Heitin teinin ulos meidän kodista
meni siis isälleen asumaan.Ihan kamala olo mulla.Laitoinkin teinille viestin missä pyysin anteeksi käytöstäni ja pyysin, että jos mitenkään tulisi takaisin ja juteltaisiin ja, että rakastan häntä.Mulla vaan keitti pe niin yli ja teini sai sitten kärsiä.Tämä oli eka kerta ja varmasti viimeinenkin.Mä olen kamala äiti.
Kommentit (18)
aika rohkeaa. minun pitäisi heittää meidän 25v kotikolli maailmalle mutten raaski.
talouskin kärsisi kun tuo 25v äidinpoika elättää koko talouden osakepeleillään. jäisin tyhjänpäälle ja loppuisi herkut :(
muulla tavoin kuin, että hukkasi kotiavaimen ja maksaa paljon teettää uusi tai pahimmassa tapauksessa teettää kaikki lukot uusiksi. Oli kaikkea henkilökohtaista paskaa sen päälle niin jotenkin vaan päässä napsahti silloin.
siis avaimet katosi ja noin hermostuit? Ei varmaan halua kertoa sulle totuutta enää mistään, jos avainten katoamiseen reagoit noin. Vai oliko alkoholilla osuutta avainten katoamiseen? Siinä lähes ainoa syy, minka takia reaktiosi olisi ymmärrettävä.
vaikka välillä annan tulla täydeltä laidalta teinelleni en koskaan missään tilanteessa ajaisi heitä kotoa. En edes isän luokse.
Siinä menisi kaikki pohja puheiltani joissa olen vakuuttanut että minun luonani on aina paikka heille vaikka maailma miten murjoisi ja seinät joiden sisällä asun vaihtuisivat.
Olen minäkin kiljunut lapselle samasta syystä. Mutta ikinä ikinä ei ole tullut mieleen heittää lasta ulos omasta kodistamme. Tai no, mielessä ehkä on käynyt, mutta toteuttaminen ei ikinä. Minusta yksi perusasia lapsieni kohdalla on, että tapahtui mitä tahansa, he ovat lapsiani ja tämä on heidän kotinsa. Kunnes sitten joskus itse muuttavat pois (kuten yksi heistä on jo tehnyt, ikää 20 vee).
Rikkoo mielestäni lapselta perusturvaa, jos vanhempi heittää hänet ovesta ulos - oli syy melkein mikä tahansa. Lienee sanomattakin selvää, että tuo vaikuttaa väleihin ja pitkään.
Puhu asiasta teinisi kanssa. Tosin jos olisin hän, en luottaisi siihen ettet tee samaa toiste. Josta johtuen todennäköisesti hakeutuisin isälleni.
Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus kotiin, josta ei virheen vuoksi lennä pihalle.
Juurihan kirjoitin, että syy EI ollut teinin eikä niinkään niiden hukkuneiden kotiavaintenkaan . Teinini ei juo alkoholia eli avainten hukkuminen oli silkkaa huolimattomuutta ja varaavaimia ei ole.
Kerroin tämän viestissäni myös teinille ja toivon, että uskoo minua. Mitään tälläistä ei ole tapahtunut ikinä ja teini on kuitenkin 14v. Olin kamala ja tein virheen ja yritän sen nyt korjata.
ap
Olen minäkin kiljunut lapselle samasta syystä. Mutta ikinä ikinä ei ole tullut mieleen heittää lasta ulos omasta kodistamme. Tai no, mielessä ehkä on käynyt, mutta toteuttaminen ei ikinä. Minusta yksi perusasia lapsieni kohdalla on, että tapahtui mitä tahansa, he ovat lapsiani ja tämä on heidän kotinsa. Kunnes sitten joskus itse muuttavat pois (kuten yksi heistä on jo tehnyt, ikää 20 vee). Rikkoo mielestäni lapselta perusturvaa, jos vanhempi heittää hänet ovesta ulos - oli syy melkein mikä tahansa. Lienee sanomattakin selvää, että tuo vaikuttaa väleihin ja pitkään. Puhu asiasta teinisi kanssa. Tosin jos olisin hän, en luottaisi siihen ettet tee samaa toiste. Josta johtuen todennäköisesti hakeutuisin isälleni. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus kotiin, josta ei virheen vuoksi lennä pihalle.
Kun aikuinen ihminen tietää toimineensa väärin, niin mitäs siihen pitäisi sanoa? Että sattuu sitä kaikille? Vaan kun ei satu - ja kun aikuisen pitäisi teoriassa pystyä olemaan aikuinen.
Syynä lienee väsymys tms, mutta ei se tekoa tee tekemättömäksi...
Mutta siltikin ihmettelen, että kykenit heittämään lapsen pihalle asunnosta.
Suoraan sanottuna: ei se nyt kummoinen suoritus ole, ettei ole 14 vuoteen lasta heittänyt pihalle. Minä en ole 20 vuoteen heittänyt yhtäkään lasta pihalle, eikä kävisi pienessä mielessäkään tosiaan moista toteuttaa.
Vaikka kuinka löisin lyötyä: aivan totta, olit kamala. Lisäksi sinun pitäisi olla aikuinen, minkä pitäisi tarkoittaa sitä, että kannat tekosi seuraukset etkä odota suurta ymmärrystä malliin "voi voi, sattuu tuota kaikille". Kas kun ei satu - pitäisi tosiaan olla perusasia vanhemman ja lapsen välillä, että koti on koti. Piste.
Unconditional love on ikään kuin oletusarvo vanhemman ja lapsen suhteessa, tai ainakin sen pitäisi olla.
minulla on samanikäinen tyttö ja välillä on todella hankalaa muttei sentään ole ulosheittäminen edes käväissyt mielessä.
olen sanaton
nyt se lapsi kokee ettei kukaan hänestä välitä
... taas kerran en voi käsittää miksi sinunlaisesi saavat lapsia, kun eivät kuitenkaan osaa pitää heistä huolta. En osaa kuvitella mitään syytä miksi oma lapsi pitäisi heittää pois kotoa???! :(
En tunne kyllä mitään sympatiaa sua kohtaan. Voin vaan kuvitella millaista perhe-elämänne on... En tod. haluis olla sun lapsesi.
Nyt riippuu paljon siitä, oletko aiemmin näin rähjännyt lapselle, siis edes puhunut asiasta niin, "että voisit muuttaa isäs luo, että se tietäs, millasta on tapella kanssas". Jos tuo on leijunut ilmassa joskus, ei lapsi sitä niin kamalana koe.
Soita nyt ex-miehelles ja kerro sille, mitä on tapahtunut. Ymmärsi hän tai ei, ainakin tietää taustan, lapsen parasta hänkin kai ajattelee kuitenkin.
Kuten moni on todennut, Lapsuuden koti on se paikka, jossa on tuki ja turva. Miehelläni ja minulla on molemmilla kodit, joihin on aina tervetullut, vaikka kuinka elämä maailmalla kolhisi. Lapsuuden kodissa voi kerätä voimia ja tulla rakastetuksi ja sitten uudelleen elämän myrskyissä eteenpäin. Omaan lapsuuden kotiin pitää aina olla ovi auki.
kaupungin vuokrakämpässä asuja,ja kosti sen nyt lapselleen......
törkeää.
toivottavasti lapsesi jää isälleen.
Ettätuli riitaa