Ystävyys meni, asiaa kummiudesta

Luulisi aikuisen ihmisen pian itsekin tajuavan kuinka lapsellista tuollainen käytös on. Anna hänelle aikaa? Mielestäni sun ei tarvitse alkaa ystävällesi mitään selityksiä keksimään.

ennen ajattelin, että ainoiden lasten mollaaminen on vaan kateellisten panettelua, yksilapsisen perheen elämä helppoa, ei paljon työtä (päällystät koulukirjat yhdelle, yhden harrastuket, vähän kuoritavaa, raastettavaa, astioita likaantuu vähän jne)



mutta nyt olen tavannut tosi itsekkäitä ainoita lapsia (aikuisia) ja tässäkin ap:n ystävä on täysin kakara, itsekäs ja omaan napaan tuijottava...

on kaikkien viiden ristiäiset pidetty vain lähiomaisille, eli isovanhemmat ja molempien sisarusten perheet + kummit (pariskunta), kun osalle on pyydetty lähipiirin ulkopuolelta, max 20 hlöä. Tietääkseni kukaan ystävistämme ei ole loukkaantunut. Tai ainakaan niin, että olisi pistänyt välit poikki.



Omalle kohdalle jos asiaa ajattelen: olisihan se tosi hienoa olla ystävän lapsella kummina. Mutta koen, ettei mun sovi yhtään loukkaantua, vaikka en ristiäisiin pääsekään eikä meitä valita kummeiksi. Kaikilla kun on omat syynsä järjestää tietyn kokoiset ristiäiset ja valita kummeiksi haluamansa ihmiset, olivat he sitten sukua tai ystäviä. Vaikka me valitsisimme kummit pelkästään sisaruksistamme/ystävistämme, ei se tarkoita, että kaikkien muiden pitäisi tehdä samoin.

Pahattarelta.

.. anna ajan kulua..

mutta enpä taas kerran voi olla sanomatta. Minä en taas voi ymmärtää miksi kummit valitaan perhepiiristä, esim. vauvan vanhempien sisarukset. Hehän ovat ihmisiä, jotka kuuluvat lapsen elämään kiinteästi ilman kummiuttakin. Mielestäni jopa kiinteämmin kuin kummit.

minä valitsin lapseni kummitädiksi läheisen ystäväni ja hän on samalla myös lapsuudenystäväni.Lapsen kummisetä taas on mieheni läheinen ystävä.

mutta enpä taas kerran voi olla sanomatta. Minä en taas voi ymmärtää miksi kummit valitaan perhepiiristä, esim. vauvan vanhempien sisarukset. Hehän ovat ihmisiä, jotka kuuluvat lapsen elämään kiinteästi ilman kummiuttakin. Mielestäni jopa kiinteämmin kuin kummit.

mutta enpä taas kerran voi olla sanomatta. Minä en taas voi ymmärtää miksi kummit valitaan perhepiiristä, esim. vauvan vanhempien sisarukset. Hehän ovat ihmisiä, jotka kuuluvat lapsen elämään kiinteästi ilman kummiuttakin. Mielestäni jopa kiinteämmin kuin kummit.

toki sukulaiset pysyvät, mutta minusta se on jotenkin ihan itsestään selvää. he pysyvät lapsemme lähellä aina. Ystävät, isolla Y:llä; eivät todellakaan meillä tule ja mene, huh!

Onneksi meilla on ihanat kummit YSTÄVÄpiiristä, kuten omanikin (vanhempieni ystäväpiiristä).Mutta toki jokainen talloo tavallaan.

Lähinnä toi ystävät tulevat ja menevät RISOO (pitäiskö ehkä katsoa peiliin?)!!!

..kun (tietääkseni) yksi parhaista ystävistäni ei pyytänyt minua kumiksi, eikä edes ristiäisiin.



Loukkaannuin siksi, että odotimme molemmat ensimmäisiä lapsiamme yhtäaikaa (omani syntyi 6kk ystävän lapsen jälkeen), olin ollut todella paljon mukana ystäväni odotuksessa, tavannut lasta viikottain ja olin hyvin kiinnostunut siitä kuinka heidän elämänsä menee. Olin kovaa kyytiä luomassa suhdetta heidän vauvaansa + ystävääni tuoreena äitinä.



Koin, etä tällä päätöksellä ystäväni ikäänkuin nakkasi kylmän rätin päin kasvojani. Olin kai kuvitellut olevani heille tärkeämpi kuin olinkaan. Ainakin näin koin.



Ystäväni varmasti huomasi, että nieleskelin muutaman kerran päätöstään. Mutta mikäs siinä. He tekevät omat päätöksensä, ei se välejämme mitenkään katkaissut. Toisaalta minä huomasin, että todellisuudessa ystäväni ei tainnut ihan niin hyvä ollakaan kuin luulin ;) Ihan muissa asioissa.

Sukulaiset ei välttämättä pysy yhtään sen enempää kuin hyvät ystävätkään. päinvastoin.



Tyttäremme kummeja ovat oma siskoni ja mieheni sisko. Mieheni sisko ei ole missään vaiheessa ollut missään tekemisissä lapsemme kanssa. Mikä on ihme ja sääli meille, koska emme osanneet tätä käytöstä arvata.

Millä saa ystävän tajuamaan, että heidän ratkaisunsa oli heidän ja me teimme oman mieltymyksemme mukaan eikä kyseessä ollut kannanotto ystävyyttä vastaan?

Kyseessä ei ehkä ole kannanotto ystävyyttä vastaan, mutta kyseessä on kyllä kannanotto siitä, kuinka läheiseksi ja tärkeäksi ystäväsi koet. Olet nyt alleviivannut hänelle (ehkä tahtomattasi) sitä, että vaikka olette läheisiä, hän ei ole kuitenkaan sinun lähipiiriäsi siinä määrin, että haluaisit hänet paikalle tähän tärkeään perhetapahtumaan. Asia saattaa tuntua ystävästäsi erityisen pahalta siksi, että hänellä ei ole omia sisaruksia (jolloin läheiset ystävät toimittavat usein "melkeinsisarusten" virkaa).

Tämän lisäksi kutsumatta jääminen saattaa tulla isona yllätyksenä jos on kyse läheisestä ystävästä, jonka kaikissa aiemmissa isoissa juhlissa on ollut: rippijuhlissa, valmistujaisissa, häissä... Ja sitten yhtäkkiä yhdestä tärkeästä tapahtumasta rajataankin ulos.

Ymmärrän siis hyvin ystäväsi loukkaantumisen, vaikka olenkin sitä mieltä, että kukin saa järjestää juhlansa miten haluaa.

Ihmisillä on ystävyydestä erilaisia ajatuksia, mutta minulle ainakin läheiset, lapsuudesta ja nuoruudesta asti elämässäni olleet ystävät (3 kpl) ovat niin tärkeitä, että olen halunnut ehdottomasti heidät paikalle myös lapseni kastajaisiin, ovat sitten olleet kummeja taikka eivät.

Vastaavasti heidän lastensa ristiäisistä kutsumatta jääminen olisi tuntunut varmaan todella pahalta, mutta onnekseni olemme olleet samaa mieltä vanhempien ystävien merkityksestä myös uusien tulokkaiden lähipiirinä. :)