Puolisoiden välinen dialogi
Perheiden ja avioliitossa elävien aikuisten parien pahoinvointi kasvaa. Ilmapiiri kiristyy kodeissa, kun elämämänpiiri supistuu neljän seinän sisälle. Oma aviopuoliso saattaa tuntua vieraalle, ja kodissa syntyy helposti ristiriitoja. Negatiiviset ajatukset valtaavat mielen. Lisäksi toimeentuloon liittyvä huoli voi kiristää ilmapiiriä niissä perheissä, joissa lomautukset ja yt-neuvottelut uhkaavat vanhempien työpaikkoja.
Perheitä ei saisi nyt jättää yksin ongelmiensa kanssa. Perheisiin tulisi nyt pitää yhteyttä ja kuulostella, mitä sinne neljän seinän sisälle kuuluu. Riskiryhmänä ovat sellaiset perheet, joilla on entuudestaan ollut lastensuojelun ja erityisen avun tarvetta.
Avopareilla ja aviopuolisoille tulisi tarjota sosiaalista tukea, heidän psyykkisestä hyvinvoinnistaan on huolehdittava. Tämä voidaan toteuttaa mm sosiaalivirkailijoiden kotikäynneillä. Nyt tarvitaan ammattilaisilta uudenlaista työskentelytapaa. Ei niin, että odotetaan ihmisten ottavan yhteyttä vaan oltaisiin aikaisempaa aktiivisempia ihmisten suuntaan. Käynneillä keskustellaan aviopuolisoiden kanssa ja arvioidaan ihmissuhteiden tila. Tärkeää on puolisoiden molemminpuolinen välittäminen ja keskustelu.
Kommentit (8)
Miten toimii suhde jos mies menettää työpaikan koronarajoitteiden takia?
Opettajat huomaavat lapsesta jos kotona ei mene hyvin.
Opettaja ilmoittaa sosiaalitoimistoon ja sieltä lähtee partio kotiin juttelemaan
Palkataan veronmaksajien rahoilla satoja terapeutteja soittelemaan aikuisille ihmisille?
Miksi. Ehkä meidän kaikkien pitäis elää vaan erikseen
Vierailija kirjoitti:
Palkataan veronmaksajien rahoilla satoja terapeutteja soittelemaan aikuisille ihmisille?
Sosiaalityö maksaa itsensä takaisin kun ihmiset voivat hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkataan veronmaksajien rahoilla satoja terapeutteja soittelemaan aikuisille ihmisille?
Sosiaalityö maksaa itsensä takaisin kun ihmiset voivat hyvin
Ihan varmasti.
Tämä hyysääminen juuri aiheuttaa pahoinvointia kun kukaan ei enää vastaa onnellisuudestaan. Ensin paapoo äiti, sitten sossu ja lopuksi vielä terapeutti.
Ylipäätään tarvitaan lisää avoimuutta parisuhteista ja ydinperheiden dynamiikasta! Kysytkö itse tuttavapariskunnalta illanvietoissa, miten heillä menee? Otatteko puheeksi oman suhteen viimeisimmän riidan ja miten siitä selvittiin? Tunnustatko ystävälle, kun otit lasta liian kovakouraisesti käsivarresta, kun se kerta kaikkiaan ei hiljentynyt? Avaatko keskustelun poikasi tai veljentytön kanssa, jos havaitset heidän parisuhteensa dynamiikasta jotain hälyttävää? Kysytkö äidiltäsi tai naapurilta, miltä suhteessa tuntuu olla? Näetkö ystäviesi suhteiden sisään, annatko heidän nähdä teidän?
Väkivalta, alistaminen, kaltoinkohtelu, syyttely, kontrollointi, pelon ilmapiiri elävät salaisuuksista ja häpeästä. Ne myös alkavat pienestä ja paisuvat hiljaisuuden, häpeän ja salailun verhon takana aina vaan suuremmiksi. Mitä enemmän avoimuutta aikaisessa vaiheessa, sitä vähemmän surua ja murhetta myöhemmin.