Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tässä miettinyt eroa, jo pitkään.
13.08.2021 |
Tajusin, että mieheni ikään kuin kiristää minua. Kun otin eron puheeksi, niin sanoi että siinä tapauksessa ottaa lapsen luokseen vain joka toinen viikonloppu.
Mulla on siis töistä viikonloppuvapaa noin kerran kuukaudessa. Tämä siis tarkoittaisi, että mun pitää muuttaa lapsen kanssa lähelle päiväkotia, mikä on auki myös viikonloppuisin.
Tällä hetkellä lapsi on hoidossa vain arkipäivisin, kun mies voi olla lapsen kanssa viikonloput. Ja päiväkoti on auki arkisin klo. 6-17.
Jos taas muuttaisimme, niin työmatkani pitenisi. Ja tietysti päiväkoti vaihtuisi. Tuntuu tosi ikävältä kun lapsi on miehelle kaikki kaikessa, mutta jos erotaan olisi lapsen kanssa vain joka toinen viikonloppu.
Jotenkin tuntuu, että tämä vain siksi etten toteuttaisi eroa ja kostoksi minulle. En halua edes ajatella miten hankala mies olisi eron jälkeen.
Kai se on vaan alettava etsimään asuntoa vuoropäiväkodin läheltä ja toivottava, että päiväkodissa on tilaa lapselle.
Olen oikeasti vähän hukassa nyt. Tuo asuinalue ei ole yhtään mieluisa. Mutta voidaan sitten kahden vuoden päästä muuttaa minne halutaan kun lapsi aloittaa koulun.
En ymmärrä, miksi mies ei ole itse halukas eroamaan. Suhteessamme ei ole enää mitään järkeä. En vain pystynyt rakastamaan häntä enää. Mies sanoo, etten vain yritä tarpeeksi.
Lähes kymmenen vuotta yhdessä. Ja ymmärrän kyllä olla ilman miestä loppu elämäni. Ei vaan sovi minulle.
Kommentit (33)
Perheterapia ? Jos pystyisit siellä puhumaan ilman että mies alkaa kiristämään ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikuttaa aivan turhalta erolta. Miehesi lienee oikeassa. Sull on jotain menneisyyden haavoja, joita et ole käsitellyt.
Tee töitä parisuhteenne eteen.
Hakeutukaa terapiaan. Miehen ei ole tarkoitus erota lapsesta ja tuskin sitä haluisikaan, ehkä hänkin vain kokee epätoivoa ja pelkoa? Tai ehkä hän ajattelee että haluaisi uudessa elämäntilanteessa myös jonkin hetken itselleen eikä olla kaikkia vapaita lapsessa kiinni? Ero olisi todennäköisesti hänelle iso muutos ja kriisi ja uuden elämän alku vaikea?
Kaikesta tästä voi puhua terapiassa ja erota aikuisten tavoin, lapselle suotuisasti.
Lapsi ei todellakaan ole kaikki kaikessa miehelle jos suostuu ottamaan sen vain kerran kahdessa viikossa, ihan vaan että voi tehdä sun elämästä hankalampaa. Mies kuulostaa todella itsekeskeiseltä, kun ei ajattele sun tai lapsen parasta ( ja huono suhdehan on lapsellekin todella traumatisoivaa loppujen lopuksi, paljon pahempi kuin avioero).
Henk koht suosittelen eron ottamista joka tapauksessa, sillä tuo miehen lapsellinen ja itsekäs suhtautuminen tähän ei kuulosta hyvältä, ja se voi näkyä vielä pahempana tulevaisuudessa. Antaa sen olla hankala keskenään, kunhan pääset tuosta tilanteesta pois.
Varmasti on menneisyyden haavoja, mutta ei ne vaikuta meidän suhteeseen. En pysty kunnioittamaan miestä. Luulen vahvasti, että minun luonteista ihmistä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ei ainakaan mieheni kaltaisen ihmisen kanssa. Olemme kuin yö ja päivä. Ei tämä vain ole hyväksi kummallekaan. Lapsi tästä särkyy kyllä, mutta uskon että loppujen lopuksi paras ratkaisu hänenkin kannaltaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, mies on itsekeskeinen. Esimerkkinä: kun minä sairastun; hän suuttuu. Lähtee pois kotoa, ei käy kaupassa, vaan jäämme lapsen kanssa kahdestaan kotiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on menneisyyden haavoja, mutta ei ne vaikuta meidän suhteeseen. En pysty kunnioittamaan miestä. Luulen vahvasti, että minun luonteista ihmistä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ei ainakaan mieheni kaltaisen ihmisen kanssa. Olemme kuin yö ja päivä. Ei tämä vain ole hyväksi kummallekaan. Lapsi tästä särkyy kyllä, mutta uskon että loppujen lopuksi paras ratkaisu hänenkin kannaltaan.
Ap
Jonkin tutkimuksen mukaan lapsi kärsii enemmän erosta kuin riitaisesta suhteesta.
Yrittäkää parantaa suhdettanne. Olette sentään tehneet päätöksen mennä naimisiinkin, joten rakkutt on löytynyt. Etsikää se takaisin.
Pari kursseja ja pariterapiaa suosittelen.
Ei mulla itselläkään ole ollenkaan helppoa ennen kursseja oli paljon vaikeampaa. Edelleen täytyy koko ajan yrittää tehdä työtä parisuhteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, mies on itsekeskeinen. Esimerkkinä: kun minä sairastun; hän suuttuu. Lähtee pois kotoa, ei käy kaupassa, vaan jäämme lapsen kanssa kahdestaan kotiin.
Ap
Tuosta teidän pitäisi puhua. Miksi tekee noin.
Sanot sille että olet nauhoittanut nämä hänen kiristyspuheensa, ja katsellaan sitten oikeudessa sitä lapsen huoltajuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on menneisyyden haavoja, mutta ei ne vaikuta meidän suhteeseen. En pysty kunnioittamaan miestä. Luulen vahvasti, että minun luonteista ihmistä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ei ainakaan mieheni kaltaisen ihmisen kanssa. Olemme kuin yö ja päivä. Ei tämä vain ole hyväksi kummallekaan. Lapsi tästä särkyy kyllä, mutta uskon että loppujen lopuksi paras ratkaisu hänenkin kannaltaan.
Ap
Jonkin tutkimuksen mukaan lapsi kärsii enemmän erosta kuin riitaisesta suhteesta.
Yrittäkää parantaa suhdettanne. Olette sentään tehneet päätöksen mennä naimisiinkin, joten rakkutt on löytynyt. Etsikää se takaisin.
Pari kursseja ja pariterapiaa suosittelen.
Ei mulla itselläkään ole ollenkaan helppoa ennen kursseja oli paljon vaikeampaa. Edelleen täytyy koko ajan yrittää tehdä työtä parisuhteen eteen.
Se on juuri toisinpäin: lapsi kärsii enemmän riitaisasta suhteesta kuin erosta. Ristiriitojen keskellä eläminen on kehitystä haittaavaa ja hämmentävää sekä antaa ruman mallin parisuhteesta, ihmisten kohtelusta ylipäätään.
Kannattaa tosiaan hakeutua johonkin keskustelemaan, joku edellä sanoikin että ero on varmaan iso kriisi miehelle ja vaikea paikka jos on tottunut joustamaan sinun ”kylmyytesi” kanssa eikä siltikään halunnut eroa. Lapsen asioista olisi kuitenkin erittäin tärkeää päästä sopimaan kahden aikuisen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei todellakaan ole kaikki kaikessa miehelle jos suostuu ottamaan sen vain kerran kahdessa viikossa, ihan vaan että voi tehdä sun elämästä hankalampaa. Mies kuulostaa todella itsekeskeiseltä, kun ei ajattele sun tai lapsen parasta ( ja huono suhdehan on lapsellekin todella traumatisoivaa loppujen lopuksi, paljon pahempi kuin avioero).
Henk koht suosittelen eron ottamista joka tapauksessa, sillä tuo miehen lapsellinen ja itsekäs suhtautuminen tähän ei kuulosta hyvältä, ja se voi näkyä vielä pahempana tulevaisuudessa. Antaa sen olla hankala keskenään, kunhan pääset tuosta tilanteesta pois.
Kiristää sinua lapsen kautta. Todellakaan en antaisikaan nähdä kuin joka toinen viikonloppu. Omapa on häpeänsä jos lapsesta vieraantuu.
No, kyllä ero vaatii sinulta uhrauksia. Silti kannattaa. Voit myös etsiä uuden duunin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa aivan turhalta erolta. Miehesi lienee oikeassa. Sull on jotain menneisyyden haavoja, joita et ole käsitellyt.
Tee töitä parisuhteenne eteen.
Jos oikeasti rakastaa, antaa toiselle vapauden ilman kirstämistä. Lapsikin jo vaistoaa tuon eripuraisuuden tai kylmenneet välit. Järkyttävä äijä, oma lapsi kiristyksen välineenä. En edes soisi aatostakaan millekään terapialle tuollaisen kanssa. Ja vaikka ap ei syytellytkään miestä mistään tai haukkunut, niin voi olla vaikka miten ilkeä, ainakin tuon aloituksen perusteella. Jos rakkaus loppuu, ei sitä mikään nojatuolissaan viisauksiaan lateleva terapeutti uudelleen sytytä.
Kannattaa varmaa kysyä mieheltä miksi hänestä kannattaisi vielä jatkaa yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on menneisyyden haavoja, mutta ei ne vaikuta meidän suhteeseen. En pysty kunnioittamaan miestä. Luulen vahvasti, että minun luonteista ihmistä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ei ainakaan mieheni kaltaisen ihmisen kanssa. Olemme kuin yö ja päivä. Ei tämä vain ole hyväksi kummallekaan. Lapsi tästä särkyy kyllä, mutta uskon että loppujen lopuksi paras ratkaisu hänenkin kannaltaan.
Ap
Jonkin tutkimuksen mukaan lapsi kärsii enemmän erosta kuin riitaisesta suhteesta.
Yrittäkää parantaa suhdettanne. Olette sentään tehneet päätöksen mennä naimisiinkin, joten rakkutt on löytynyt. Etsikää se takaisin.
Pari kursseja ja pariterapiaa suosittelen.
Ei mulla itselläkään ole ollenkaan helppoa ennen kursseja oli paljon vaikeampaa. Edelleen täytyy koko ajan yrittää tehdä työtä parisuhteen eteen.
Se on juuri toisinpäin: lapsi kärsii enemmän riitaisasta suhteesta kuin erosta. Ristiriitojen keskellä eläminen on kehitystä haittaavaa ja hämmentävää sekä antaa ruman mallin parisuhteesta, ihmisten kohtelusta ylipäätään.
Kannattaa tosiaan hakeutua johonkin keskustelemaan, joku edellä sanoikin että ero on varmaan iso kriisi miehelle ja vaikea paikka jos on tottunut joustamaan sinun ”kylmyytesi” kanssa eikä siltikään halunnut eroa. Lapsen asioista olisi kuitenkin erittäin tärkeää päästä sopimaan kahden aikuisen kesken.
Ei ole noin mustavalkoista. Moni riitainen suhde on kuitenkin senverran riidaton lasten kuullen, etteivät nämä oikeasti juurikaan tiedä miten vanhemmilla menee, eikä se asia heitä niin paljon kiinnosta niin kauan kuin heidän olonsa ovat kohtuulliset. Ja jos riidat paljastuvat, lapset toivovat että vanhemmat voisivat vain olla riitelemättä. Sitten jos lapset ovat sitä mieltä että olisikohan noiden parempi erota, sitten ehkä tosiaan olisi parempi.
Jos et ole vaihtamassa miestä kokonaan niin oikeastiko menetät paljon jatkamalla yhdessä muutaman vuoden? Suhteellisesti on tietysti maailman kammottavin tunne se kun itsekeskeinen puoliso suuttuu sinulle jos olet kipeä ja jättää hoitamatta, mutta yksinhän olisit lapsen kanssa kipeänä sittenkin jos mies asuu muualla eikä tule vastaan. Kun irtaudut toisesta henkisesti, voit katsella asiaa siltä kantilta, että olet tyytyväinen kaikkeen apuun mitä nilkiltä irtoaa, koska et enää ole hänessä kiinni.
Miksi sinä et ole parisuhdemateriaalia jos et pysty arvostamaan ihmistä jota on hyvin vaikea arvostaa, sitä en tiedä. Itselläni on hiukan heikko esitys miehenä myös, olen oppinut arvostamaan häntä uudelleen sitä kautta, että kun tiedän miten vaikeaa hänen on suoriutua aikuisen tavoin, olen tyytyväinen kaikkiin niihin kertoihin jolloin se onnistuu. En vain luota häneen ja olen ottanut asiakseni tarkistaa onko perhe ruokittu vai ei. En tiedä miten tämä poikkeaa aika monen pienyrittäjän tilanteesta. Palkattu työntekijä on enemmän tai vähemmän luotettava eikä asialle paljonkaan voi, tuuripeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on menneisyyden haavoja, mutta ei ne vaikuta meidän suhteeseen. En pysty kunnioittamaan miestä. Luulen vahvasti, että minun luonteista ihmistä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ei ainakaan mieheni kaltaisen ihmisen kanssa. Olemme kuin yö ja päivä. Ei tämä vain ole hyväksi kummallekaan. Lapsi tästä särkyy kyllä, mutta uskon että loppujen lopuksi paras ratkaisu hänenkin kannaltaan.
Ap
Jonkin tutkimuksen mukaan lapsi kärsii enemmän erosta kuin riitaisesta suhteesta.
Yrittäkää parantaa suhdettanne. Olette sentään tehneet päätöksen mennä naimisiinkin, joten rakkutt on löytynyt. Etsikää se takaisin.
Pari kursseja ja pariterapiaa suosittelen.
Ei mulla itselläkään ole ollenkaan helppoa ennen kursseja oli paljon vaikeampaa. Edelleen täytyy koko ajan yrittää tehdä työtä parisuhteen eteen.
Meidän tapauksessa lapsi kärsii enemmän liitosta kuin erosta. Kotona oli kamalan kireä tunnelma joka teki lapsen hermostuneeksi ja välillä jopa itkuiseksi. Siis vaikka emme edes riidelleet lapsen kuullen. Eron jälkeen lapsi oli tasapainoisempi ja onnellisempi.
Varmaan riippuu perheestä, tilanteesta ja lapsen luonteesta mikä ratkaisu on paras lapsen näkökannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on menneisyyden haavoja, mutta ei ne vaikuta meidän suhteeseen. En pysty kunnioittamaan miestä. Luulen vahvasti, että minun luonteista ihmistä ei ole tarkoitettu parisuhteeseen. Ei ainakaan mieheni kaltaisen ihmisen kanssa. Olemme kuin yö ja päivä. Ei tämä vain ole hyväksi kummallekaan. Lapsi tästä särkyy kyllä, mutta uskon että loppujen lopuksi paras ratkaisu hänenkin kannaltaan.
Ap
Jonkin tutkimuksen mukaan lapsi kärsii enemmän erosta kuin riitaisesta suhteesta.
Yrittäkää parantaa suhdettanne. Olette sentään tehneet päätöksen mennä naimisiinkin, joten rakkutt on löytynyt. Etsikää se takaisin.
Pari kursseja ja pariterapiaa suosittelen.
Ei mulla itselläkään ole ollenkaan helppoa ennen kursseja oli paljon vaikeampaa. Edelleen täytyy koko ajan yrittää tehdä työtä parisuhteen eteen.
Meidän tapauksessa lapsi kärsii enemmän liitosta kuin erosta. Kotona oli kamalan kireä tunnelma joka teki lapsen hermostuneeksi ja välillä jopa itkuiseksi. Siis vaikka emme edes riidelleet lapsen kuullen. Eron jälkeen lapsi oli tasapainoisempi ja onnellisempi.
Varmaan riippuu perheestä, tilanteesta ja lapsen luonteesta mikä ratkaisu on paras lapsen näkökannalta.
Tässähän se on, että kun luopuu odotuksistaan puolisoa kohtaan, myös kireä ilmapiiri kotona helpottaa. Joten olisi kiva kuulla aapeeltä tulisiko tällainen vaihtoehto kyseeseen.
Alue: Aihe vapaa
Jätä se sika