Vanhustenhoidosta,

Olen varmaan hoitajien mielestä niitä, jotka ostavat vanhukselle liian vähän ruokaa. Ja ihan varmasti niitä, jotka ostavat täysin vääränlaista, ravintoköyhää ruokaa.

Tilanne on nimittäin se, että olen työntänyt kymmeniä kiloja käynyttä ja homehtunutta ruokaa roskikseen, koska läheiselleni ei maita normaali, minun itse laittamani kotiruoka, ei myöskään kaupan valmisruoka eikä kaupungin ateriapalvelun ruoka. Häntä kiinnostaa syödä lähinnä pullaa, jälkiruokia, jogurttia ja hedelmiä. Olen ryhtynyt ostamaan hänelle lähes pelkästään niitä, koska kaikki muu jää syömättä.

Olen ihan varma, että kotihoito on ihmeissään katsoessaan hänen jääkaappiinsa. Näin vähän oikeaa ruokaa! Ja yhtä varma olen siitä, että laitoksessa hän olisi jo nälkiintynyt. Siellä kun pulla ja vanukas ei kuulu ruokavalioon monta kertaa päivässä. Viemällä hänelle niitä varmistan, että hän syö edes jotakin.

Se on niin rankkaa työtä, että en suostu sitä tekemään. Yksinkertaisesti ei kroppa kestä, eikä pää.



Moni tuttu on polttanut itsensä totaalisesti loppuun näiden äärimmäisten vaatimusten edessä. Kahta vuoroa peräkkäin, vähän henkilöluntaa, fyysisesti rodella raskasta ja ainainen kiire. Siihen päälle vielä haukkuvat omaiset (jotka todella istuu vieressä ja katsoo kun siro ja pieni nainen nostaa yksin 70 kiloista mummelia portatiiville) ja haukkuvat vielä päälle.



Yksi tuttuni on vieläkin sairasuslomalla sydänmen rytmihäiriöiden, kohonneen verenpaineen, huimauksen ja väsymyksen vuoksi. Kuntoutuuko lie koskaan. Nuori ihminen, joka oli tunnollinen ja teki monesti ilta+yövuoron peräkkäin kun sijaista ei saanut mistään. Yritti hypätä omaisten pillin mukaan ja juoksi ja teki ja taas juoksi. Eräänä aamuna ei vain päässyt sängystä ylös vaan romahti.



En todellakaan lähde ikinä vanhustyöhön. Mieluummin työttömänä.

ettei vanhainkoteihin osata ja haluta palkata riittävästi väkeä?! Töihin tulijoita olisi varmasti enemmän, jos olosuhteet hoitajillekin olisivat paremmat.



29!Voiskos tuossa olla sitäkin, että "tavallisia" ruokia on hankala niellä? Vai haluaako pelkästään makeita ruokia? Voisi kokeilla tehdä sosekeittoja tai muuta helposti syötävää, neutraalia ruokaa.

29!Voiskos tuossa olla sitäkin, että "tavallisia" ruokia on hankala niellä? Vai haluaako pelkästään makeita ruokia? Voisi kokeilla tehdä sosekeittoja tai muuta helposti syötävää, neutraalia ruokaa.

Kuumat ruuat ei aina ole vanhusten mieleen (Suu kuiva ja kipeä), moni haluaa ruokansa kylmänä. Suu saattaa olla myös huonolla hoidolla, ja kipeä, jolloin haluaa pehmeitä, huoneenlämpöisiä tai viileitä ruokia.

Suosittelen kuivan suun tahnoja ja suuta kosteuttavia keinosylkeä tai suuhunsulavia tabletteja - ja seuraa. Ruoka seuraa. Huonostisyövillä asiakkailla pidän itse "ruokataukoni" ja syön repustani banaanin vanhuksen seurana.

Suurinosa koulutetusta henkilökunnasta (lähihoitajat, sairaanhoitajat) haluaa muihin töihin. Kouluttamattomilla ei pystytä täyttämään vajetta, koska kouluttamattomat työllistävät väkisinkin koulutettuja (heitä pitää ohjata, he eivät saa tehdä kaikkea jne.) Tämä taas pahentaa jo valmiiksi kuormitettujen hoitajien tilannetta ja tekee työviihtyvyydesta entistä huonompaa.



Lisäksi minulle itselleni oli ihan arvostuskysymys tuo asia. Jos minä olen töissä paikassa jonne yhteiskunta ajattelee tunkevansa aivan ketä hyvänsä lisäkäsiksi, niin minä hakeudun muualle. Ja hakeuduinkin.

ja huonon palkan ja arvostuksen takia. Itsekin olen hoitsu mutta teen muita töitä edellämainituista syistä.

Kyllä tää koko kulttuuri ajaa tuohon ilmiöön että vanhus hylätään jonnekin. Täällä ihannoidaan itsenäisyyttä ja kaikki eläkeläisetkin haluavat olla niin itsenäisiä ja yksilöllisiä.. Lapset halutaan pois kotoa heti kun ovat täyttäneet 18 vuotta, jotta vanhemmat saavat taas "oman elämän takaisin". Monet isovanhemmat eivät "ehdi" hoitamaan lapsenlapsiaan tai edes tavata niitä, kun on sienireissuja marjatan kanssa ja pyöräretki saurakunnan kahvikerhon kanssa ja ties mitä kissanristiäisiä. Puhelimeenkin keretään ellei ole jotain muuta asiaa.

Työ/ opiskelu vie nuorelta aikuiselta niin paljon aikaa, ettei omia (vielä työikäisiä) vanhempia näe kuin pyhinä ja jouluisin. Näin elämät vieraantuvat tosistaan ja ydinperhe pienenee vain siihen omaan talouteen.

Kun eläkeläinen sitten joutuu vanhainkotiin, niin se että omaiset yhtä-äkkiä ryntäävät hoivaamaan ja viemään vessaan tuntuu monesta niin vieraalta ettei välltämättä "kehtaa" viedä omaa isää tai äitiä vessaan tai auttaa pukemaan saatikka syöttämään.



Nuoruus-aikuisikä ja vanhuus koetaan vain oman itsen kautta ja luonnollinen sopeutuminen siihen että oma vanhempi muuttuu jälleen lapseksi onjossain niin kaukana, ettei siihen ehdi / osaa sopeutua.



Tämä ei ole korjattavissa hoitajien parjaamisella tai omaisien parjaamisella vaan koko läheiskulttuuri pitää muuttaa.



Eli jokainen voi aloittaa itsestään ja momista lapsistaan.

Pystyy syömään vähän kovettunuttakin karjalanpiirakkaa ongelmitta, mikä viittaisi siihen, ettei nielemisongelmaa ole. Totta on, että kylmä ruoka maistuu, lämmin ei. Hampaat ovat omat ja hoidetut, käytämme hänet kerran vuodessa tutulla hammaslääkärillä joka varmaan kertoisi, jos suun limakalvoilla olisi ongelmaa.

t. heikosti syövän omainen

Iso osa ongelmasta on siinä, että vanhukset haluavat selviytyä itsenäisesti. Kun muistihäiriö sitten iskee, he luulevat yhä selviytyvänsä itsenäisesti ja suuttuvat kun omaiset pyrkivät auttamaan. Läheiseni on jo varsin heikkokuntoinen, mutta pyrkii sinnikkäästi kieltäytymään kaikesta avusta. Hänen luonaan käydään jo päivittäin, useina päivinä kahdestikin, ja hän tarvitsee apua tai vähintään kehottelua lähes kaikissa päivittäisissä toimissa. Silti hänellä ei mielestään ole lainkaan avuntarvetta, hän on täysin terve, eikä hänen luonaan myöskään hänen mielestään käy auttajia.

kun äitini joskus ehkä laitokseen joutuu. Äiti teki lapsuudestani surkean ja myöhemminkin elämässä kun olen apua pyytänyt on kääntänyt selkänsä. Lapsenlapsistaan ei välitä ollenkaan. Koittakaa siis hoitohenkilökunta ymmärtää se, että vanhempien ja lasten välillä voi olla paljon sellaista mistä te ette tiedä. Tulen ehkä käymään joskus äitiäni katsomassa, mutta siihen se jää. Keskityn mieluummin lapsiini ja lapsenlapsiini. Toisaalta, en kuitenkaan kritisoi hoitajia, suurinosa heistä tekee parhaansa pienellä palkalla. Eikä ole heidän vikansa, että osastojen henkilökunta määrä on alakantissa ja muutkin rakenteelliset seikan pielessä.

ap on avannut asian klo 13.30. 8 hlöä on vaivautunut lukemaan viestisi, kukaan ei ole vaivautunut siihen vastaamaan. Asia ei vaan kiinnosta. Sensijaan tällä palstalla keskustellaan kiivaasti huutonetin paketeista ja BB:n tapahtumista. Surullista.

monen ikääntyvät vanhemmat asuvat huitsin nevadassa, eivätkä he suostu muuttamaan kaupunkiin, jossa nuorempi polvi perheineen asuu. Suomalaiset ovat kaupungistuneet vasta viime vuosikymmeninä. Korpeen jää asumaan työikäisistä enää hoitsuja, kaupankassa, opettaja ja pappi.

sitten kerran vuodessa tullaan käymään ja puretaan sitä omaa huonoa omaatuntoa hoitajiin ja valitetaan koko vuoden edestä.

..vanhukset, jotka eivät enää tuota, hoidetaan miten halvimmalla päästään. Eihän ulkoilu ole välttämätöntä.



Vanhuus on jokin kaukainen asia, joka ei kuulu arkeen. Mutta kyllä tätä mietitään rankasti sitten kun osuu omien isovanhempien tai vanhempien kohdalle. Saati sitten ihan omalle kohdalle. Nykyiset vanhukset vielä tyytyvät osaansa, mutta seuraava sukupolvi ei todennäköisesti suostu alistumaan epäinhimillisiin oloihin. Lisätäänkö sitten hoitohenkilökuntaa tai omaisten työpanosta, jää nähtäväksi.



Omaiset voisivat auttaa paljon. Aina ei voi syyttää pitkää välimatkaa. Mutta kun ne omat kiireet ovat tärkeämpiä. Tai sitten kuvitellaan, että mummo on jo hyvässä hoidossa.



Kaikille tekisi oikein hyvää saada tutustua vanhainkodin arkeen. Päättäjiä "tutustetaan" vanhainkoteihin esittelemällä tilat ja järjestämällä heille pikainen kahvitilaisuus päiväsalissa.



Nyt olisi omaisten aika toimia: vaatia päättäjiltä mummolle parempaa hoitoa ja auttaa myös itse hoitamisessa.



Jospa mummo pääsisi kesällä käymään ulkona.

Joo kyllä on keskustelun paikka tämä vanhustenhoito. On myös katsottava hoitajien motiivia työskentelyyn -palkka on todella huono ja työ myös rankkaa. Ns kutsumusta ei varmaan suurella osalla hoitajista ole....ikävää. Kiire ja kaikenlainen paperityö lisää paineita tekemään mitä omituisimpia temppuja laitoksissa

Ise olen kotihoidossa ja täytyy sanoa että vanhuksen paikka on kotona mut silläkin on puolensa. Jos hän sairastaa muistihäiriötä niin en ole vakuuttunut että hänen paikkansa on kotona. Myös kotihoidossa on kunnioitettava vanhuksen toiveita eli jos hän ei kertakaikkiaan syö, juo tai lähde suihkuun on kyllä tilanne hankalaa. Itse pärjään mielestäni ko työssä hyvin sillä mulla on pieni lapsi - käsittelen vähän niin kuin lasta(vanhuksia).

Suurin murhe on työssä kiire, palkka, hankalat esimiehet - niin ja ne vaativat omaiset.(rahanahneet)

teitä hoitajia syytetä huonosta hoidosta, vaikka te sen kritiikin joudutte usein kuulemaan. Teitä on vaan liian vähän!

..syömästä, juomasta ja suihkuun menosta, kuten 6 sanoi. Läheiselläni on Alzheimer, mutta hän ei saa laitospaikkaa, koska ei karkaile. Emme ole häntä sinne tunkemassakaan, kun uskomme, että hänen on parempi olla kotona. Hänellä on sen verran omintakeinen vuorokausirytmi, että hänet varmaan laitoksessa tulkittaisiin hankalaksi ja lääkittäisiin paremmin aikatauluihin sopivaksi.



Läheiseni muuten ei suostu myöskään lähtemään ulos. Käytännössä kantamalla raahaamme hänet esim. kampaajalle. Niin että se siitä ulkoilun tarpeesta.

Että osaisin välttää. Itse en ole edes läheiseni perijä, joten auttamiseni ei johdu perinnön toivosta.

vain joku puusilmä ja asiaan vihkiytymätön voi nostaa metakan siitä miksi joku vanhus sidotaan tuoliin.



Ensinnäkään sitä ei tehdä muuta kuin lääkärin luvalla ja merkintä paperihin. Siinä sitä onkin taitelemista onko parempi sitoa se mumma vai päästää hortoilemaan ja kaatuilemaan. Monikaan vanhus ei siitä lonkkaleikkauksesta selviä, aika rasittavaa hommaa heikolle kropalle.

Suomessa on käytäntö, että se kunta missä joudut laitokseen on velvollinen huolehtimaan sinusta kuolemaan asti. Tätä on kai yritetty muuttaa, jotta vanhuksilla olisi mahdollisuus muuttaa lasten/muiden omaisten lähelle mutta ei tietääkseni ole saatu mitään aikaan. lasten on usein aika vaikea muuttaa sinne huitsin nevadaan, kun oma perhe ja työ sitoo kotipaikkakunnalle. Toki monella vanhuksella on jopa laitokseen muuttaessaan oikeus asua siellä missä on elänyt ja missä on ne omat ystävät.

Olen 10 vuoden ajan pitänyt huolta äitini asioista, viimeiset 4,5 vuotta hän on ollut laitoshoidossa. Ja vaikka kuinka osallistunkin hänen hoitoonsa, suurimman osan ajastaan ja suurimman osan ruokailuistaan hän on kuitenkin niiden hoitajien armoilla. Oma matkani ei ole kovin pitkä, mutta käytännössä muutaman tunnin vierailua ei ehdi kuin kerran viikossa ja sekin tarkoittaa että oman perheen kanssa ei sitten käydä missään pidemmällä viikonloppuisin. Arki-illat menee siihen kun töistä tullessaan hakee pienet hoidosta, laittaa ruuan ja huolehtii isompien lasten kuljetuksista harrastuksiin yms. Itse tässä ei kerkiä mitää harrastamaan, kun kaikki mahdollinen vapaa-aika menee äidin asioihin. Se kun ei ole vain se aika, kun ulkoillaan, syödään, kyläillään jne. makselen laskut, hoidan yhteyksiä vanhainkotiin yms. Pidän huolta että hän pääsee lääkäriin kun on tarve, ja käytännössä koko ajan soittelen perään, että onhan äiti nostettu ylös vuoteesta. Tätä ei nimittäin tapahdu ellen soita.

monen ikääntyvät vanhemmat asuvat huitsin nevadassa, eivätkä he suostu muuttamaan kaupunkiin, jossa nuorempi polvi perheineen asuu. Suomalaiset ovat kaupungistuneet vasta viime vuosikymmeninä. Korpeen jää asumaan työikäisistä enää hoitsuja, kaupankassa, opettaja ja pappi.