Perhepäivähoitaja tappoi 1v pikku- Jarnon vantaalla 1987

Haapala oli silloin vanhempana rikoskonstaapelina keskusrikospoliisissa, kun tieto pienestä lapsipotilaasta terveyskeskuksesta tuli. Poikaa tutkinut lääkäri epäili pojan vammojen johtuvan pahoinpitelystä ja ilmoitti poliisille. Poika siirrettiin Töölön sairaalaan, missä hän kuoli tajuihinsa tulematta pään alueen vammoihin.

– Poika ei ollut oppinut vielä kävelemäänkään, kun elämä jo päättyi toisen käden kautta, Haapala sanoo. Tummiin silmiin nousee vettä.

Hoitajan kertomus oli julma ja karu. Hän oli suuttunut itkevään poikaan. Poika putosi hoitajan mukaan vaunuista. ”Tämän jälkeen tapahtumat kehittyivät niin, että löin hänen päätään lattiaan ja mahdollisesti myös asunnon seinään”, hoitaja kertoi kuulusteluissa.

Pienokainen jäi makaamaan lähelle avonaista parvekkeen ovea vähissä vaatteissa. Oli tammikuu.

– Hoitaja laittoi tajuttoman pojan parvekkeelle. Kun läheni aika, että vanhemmat tulevat hakemaan ja tapaus tulee ilmi, hoitaja soitti terveyskeskukseen.

Hovioikeus tuomitsi perhepäivähoitajan lopulta yhdeksän vuoden vankeusrangaistukseen taposta. Nainen oli vasta aloittanut perhepäivähoitajana ja pieni poika oli hänen ensimmäinen hoitolapsensa. Hoitaja vetosi oikeudessa omaan raskaaseen elämäntilanteeseen, talousvaikeuksiin ja tapahtumapäivän päänsärkyyn, johon hänellä ei ollut rahaa ostaa lääkettä.

– Tapasin myös hoitajan. Tämä oli äärimmäisen traaginen ja säälittävä juttu kaikin puolin. Naisella oli omiakin lapsia. Hän katui tekoaan. Tuskin hän koskaan pääsee yli siitä, mitä on tehnyt, Haapala kertoo.