Onko ero ilmoitusasia vai kuuluuko siitä keskustella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko seurustelu sinulle ilmoitusasia?

"Moi, me muuten seurustellaan nyt." 😂🤣😂🤣

Seurustelu edellyttää, että molemmat haluavat sitä. Erossa taas riittää, että vain toinen haluaa sitä. 

En kiellä, mutta itsehän jokainen siihen parisuhteeseenkin lähtee valitsemansa ihmisen kanssa.  Ja niin seurustelun aloittaminen kuin erokin koskettaa vähintään kahta ihmistä.

Koskettaa, mutta erossa riittää, että vain toinen tekee eropäätöksen. Seurustelua taas ei voi edes aloittaa, jos toinen ei halua seurustella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettyä auttaa yleensä jos tietää rehelliset syyt eroon, eikä ole valheita tai katoaminen, kuten pelimiehillä. Puhelimessakin puhuessa sellainen tieto voi olla ok, jos toinen esimerkiksi kysyy. Jos siis itse tietää miksi eroaa. 

Eron syy on aina se, että toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. En oikeasti ymmärrä, mitä toinen tekee sillä tiedolla, miksi toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. Eihän se muuta tilannetta yhtään miksikään. Ymmärrän, että asioista on tarpeellista puhua silloin, kun ollaan vielä suhteessa ja on edes jotaint oiveita, että suhde vielä jatkuisi. Mutta ei enää sen jälkeen, kun toinen on jo päättänyt, että ei halua enää.

Juuri sinun ei ole pakko kertoa, jos et halua, senkus katoat kuin ilmaan. Se toinen sitten miettii seuraavat 15-20 vuotta mitkä olivat eron syyt, ellei ole vielä kokemusta eroista (ja niiden syistä). Osa voi saada mielenterveysongelmia jopa, jos toinen halveksii. Mutta syitä eroon on olemassa joita pystyy erittelemään (se toinenkin voi tiedostaa ajan myötä, vaikket kerro mitään), vaikket kaikkia mahdollisia syitä itse tiedostaisi. Ja yleensä niitä onkin liuta tai sitten muutama.

Jos jättäjä on itse narsisti tai kykenemätön rehellisyyteen, ei tarvitse keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettyä auttaa yleensä jos tietää rehelliset syyt eroon, eikä ole valheita tai katoaminen, kuten pelimiehillä. Puhelimessakin puhuessa sellainen tieto voi olla ok, jos toinen esimerkiksi kysyy. Jos siis itse tietää miksi eroaa. 

Eron syy on aina se, että toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. En oikeasti ymmärrä, mitä toinen tekee sillä tiedolla, miksi toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. Eihän se muuta tilannetta yhtään miksikään. Ymmärrän, että asioista on tarpeellista puhua silloin, kun ollaan vielä suhteessa ja on edes jotaint oiveita, että suhde vielä jatkuisi. Mutta ei enää sen jälkeen, kun toinen on jo päättänyt, että ei halua enää.

Juuri sinun ei ole pakko kertoa, jos et halua, senkus katoat kuin ilmaan. Se toinen sitten miettii seuraavat 15-20 vuotta mitkä olivat eron syyt, ellei ole vielä kokemusta eroista (ja niiden syistä). Osa voi saada mielenterveysongelmia jopa, jos toinen halveksii. Mutta syitä eroon on olemassa joita pystyy erittelemään (se toinenkin voi tiedostaa ajan myötä, vaikket kerro mitään), vaikket kaikkia mahdollisia syitä itse tiedostaisi. Ja yleensä niitä onkin liuta tai sitten muutama.

Ei pidä miettiä 15-20 vuotta. Miksei syyksi voi riittää, että toinen ei enää halunnut jatkaa suhdetta? Onko kyseessä jokin jätetyn itsetunto-ongelma eli "mikä minussa on vikana"? Jos jättäjä ei ole suhteen aikana kertonut, mikä hänen mielestään suhteessa on pielessä, ongelmahan on jättäjän eikä jätetyn. 

Ei tarvitse keskustella. Lähetät vain puolisolle kirjeen, jossa ilmoitat eroavasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettyä auttaa yleensä jos tietää rehelliset syyt eroon, eikä ole valheita tai katoaminen, kuten pelimiehillä. Puhelimessakin puhuessa sellainen tieto voi olla ok, jos toinen esimerkiksi kysyy. Jos siis itse tietää miksi eroaa. 

Eron syy on aina se, että toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. En oikeasti ymmärrä, mitä toinen tekee sillä tiedolla, miksi toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. Eihän se muuta tilannetta yhtään miksikään. Ymmärrän, että asioista on tarpeellista puhua silloin, kun ollaan vielä suhteessa ja on edes jotaint oiveita, että suhde vielä jatkuisi. Mutta ei enää sen jälkeen, kun toinen on jo päättänyt, että ei halua enää.

Juuri sinun ei ole pakko kertoa, jos et halua, senkus katoat kuin ilmaan. Se toinen sitten miettii seuraavat 15-20 vuotta mitkä olivat eron syyt, ellei ole vielä kokemusta eroista (ja niiden syistä). Osa voi saada mielenterveysongelmia jopa, jos toinen halveksii. Mutta syitä eroon on olemassa joita pystyy erittelemään (se toinenkin voi tiedostaa ajan myötä, vaikket kerro mitään), vaikket kaikkia mahdollisia syitä itse tiedostaisi. Ja yleensä niitä onkin liuta tai sitten muutama.

Kuinka usein se ero oikeasti tulee edes ihan puskista? Ei mitään ongelmaa koskaan ja pam, toinen haluaa lähteä? Yleensä niistä syistä on kyllä väännetty vääntämästä päästyäkin kunnes toisella loppuu fiilis. Tai sitten fiilis loppuu ihan muuten. Oman kokemuksen mukaan sen jälkeen ei ole enää mitään tehtävissä ja keskustelusta tulee molemmille vaan kivuliasta.

Ystävä esim koitti tehdä eroa jo varmaan pari vuotta ja aina toinen sai suostuteltua jatkamaan kun "kyllä se rakkaus vielä löydetään yhdessä" ja "elämällä ei ole enää mitään arvoa jos lähdet" jne. Koitettiin antaa ystävälle taukoa yhteydenpidosta, mutta aina muutaman päivän kohdalla alkoi tippua kyynelemojeita, mietelauseita, surkuttelua kuinka haluaa pois tästä tuskasta... ja kaveri aina heltyi jatkamaan. Sitten kun se eropäätös lopulta oli lopullinen ja piti niin ensin siihen vaadittiin kuukausia perusteluja ja uutta mahdollisuutta ja kun näitä ei enää tippunut niin välit totaalipoikki.

Ketä tämä venyttäminen ja "keskustelu" siis tässäkään tapauksessa hyödytti?

Ei ole pakko, mutta mahdat vihata puolisoa todella paljon, jos et ole valmis asiasta keskustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettyä auttaa yleensä jos tietää rehelliset syyt eroon, eikä ole valheita tai katoaminen, kuten pelimiehillä. Puhelimessakin puhuessa sellainen tieto voi olla ok, jos toinen esimerkiksi kysyy. Jos siis itse tietää miksi eroaa. 

Eron syy on aina se, että toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. En oikeasti ymmärrä, mitä toinen tekee sillä tiedolla, miksi toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. Eihän se muuta tilannetta yhtään miksikään. Ymmärrän, että asioista on tarpeellista puhua silloin, kun ollaan vielä suhteessa ja on edes jotaint oiveita, että suhde vielä jatkuisi. Mutta ei enää sen jälkeen, kun toinen on jo päättänyt, että ei halua enää.

Juuri sinun ei ole pakko kertoa, jos et halua, senkus katoat kuin ilmaan. Se toinen sitten miettii seuraavat 15-20 vuotta mitkä olivat eron syyt, ellei ole vielä kokemusta eroista (ja niiden syistä). Osa voi saada mielenterveysongelmia jopa, jos toinen halveksii. Mutta syitä eroon on olemassa joita pystyy erittelemään (se toinenkin voi tiedostaa ajan myötä, vaikket kerro mitään), vaikket kaikkia mahdollisia syitä itse tiedostaisi. Ja yleensä niitä onkin liuta tai sitten muutama.

Ei pidä miettiä 15-20 vuotta. Miksei syyksi voi riittää, että toinen ei enää halunnut jatkaa suhdetta? Onko kyseessä jokin jätetyn itsetunto-ongelma eli "mikä minussa on vikana"? Jos jättäjä ei ole suhteen aikana kertonut, mikä hänen mielestään suhteessa on pielessä, ongelmahan on jättäjän eikä jätetyn. 

Noin kai se pitäisi pystyä ajattelemaan, mutta jos vielä toissapäivänä sai kuulla olevansa ihanin ihminen maailmassa, ja sitten vain ilmoitetaan, että se on ero nyt, niin - no, en toivo kenenkään kokevan tuota.

Oon jättänyt kaikki naiseni ilman selittelyjä. Parempi niin, en viitsi valehdella ja he eivät halua kuulla totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettyä auttaa yleensä jos tietää rehelliset syyt eroon, eikä ole valheita tai katoaminen, kuten pelimiehillä. Puhelimessakin puhuessa sellainen tieto voi olla ok, jos toinen esimerkiksi kysyy. Jos siis itse tietää miksi eroaa. 

Eron syy on aina se, että toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. En oikeasti ymmärrä, mitä toinen tekee sillä tiedolla, miksi toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. Eihän se muuta tilannetta yhtään miksikään. Ymmärrän, että asioista on tarpeellista puhua silloin, kun ollaan vielä suhteessa ja on edes jotaint oiveita, että suhde vielä jatkuisi. Mutta ei enää sen jälkeen, kun toinen on jo päättänyt, että ei halua enää.

Juuri sinun ei ole pakko kertoa, jos et halua, senkus katoat kuin ilmaan. Se toinen sitten miettii seuraavat 15-20 vuotta mitkä olivat eron syyt, ellei ole vielä kokemusta eroista (ja niiden syistä). Osa voi saada mielenterveysongelmia jopa, jos toinen halveksii. Mutta syitä eroon on olemassa joita pystyy erittelemään (se toinenkin voi tiedostaa ajan myötä, vaikket kerro mitään), vaikket kaikkia mahdollisia syitä itse tiedostaisi. Ja yleensä niitä onkin liuta tai sitten muutama.

Kuinka usein se ero oikeasti tulee edes ihan puskista? Ei mitään ongelmaa koskaan ja pam, toinen haluaa lähteä? Yleensä niistä syistä on kyllä väännetty vääntämästä päästyäkin kunnes toisella loppuu fiilis. Tai sitten fiilis loppuu ihan muuten. Oman kokemuksen mukaan sen jälkeen ei ole enää mitään tehtävissä ja keskustelusta tulee molemmille vaan kivuliasta.

Ystävä esim koitti tehdä eroa jo varmaan pari vuotta ja aina toinen sai suostuteltua jatkamaan kun "kyllä se rakkaus vielä löydetään yhdessä" ja "elämällä ei ole enää mitään arvoa jos lähdet" jne. Koitettiin antaa ystävälle taukoa yhteydenpidosta, mutta aina muutaman päivän kohdalla alkoi tippua kyynelemojeita, mietelauseita, surkuttelua kuinka haluaa pois tästä tuskasta... ja kaveri aina heltyi jatkamaan. Sitten kun se eropäätös lopulta oli lopullinen ja piti niin ensin siihen vaadittiin kuukausia perusteluja ja uutta mahdollisuutta ja kun näitä ei enää tippunut niin välit totaalipoikki.

Ketä tämä venyttäminen ja "keskustelu" siis tässäkään tapauksessa hyödytti?

Ai niin ja unohdin mainita, että päälle uhritutuminen ympäri kyliä kuinka tuli jätetyksi messenger viestillä. Jep, mihin eroilmoituksista tässä viitataan, kun aiheesta oli väännetty puhelimessa, kasvotusten, viestipalveluissa, sähköpostissa..? 

Sen siitä saa kun antaa loputtomiin siimaa ja "keskusteluja"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettyä auttaa yleensä jos tietää rehelliset syyt eroon, eikä ole valheita tai katoaminen, kuten pelimiehillä. Puhelimessakin puhuessa sellainen tieto voi olla ok, jos toinen esimerkiksi kysyy. Jos siis itse tietää miksi eroaa. 

Eron syy on aina se, että toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. En oikeasti ymmärrä, mitä toinen tekee sillä tiedolla, miksi toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. Eihän se muuta tilannetta yhtään miksikään. Ymmärrän, että asioista on tarpeellista puhua silloin, kun ollaan vielä suhteessa ja on edes jotaint oiveita, että suhde vielä jatkuisi. Mutta ei enää sen jälkeen, kun toinen on jo päättänyt, että ei halua enää.

Juuri sinun ei ole pakko kertoa, jos et halua, senkus katoat kuin ilmaan. Se toinen sitten miettii seuraavat 15-20 vuotta mitkä olivat eron syyt, ellei ole vielä kokemusta eroista (ja niiden syistä). Osa voi saada mielenterveysongelmia jopa, jos toinen halveksii. Mutta syitä eroon on olemassa joita pystyy erittelemään (se toinenkin voi tiedostaa ajan myötä, vaikket kerro mitään), vaikket kaikkia mahdollisia syitä itse tiedostaisi. Ja yleensä niitä onkin liuta tai sitten muutama.

Ei pidä miettiä 15-20 vuotta. Miksei syyksi voi riittää, että toinen ei enää halunnut jatkaa suhdetta? Onko kyseessä jokin jätetyn itsetunto-ongelma eli "mikä minussa on vikana"? Jos jättäjä ei ole suhteen aikana kertonut, mikä hänen mielestään suhteessa on pielessä, ongelmahan on jättäjän eikä jätetyn. 

Noin kai se pitäisi pystyä ajattelemaan, mutta jos vielä toissapäivänä sai kuulla olevansa ihanin ihminen maailmassa, ja sitten vain ilmoitetaan, että se on ero nyt, niin - no, en toivo kenenkään kokevan tuota.

Niin, silloin toinen on toissapäivänä vain valehdellut. Eikö silloin olisi oletettavaa, että hän saattaisi valehdella myös silloin, jos eron syistä alettaisin puhua lisää? 

Jos jättäjä ei ole suhteen aikana puhunut suhteen epäkohdista, asialla ei ole mitään merkitystä jätetyn kannalta. Joku voi toki ajatella, että jos asia käsitellään, siitä voi ottaa opikseen. Mutta eihän se niin mene. Vaikka miehen/naisen X mielestä suhteen epäkohtia olisikin jotkin asiat, miehen/naisen Y (siis seuraavan kumppanin)  mielestä ne eivät olekaan mitään epäkohtia. Ihmiset ovat yksilöitä ja vaikka suhde kanssasi ei X:n mielestä ollutkaan sellaista kuin X olisi halunnut, Y:n mielestä suhde kanssasi olisi just sellainen kuin Y haluaa. Eron syiden puimisessa oppii asioita vain siitä henkilöstä, josta eroaa. Mutta sillä ei ole enää merkitystä, koska on jo erottu. Yleensäkään entisten suhteiden asioita - ei hyviä eikä huonoja - kannata millään tasolla vetää mukaan uuteen suhteeseen. Ts ei  pidä olettaa, että Y olisi kuten X:kin. 

Eron syinä voi olla myös asioita, joita jätetty ihan oikeasti ei halua kuulla. Asioita, joillä hän vaivaisi päätään seuraavat 15-20 vuotta. Asioita, joiden vuoksi itsetunto laskisi entisestään. Minusta aika masokistista, jos haluaa kuulla ne asiat. Jätetty joutuu selviämään jo jätetyksi tulemisesta, miksi pitäisi vielä lyödä lyötyä? Siis jos edellytetään, että jättäjä on rehellinen. 

Järkevin suhtautumistapa on ajatella, että  meidän suhteemme ei ollut sellainen, jota toinen osapuoli olisi halunnut enää jatkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätettyä auttaa yleensä jos tietää rehelliset syyt eroon, eikä ole valheita tai katoaminen, kuten pelimiehillä. Puhelimessakin puhuessa sellainen tieto voi olla ok, jos toinen esimerkiksi kysyy. Jos siis itse tietää miksi eroaa. 

Eron syy on aina se, että toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. En oikeasti ymmärrä, mitä toinen tekee sillä tiedolla, miksi toinen ei halua enää jatkaa suhdetta. Eihän se muuta tilannetta yhtään miksikään. Ymmärrän, että asioista on tarpeellista puhua silloin, kun ollaan vielä suhteessa ja on edes jotaint oiveita, että suhde vielä jatkuisi. Mutta ei enää sen jälkeen, kun toinen on jo päättänyt, että ei halua enää.

Juuri sinun ei ole pakko kertoa, jos et halua, senkus katoat kuin ilmaan. Se toinen sitten miettii seuraavat 15-20 vuotta mitkä olivat eron syyt, ellei ole vielä kokemusta eroista (ja niiden syistä). Osa voi saada mielenterveysongelmia jopa, jos toinen halveksii. Mutta syitä eroon on olemassa joita pystyy erittelemään (se toinenkin voi tiedostaa ajan myötä, vaikket kerro mitään), vaikket kaikkia mahdollisia syitä itse tiedostaisi. Ja yleensä niitä onkin liuta tai sitten muutama.

Ei pidä miettiä 15-20 vuotta. Miksei syyksi voi riittää, että toinen ei enää halunnut jatkaa suhdetta? Onko kyseessä jokin jätetyn itsetunto-ongelma eli "mikä minussa on vikana"? Jos jättäjä ei ole suhteen aikana kertonut, mikä hänen mielestään suhteessa on pielessä, ongelmahan on jättäjän eikä jätetyn. 

Noin kai se pitäisi pystyä ajattelemaan, mutta jos vielä toissapäivänä sai kuulla olevansa ihanin ihminen maailmassa, ja sitten vain ilmoitetaan, että se on ero nyt, niin - no, en toivo kenenkään kokevan tuota.

Pahoittelen jo etukäteen, etten todella tiedä sinun eroasi niin, että tämä olisi suoraan sinulle osoitettu, mutta tuli vaan yleisesti kirjoituksestasi mieleen:

Erossa monesti koittaa välttää toisen satuttamista ja sanoa jotain mikä lohduttaa. Eropäätöksen jo synnyttyä voi esim korostetusti kehua ja tsempata toista ja ihan vielä siinä erotilanteessakin sanoa vaikka, että tulen aina rakastamaan sinua. Onhan se ristiriitaista, mutta lohduttaako toisaalta yhtään, että sillä toinen osoittaa yhä välittävänsä kovasti ja haluavansa loukata niin vähän kuin mahdollista?

Paras olisi toki, ettei eron hetkellä esittäisi tällaisia lauseita, koska jos toisella on vielä toivon ja epäuskon tunteet niin tuollaiseen tulee helposti ripsuatuduttua pitkäksi aikaa tyyliin: "vastahan sinä eilen sanoit, että rakastat"

No jos vaikka vedät maton toisen jalkojen alta, siitäkin on hyvä etukäteen varoittaa, ettei hän liikaa loukkaa itseään.

Kyllähän se on aikuisen ihmisen merkki, että osaa erota niin, että toisellekin selvittää asian. Häntä koipien välissä luikitaan karkuun, niin ei anna ihmisestä kovin reilua kuvaa. Sitäpaitsi jätetyn ihmisen on vaikeaa päästä erosta yli, kun sitä ei voi oikein käsitellä.