Jos olisi taloudellisesti mahdollista, niin tekisin max. 50% työaikaa tai vain muutaman vuoron kuukauden aikana. Unelmatapauksessa lopettaisin työt kokonaan
Kyllä mä tekemistä keksisin jos en töissä olisi. Voisin samalla kehittää haavettani josko sillä saisi elannon. No toki sekin pitäisi laskea työnteoksi, mutta ei se siltä tuntuisi. Ainakaan kun vertaa nykyiseen fyysisesti ja henkisesti raskaaseen kolmivuorotyöhön vanhuspuolella.
En kyllä aio tehdä nykyistä työtäni eläkeikään asti. En jaksa fyysisesti enkä henkisesti. Pakko keksiä muuta vaikka tosiaan mielummin olisin ilman mitään palkkatyötä ja jonkun yrityksen "orjana". Ei vain talous kestä vaan pakko on tehdä töitä.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sä ap olet nyt tehnyt sen eteen jotta tuo ois mahdollista? Minimoinut kulutuksen ja maksimoinut säästämisen ja sijoittamisen muutamaksi vuodeksi ?(huom. Ei loppuelämäksi).
Miksi hemmetissä AINA nykyään sönkötetään tuosta sijoittamisesta?!? Mua ei kiinnosta se enkä siitä mitään tajua. Jos ei asioista tiedä, niin siinä käy vielä huonosti.
Ei nyt vain ole mahdollista säästää niin paljoa, että voisi lopettaa työnteon. Sitä rahaa kun pitäisi olla säästössä paljon ja siihen menisi piiiitkä aika ennen kuin olisi kasassa. Ei vain onnistu nykyisillä tuloilla missään järkevässä ajassa.
Lopetin työt yli vuosi sitten ja muutin lasten kanssa etelään. Olen 30-vuotias. Mieheni tienaa ihan hyvin, ja palkka riittää huomattavasti pidemmälle ja parempaan elintasoon täällä. Ei ole toistaiseksi tullut töitä ikävä. Täällä on paljon mieluista tekemistä, eikä aika käy pitkäksi.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin työt yli vuosi sitten ja muutin lasten kanssa etelään. Olen 30-vuotias. Mieheni tienaa ihan hyvin, ja palkka riittää huomattavasti pidemmälle ja parempaan elintasoon täällä. Ei ole toistaiseksi tullut töitä ikävä. Täällä on paljon mieluista tekemistä, eikä aika käy pitkäksi.
Eli siis ulkomaille? Espanja?
No meillä tuo ei ole vaihtoehto. Haluamme asua täällä missä nyt asumme. Pelkästään miehen tuloilla emme pysty taloa pitämään. Eikä mies suostuisi siihen, että mä olen vain kotona ilman tuloja. Enkä kyllä itsekään halua ilman tuloja olla.
Veit jalat suustani ap hyvä. Ei ikinä kokopäivätyötä nykymuodossaan (hoitoala).
Ehkä vielä joku päivä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetin työt yli vuosi sitten ja muutin lasten kanssa etelään. Olen 30-vuotias. Mieheni tienaa ihan hyvin, ja palkka riittää huomattavasti pidemmälle ja parempaan elintasoon täällä. Ei ole toistaiseksi tullut töitä ikävä. Täällä on paljon mieluista tekemistä, eikä aika käy pitkäksi.
Eli siis ulkomaille? Espanja?
No meillä tuo ei ole vaihtoehto. Haluamme asua täällä missä nyt asumme. Pelkästään miehen tuloilla emme pysty taloa pitämään. Eikä mies suostuisi siihen, että mä olen vain kotona ilman tuloja. Enkä kyllä itsekään halua ilman tuloja olla.
Joo.
No, jos haluatte Suomessa elää okt-elämää, niin se tekee asiasta hankalamman toteuttaa. Suomi on kallis maa. Me vaihdettiin 300-neliöinen uusi okt kerrostaloasuntoon etelässä. Nyt eletään velattomana, ja asuinkustannukset alle 200e/kk (sähkö, vastike, vesi, netti, vakuutukset, verot jne.) Ei tarvitse olla jättilukaalia täällä, kun aika vietetään pääosin ulkona auringonpaisteessa.
Minä teen ammattitaudin takia 50/50 töitä ja eläke.
Just pärjäilee.
Iso talo maalla ;)
Mikäs tässä työttömänä ansiosidonnaisella ollessa... :) Kokoaikatöitä teen vain määräaikaisia lyhyitä pätkiä. Osa-aikatöitä voisin tehdä ja soviteltu siihen päälle. Minulle riittää 1300-1400 netto kuussa mukavaan elämään ja vähemmälläkin pärjää ilman kituuttelua, siis osa-aikatyön palkka tai tuet, kokoaikaisena pitää jäädä se 2000 tassuun että suostun.
Ei lapsia, ei autoa, ei lainoja.
Mitä sä ap olet nyt tehnyt sen eteen jotta tuo ois mahdollista? Minimoinut kulutuksen ja maksimoinut säästämisen ja sijoittamisen muutamaksi vuodeksi ?(huom. Ei loppuelämäksi).