ylittääksesi "näkymättömän kynnyksen" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset ihmisen joka tietää puutteesi ja haluaa treenata taitoja kanssasi. Moni muukin tarvitsisi saman. Jännä ettei heitä vielä ole keksitty. Tavallaan ostokavereita jotka auttaa tarvitsevia. Yhteiskuntakin hyötyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita käydä jossain, harrastus? jossa pitää puhua.
En näe mitään järkeä tuppautua väkisin mukaan sellaisiin harrastuksion, joista en ole tippaakaan kiinnostunut.
Mistä sitten olet kiinnostunut, ja miltä aloilta tutkinnot?
Itselläni on kyllä sama ongelma kuin sinulla, plus vielä liikaa ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten työnhakusi etenee? Kuinka paljon hakemuksia olet laittanut? Tyssääkö siihen, että jatkorekryä ei tule vai saatko video- tai livehaastattelupyyntöjä tai soittoja? Jos saat, niin mien ne etenevät?
Työnhakuni sujuu vaihtelevasti. Teen välillä useammankin hakemuksen päivässä, mutta joskus voi mennä viikkojakin sopivaa inspiraatiota etsiessä. Pääsen välillä haastatteluun asti, mutta siihen se aina tyssää kun olen sosiaalisesti täysi tumpelo.
Ap, ymmärrän sua täysin! Tekstisi voisi olla kirjoittamaani, paitsi että olen amk!
Mulle eräs psykiatri tunnusti suoraan, että en tule ainakaan Suomessa saamaan asperger- tai muutakaan nepsy-diagnoosia koska olen nainen ja pahin oirekuvasto on ehtinyt hioutua pois. Mulla ekat nepsy-epäilyt varhaislapsuudessa 90-luvulla, seuraavat 00-luvun puolivälissä ja taas muutama vuosi sitten. Ei ikinä diagnoosia, vaikka piirteitä on todettu aspergerin lisäksi tarkkaavaisuushäiriöistä. Sain kolmikymppisenä epämääräiset sekamuotoisen persoonallisuushäiriön + lapsuudessa alkaneen toiminta- ja tunnehäiriön diagnoosin. Psykiatri perusteli sillä, että epäilee vahempieni epäonnistuneen kasvatuksessani ja opettaneen minulle autistisia tapoja.
Voitte arvata minkälaista elämäni on varsinkin aikuisiällä ollut: pelkkää työkkärin temppukursseja ja noiden diagnoosien aiheuttamia itsetuhoisia ajatuksia. Seurustelen nykyään diagnosoidun as-miehen kanssa ja hänen elämänsä ja oirekuvansa on täysin sama kuin itselläni. Sillä erotuksella, että hän sentään on saanut psykososiaalista tukea ja loistaa urallaan.
Aloita käydä jossain, harrastus? jossa pitää puhua.