Miltä imukuppisynnytys tuntuu?

epiduraalin toinen annos vei tunnon kokonaan. Vauvan sydänäänet laskivat, joten oli pakko käyttää ja hyvä näin. Ei yhtään tikkiä, vaikka ensimmäinen synnytys ja mikä parasta -vauva syntyi terveenä.

pientä paineen tunnetta niinkun olis kauhee paskahätä, ei muuta. miten mä muistan että se imukuppi oli melko pieni? irtosi kyllä lapsen päästä USEITA kertoja, 25 minuuttia repivät häntä pihalle.



olin kyllä saanut epiduraalin puol tuntia ennen itse ponnistusvaihetta=) onneksi. tosin, en sitten pystynyt oikein ponnistamaan kun ei tuntenu mitään, siks kestikin varmaan niin kauan...



tikkaus kun alko niin sitten kyllä neula pisteli, mutta ei sattunut sekään...

koska kammoa ei jäänyt. 4 synnytystä sen jälkeen olen ilman puudutuksia kokenut.

kun siitä on jo kohta 11 vuotta, mutta olin kyllä niin hyvin puuduksissa epiduraalista etten edes muista sattuiko se, muutenkin ihan paniikissa ja pää sekaisin. Mies sanoi että lääkäri näytti vetävän oikein voimiensa takaa. Sen muistan että ompelu sattui ihan sairaasti.

Lääkäri joutuu jonkin verran venyttelemään ja kiskomaan alapäätä saadakseen kupin paikalleen. Ja kuppi voi vielä irrotakin ja joudutaan laittamaan uudestaan...Ei kivaa :(

muutoin synnyttäminen ei mielestäni mikään erikoisen tuskallinen kokemus ole mutta imukuppisynnytystä en missään nimessä halua kokea uudelleen.

leikata jurskauttaa sellasen tosi ison episiotomian, että saadaan enempi tilaa kiskoa kersa maailmaan

Synnytyskin sattuu mutta se että joku nyt REPII lasta pihalle tekee siitä varmasti ihan kaameeta.

mutta kun se laittaa sen imukupin paikoilleen. se vauvan pää on vielä kohdunsuulla ja sellainen halkaisijaltaan jotain about 7cm oleva pyöreä vehje tungetaan sisään. ei oo lystiä ei. ja tosiaan se irtos minullakin pariin otteeseen ja piti laittaa takasin. :(

4

Synnytyskin sattuu mutta se että joku nyt REPII lasta pihalle tekee siitä varmasti ihan kaameeta.

supistusten jälkeen sen enempää. Ja myöskään pahan repeämän ompelu ei sattunut. Mutta olinkin ilmoittanut jo esitietokyselyissä, etten ole hakemassa luomusynnytystä ja siksipä sain riittävästi kipulääkkeitä. Omalla kohdallani sectio oli huomattavasti kivuliaampi ja ikävämpi kokemus.

mutta kyllä mulla ainakin auttoi ja helpotti. 17 tunnin(kaikkineen) helvetillisen synnyttämisen jälkeen huusin ja pyysin jo imukuppia. Välilihakin leikattiin.

Muistan kuinka voimiensa takaa kätilö vai olikohan lääkäri, veti.. imukuppi irtosi kerran, silloin pelästyimme, mutta uudestaan vaan kiinni ja lapsi saatiin ulos. Ei jäänyt vauvallekaan kuin pienen pieni jälki päähän, ei sellaista isoa pattia kuin pelkäsin. Jälki hävisi muutamassa päivässä.



Seuraavassa synnytyksessä en tarvinnut imukuppia, ja se sujuikin hyvin paljon nopeammin.

Mulla ei niinkään se kupin laitto, mutta se kun lapsi runtelemalla vedetään ulos :/ Epiduraali oli, mutta ei se iihen kipuun auttanut, sen sijaan tikkaus ei sattunut (vaikka isot repeämät jopa emättimessä episotomian lisäksi olikin).



Ja ne kivut seuraavina viikkoina olivat kamalat, uskoisin että normaalitahtiin etenevä synnytys ei aihueta niin usein "jälkiseuraamuksia". Itsellä vieläkin jonkinlainen kieleke alapäässä, vaikka synnytyksestä yli 2,5 vuotta...



Synnytykseni jälkeen vannoin, ettei koskaan enää, mutta nyt on alkanut mieli muuttua ;) Toivottavasti uutta imukuppisynnytystä ei kuitenkaan tarvitse kokea...

Minulla oli epiduraali ja leikattu väliliha sekä puudutettu että mahtuu tulemaan. Ponnistus halu oli myös kova (imukuppiin päädyttiin koska sydänäänet laski) ja homma hoitui muutamassa minuutissa.

jalkopäässä, lääkäri kiskoi imukupilla (joka irtosi pari kertaa), pari kätiöä painoi mahan päältä (se tuntui paljon kurjemmalle, kuin imukuppi), ja puskin sen minkä jaksoin..Mutta samapa tuo, kun saatiin vauva terveenä ja elävänä ulos, kun oli enemmän kuin kiire sydänäänten romahdettua..Ei jäänyt sen kummempia traumoja, onneksi oli epiduraali silloin, muuten olisi saattanut kyllä sattua aika helvetin paljon enemmän.



Seuraava ja sitä seuraava synnytys oli kyllä suorastaan ihania, kun sai puskea rauhassa omaan tahtiin, vaikkakin ilman lääkitystä..

Minulla oli epiduraali ja leikattu väliliha sekä puudutettu että mahtuu tulemaan. Ponnistus halu oli myös kova (imukuppiin päädyttiin koska sydänäänet laski) ja homma hoitui muutamassa minuutissa.

Itse käytin vain ilokaasua (epiduraalia ei ollut) ja puudutuksella leikattiin väliliha. Välilihan leikkaus ei sattunut yhtään eikä myöskään imukupin laitto tai vauvan kiskominen (ainakaan ne eivät tuoneet mitään lisäkipuja supistuksiin ja ponnistuksiin verrattuna).

Toisaalta käsitin, että imukuppi vain auttoi synnytystä, koska tuntui, etten jaksanut enää ponnistaa niin voimakkaasti ja vauvan sydänäänet notkahti, joten oli pakko saada vauva ulos nopeasti. Mitään repeämiä ei tullut ja vauva saatiin terveenä ulos.

Itselleni ei jäänyt mitään traumaa tai pelkoa imukupin käytöstä.

ja toisessa se irtosi eli jouduttiin laittamaan uudelleen.



Sattui. Ei puudutuksia, joten sattui niin prkleesti. Mutta sattui synnytyksetkin kokonaisuudessaan niin paljon, että ei tuo yksittäisenä niin erottunut.



Hätätilanne molemmissa, eli mahan päältä työnnettiin ja imukupilla vedettiin vauva ulos. Sattui niin että melkein meni taju. En osannut iloita edes vauvoista kun olin niin paskana.

Synnytin esikoiseni reilu puoli vuotta sitten ja ponnistusvaihe oli imukuppia ehdotettaessa kestänyt jo yli tunnin. Lääkäri ehdotti imukuppia ja se oli minulle ok, koska voimani alkoivat hiipua. Epiduraalia minulla ei ollut, ainoastaan kohdunpäänpuudutus joka laitettiin avautumisvaiheessa (tuskin enää vaikutti). Vauvan pää oli jo näkyvissä kun lääkäri asetti imukupin (ei tuntunut pahalta) ja vauva syntyi heti seuraavalla ponnistuksella (ensin pää, seuraavalla loput). Hieman kirpasi hetken, mutta oli nopeasti ohi. Näin jälkikäteen ajateltuna olen tyytyväinen että imukuppia käytettiin, koska se vauhditti synnytystä. Vauvan pää oli muutaman päivän hieman pitkulainen, ja imukupin kohdalle jäi joksikin aikaa jälki. Synnytyksen jälkeen minulle laitettiin pari tikkiä, mutta silti mielestäni kaikki sujui tosi hyvin.

Minulla ei ollut mitään puudutuksia, koska synnytys oli edennyt ponnistusvaiheeseen saakka nopeasti, niin niitä ei ehditty antaa.

siitä on 35 v. pää on palautunut normaaliksi. Heko heko...