Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten olet päässyt yli siitä ettei toiveesi tulevaisuudesta tule toteutumaan?
17.08.2021 |
En nyt kaipaa mitään neuvoja omaan tilanteesi, muuten kuin - miten päästä yli harmituksesta? Miten estän ettei minusta tule katkeraa?
Olemme miehen kanssa olleet pitkään yhdessä ja yhtä pitkään olemme vääntäneet naimisiinmenosta. Mies ei sitä halua. Minä taas en halua omistaa asuntoa yhdessä tai hankkia lapsia jos emme virallista suhdetta. Mies toivoisi lasta muutaman vuoden päästä.. olen väsynyt tähän tilanteeseen, enkä jaksa enää vääntää. Sanoin miehelle että en enää pyydä avioliittoa, mutta samalla hän menettää vauvahaaveensa. Meillä alkaa olla jo ikää ja lapsenhankinta alkaa olla kohta muutenkin jo taputeltu minun osaltani.
En jaksaisi edes aloittaa kenenkään kanssa alusta, koska en halua kokea enää sitä tutustumisvaihetta, stressiä, epävarmuutta, kaikkia niitä tunteita… Ja en todellakaan halua tehdä lapsia kenenkään kanssa, jonka olen tuntenut vain pari vuotta,
Kuitenkin. Pelkään että katkeroidun, vaikka oma päätökseni tämä on. Miten estää tämä? Miten sinä pääsit vaikeista valinnoista yli?
Ja kaikille: ihan sama vaikka mies jättäisi parin vuoden päästä ja hankkisi lapsia nuoremman kanssa. Sitä en pelkää, tapahtuu jos on tapahtuakseen. On saanut kyllä mahdollisuuden erota. Sitä ei kuulemma missään tapauksessa halua.
Kommentit (30)
Itse tilanteessasi miettisin perin pohjin, kumpi sinulle on tärkempää: mennä naimisiin vai saada lapsi. Molempia kun et näköjään saa.
Sitten kun olet varma valinnastasi, tee päätös sen mukaan.
Näin estät katkeroitumisen. Olet itse tehnyt valinnan ja saanut sen, mitä enemmän haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo jotenkin kuulosta rakkaudelta oikein kummankaan puolesta. Sinä olet hänen kanssaan kun pelkäät yksin jäämistä ja että lapsihaave siirtyy kauemmaksi ja hän mistä lie syystä, mutta ei kuitenkaan ole niin rakastunut että menisi naimisiin.
Ja kyllä sinusta tulee katkera jos olet jonkun ihmisen kanssa siksi että pelkäät lähteä siitä. Mietit loppu ikäsi olisiko tullut jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Itse tilanteessasi miettisin perin pohjin, kumpi sinulle on tärkempää: mennä naimisiin vai saada lapsi. Molempia kun et näköjään saa.
Sitten kun olet varma valinnastasi, tee päätös sen mukaan.
Näin estät katkeroitumisen. Olet itse tehnyt valinnan ja saanut sen, mitä enemmän haluat.
"Öö" Miten voisi olla varma että voisi saada lapsen? - Kun osalle meistä jo kumppanin löytäminen on ja on ollu erinomaisen vaikeaa.
Tietysti joku voi sanoa tähän, että vaikkapa adopoimalla, mutta käsittääkseni ei adoptoiminen yksin ole mikään ihan pikku juttu, joka sujuisi helposti ja mutkattomasti, eikä minusta pidä ollakaan.
Mutta tunnistankin itsessäni pinenen konservatiivin tai sitten vain yleistän oman vajavaisuuteni koskemaan muiakin.
Minusta näet lapsi "ansaitsee" ainakin lähökohtaisesti kaksi hänestä välittävää ja huoltakantavaa huoltajaa.
Tiedän, että tämä on paljon sanottu, koska oikeasti saattaa olla myös tilanteita, joissa välittävä ja huolehiva yksinhuoltaja on parempi vaihtoeho lapselle kuin kaksi tomppelia vanhempaa...Tai kaksi huoltajaa, joista vain toinen ottaa ja kantaa käytännössä yksin kaiken vastuun ja huolenpidon.
Ota ero miehestä ja varaa aika Viron tai Tanskan spermaklinikalle ovulaatiosi aikoihin. Nykyisen lainsäädännön vuoksi spermaa ei saa enää tilattua kotiin, mutta kyseisissä maissa on edullinen hoito Suomeen verrattuna.
Suosittelen eurooppalaista spermaa. Täällä Suomessahan tarjonta on pääasiassa siperialaista (ydna N1c).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei halua naimisiin? Hälyttävää mielestäni.
Itse olen puntaroinut vain työasioita tuolla tavalla ja niissä olen yrittänyt ajatella, että harkitsin uraan liittyvää päätöstäni tarkkaan, tein sen senhetkisen parhaan tietoni mukaan ja siks sitä päätöstä on turha jälkikäteen katua. Hyväksyin myös huonot puolet mitä tuli päätöksen mukana, koska hyvät puolet painoivat vaakakupissa enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ota ero miehestä ja varaa aika Viron tai Tanskan spermaklinikalle ovulaatiosi aikoihin. Nykyisen lainsäädännön vuoksi spermaa ei saa enää tilattua kotiin, mutta kyseisissä maissa on edullinen hoito Suomeen verrattuna.
Suosittelen eurooppalaista spermaa. Täällä Suomessahan tarjonta on pääasiassa siperialaista (ydna N1c).
Ydinperhemalli on tietysti ideaalisin, mutta se ei aina toimi tai kuten ap:n tapauksessa, mies ei halua lasta.
Jos olisin ap, en missään tapauksessa jättäisi lasta tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ero miehestä ja varaa aika Viron tai Tanskan spermaklinikalle ovulaatiosi aikoihin. Nykyisen lainsäädännön vuoksi spermaa ei saa enää tilattua kotiin, mutta kyseisissä maissa on edullinen hoito Suomeen verrattuna.
Suosittelen eurooppalaista spermaa. Täällä Suomessahan tarjonta on pääasiassa siperialaista (ydna N1c).
Ydinperhemalli on tietysti ideaalisin, mutta se ei aina toimi tai kuten ap:n tapauksessa, mies ei halua lasta.
Jos olisin ap, en missään tapauksessa jättäisi lasta tekemättä.
Ei ollut tästä kyse. Etkö lukenut aloitusta, mies haluaa lapsen muttei naimisiin, ap haluaa naimisiin.
En ymmärrä miksi joku ei halua naimisiin, jos on kuitenkin valmis perustamaan perheen. Ristiriitaista, onko joku hippi-ideologia taustalla? Aviopuolisoilla on kuitenkin paremmat oikeudet yhteiskunnan / lain silmissä, jos toiselle vaikka sattuu jotain.
Oletteko vanhojakin? Jos olet yli 30v, niin lasten hankinnan kanssa ei kannattaisi enää viivytellä. Mieti omalta osaltasi, haluatko lapsia. Jos haluat, haluatko niitä tämän miehen kanssa. Kysy mieheltä, haluaako hän perustaa perheen juuri sinun kanssasi. Ja jos haluaa, miksei naimisiinmeno käy. Sinä voisit kertoa, miksi naimisiinmeno on sinulle tärkeää. Tämän keskustelun lopputuloksena ehkä ymmärrätte toistenne ajatuksia paremmin ja selkenee se, kannattaako teidän perustaa perhettä ylipäätään. Onko liian poikkeavat arvot tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota ero miehestä ja varaa aika Viron tai Tanskan spermaklinikalle ovulaatiosi aikoihin. Nykyisen lainsäädännön vuoksi spermaa ei saa enää tilattua kotiin, mutta kyseisissä maissa on edullinen hoito Suomeen verrattuna.
Suosittelen eurooppalaista spermaa. Täällä Suomessahan tarjonta on pääasiassa siperialaista (ydna N1c).
Ei ollut tästä kyse. Eikä ap halunnut lasta yksin. Ap halusi naimisiin. Lue aloitus.
Ne haaveet on vain jossain vaiheessa haudattava. Ja tehtävä niiden kanssa surutyö. Tässä maailmassa, joka korostaa, että kun vain visualisoit ja käytät jotain Law of attractionia, ja kaikki haluamasi toteutuu, se ei ole niin helppoa. Jos et saa mitä haluat, et vain halunnut tarpeeksi, et visualisoinut tarpeeksi, et päästänyt irti tarpeeksi ynnä muuta shittiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että pääset harmituksesta yli muuten, kuin tekemällä päätöksen sen mukaan, mikä on sinulle tärkeintä. Perhe tuon miehen kanssa vai avioliitto hänen kanssaan. Jos molempia ei voi saada, mieti, haluatko kumpaakaan. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen noin suuresta asiasta, niin en näe suhteella pitkässä juoksussa tulevaisuutta. Jommankumman on joustettava periaatteestaan, tai sitten on erottava. Muuten katkeruus ja harmitus ei todennäköisesti lähde koskaan pois.
Mikä on miehen perustelu sille, että ei halua naimisiin, mutta haluaa lapsen? Se on ihan oikein ettet suostu tuollaiseen, kuulostaa vedättäjältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaakirkon hellareiden naisporukka varasti koiran sitä ei voi vaan hyväksyä edes Jeesus ei varasta kenenkään koiria. Elävä sana Pasila cityseurakunta saalem.fi kun varastaa pitää palauttaa.
Nämä ovat minusta varoitusmerkkejä sitoutumispelkoisesta:
- Teillä on jo ikää ja olette olleet yhdessä pitkään, mutta mies haluaa silti vielä odottaa muutaman vuoden ennen lastenhankintaa.
- Mies ei halua naimisiin kanssasi, vaikka suhteenne on vakaa ja suunnittelette tulevaisuuttakin.
Kuulostaa perinteiseltä tilanteelta, jossa mies lupailee jotain jonka avulla pitää naista löysässä hirressä ja heti tilaisuuden tullen lähteekin uuden naisen matkaan. Ei oikeasti halua sitoutua sinuun, vaan olet hänelle vain varavaihtoehto siltä varalta, ettei parempaakaan löydy. Ei halua olla yksin, siksi on sinun kanssasi.
En itse pystyisi tuohon ja katkeroituisin tai eläisin epävarmana koko ajan. Naimisiinmeno on kuitenkin meidän kulttuurissamme osoitus sitoutumisesta, kun parisuhde virallistetaan valtion kirjoihin. Jos mies ei ole valmis tähän, en haluaisi olla hänen kanssaan, koska se on minusta osoitus siitä, ettei halua sitoutua yhteiseen tulevaisuuteen.
En ole päässyt yli, mutta hyväksynyt jo ettei haaveeni toteudu todennäköisesti koskaan. Haluaisin ostaa kotitaloni, mutta tarvitsisin asuntolainaa vähintään 100 - 150 000 euroa, eli jonkun mielestä ei edes paha mutta mun tuloilla ei sellaista lainaa saada. En myöskään halua jotain 70 000 euron rotiskoa ostaa vain siksi, että onpahan ainakin oma.
Elän siis todennäköisesti koko lopun ikäni vuokralaisena.
En ole tehnyt vääriä valintoja, joten ei ole ollut mitään yli pääsemistä.
Erosin miehestä, jonka kanssa en nähnyt yhteistä tulevaisuutta. Miehessä ei ollut mitään vikaa, arvomme eivät vaan kohdanneet ja se vaivasi minua vuosi vuodelta enemmän. Erosimme ja ei ole kaduttanut. Kuuntelin sydäntäni kuten aina ja sillä olen pärjännyt ilman katkeruutta.
Kävin läpi oikean surutyön asian suhteen. Sen jälkeen on ollut paljon seesteisempi olo enkä ajattele asiaa enää kovin usein.
Minusta on hyvä, että sinulla on periaate, josta pidät kiinni. Ei sitten lastakaan, jos ei avioliittoa. Koska tuo mies ei vaikuta hyvältä ja sitoutumishaluiselta, ja sitten olet pian yksin sen lapsen kanssa, kun mies vaihtaa seuraavaan. Silti olet sitten 18 vuotta sidottu mieheen huoltajuuden, tapaamisten yms. kautta, ja mies voi aiheuttaa vaikka mitä ongelmaa sinun ja lapsen elämään. Tuskinpa tuollainen mitään elatuksiakaan ikinä maksaisi.
Alue: Aihe vapaa
Ehkä minua on auttanut se, et en ole koskaan ajatellut, että tulevaisuuteni täytyisi olla ehdottomasti jotain tiettyä ja määrätynlaista.
Unelmia ja haaveita toki minulla on ja on edelleen, mutta tavallaan olen aina tiedostanut sen, että usein tärkeämpää on matka kuin itse päämäärä. Tai kuten sanotaan, että jos tai kun kykenee nauttimaan pienistä jutuista ja asioisa voi iloia useammin kuin silloin, kun tähän kykenee vain silloin kuin jotain mahdottoman suurta ja isoa tapahuu. Joku fiksumpi sanoisi näiden näsäviisaselujen jäleen, että ovat ällöjä kliseitä tai vain turhauttavia korulauseita, joia voi päästää suustaan vain sellainen, joka ei ole oikeasti mitään kunnon vasoinkäymistä ja ai meneysä kokenut. Saattaa olla oikeassa. usein sen, mitä on hvvin tajuaa vasa, sitten kun se on mennyttä. Samanlainen fraasi tuokin kuin kaksi ensimmäistäkin Mutta ei kai tätä elämää kestäisi lainkaan ilman omia harhojaan.
Itse olen yli 40 vuotias, enkä eläessäni ole ollut parisuhteessa mutta en osaa ajatella, että näin tulisi olemaan aina. Mutta mistä sitä tietää. Tai vaikka löydänkö itselleni koskaan "oman alani" töitä, johon on aika laiha lohtu, että miksi aikanaan lähdin opiskelemaan "väärää alaa" yliopistolle.
Elämä vie mutta oletko siinä sen subjekti vai objekti ?