Tuliset riitelijät, oletteko rauhoittuneet, vai eronneet?

Kyllä ne laantuu. Ei saa tehdä lopullisia päätöksia vihassa.

Olemme rauhoittuneet, ikä kai auttoi. Piti päättää ollaanko yhdessä vai ei, ja toimia sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai se riippuu mistä riitelee? Voihan olla ihmisiäkin jotka pitävät sitä osana "livelovelaugh" -ketjua. 

Ja riippuu miten riitelee. Jos se on sellaista tuiskahtelua arkipäivän keskellä, niin sitten on parasta että molemmat tekevät sitä. Ja osaavat vastata toiselle samalla mitalla aina takaisin. En tajua miten kukaan tuosta voi tykätä, mutta karmeinta olisi jos vain toinen saisi huutaa. 

Mutta miksei riitelijät keskustele asioista ihan normaalilla äänellä, ja yhdessä ratkaisua hakien? Kertokaa joku esimerkki jos riitelette jatkuvasti? 

Ei riitely välttämättä sisällä huutamista. Se voi olla myös passiivis-aggressiivista kuten mykkäkoulua, hylkäämistä tms. ikävää. Meillä taustalla on selkeästi molemmilla omia tunnelukkoja. Siinä on vaikea hakea yhdessä ratkaisuja kun tunteet on kuumana, jos edes toinen karkaa ikään kuin automaatiolla tilanteesta konkreettisesti tai sitten emotionaalisesti. Se on enemmän kyvyttömyyttä tunnetaidoissa, kuin ilkeyttä tai rakkauden puutetta.

Yhdessä.edelleen, vaikka erottiin. 3 kuukautta eron jälkeen palattiin yhteen ja lopetettiin turha riitely. Mentävä kauan nähdäkseen lähelle.

Rakkaus kestää tulen ja tappuran ❤

Kaksi tuntemaani riitelijäpariskuntaa ovat molemmat eronneet lasten tultua täysi-ikäisiksi. Pitkiä 20+ avioliittoja.

Meillä kesti 4 vuotta, mutta nyt alkaa näyttää aika hyvältä. Ollaan molemmat aika helposti kiihtyviä persoonia ja erilaisia ihmisiä monessa asiassa.

Käytiin keväällä vakavahenkinen keskustelu siitä, miten puolisolle puhutaan. Mies alkoi oman stressinsä vuoksi huutamaan mulle syystä ja toisesta harva se päivä. Kerroin, ettei se nyt vaan mitenkään käy ja käskin miettimään omalle kohdalle.

Hän näyttää tosiaan pohtineen asiaa, koska huuto on loppunut. Noh, pari kertaa olen joutunut muistuttamaan, että älä huuda mulle, mutta muuttaa kyllä sitten heti käytöstään.

Nyt meillä oli viikolla melkein ylitsepääsemätöntä erimielisyyttä, mutta en itsekään lähtenyt kiihtymislinjalle, vaan poistuin tilanteesta kun alkoi liikaa kuumottamaan. Muutaman päivän kun asiaa rauhassa omilla tahoillamme pohdimme, pääsimme taas sopuun ja jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Ei tämä aina helppoa ole, mutta rakkautta ja tahtoa parempaan kuitenkin molemmilla on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kesti 4 vuotta, mutta nyt alkaa näyttää aika hyvältä. Ollaan molemmat aika helposti kiihtyviä persoonia ja erilaisia ihmisiä monessa asiassa.

Käytiin keväällä vakavahenkinen keskustelu siitä, miten puolisolle puhutaan. Mies alkoi oman stressinsä vuoksi huutamaan mulle syystä ja toisesta harva se päivä. Kerroin, ettei se nyt vaan mitenkään käy ja käskin miettimään omalle kohdalle.

Hän näyttää tosiaan pohtineen asiaa, koska huuto on loppunut. Noh, pari kertaa olen joutunut muistuttamaan, että älä huuda mulle, mutta muuttaa kyllä sitten heti käytöstään.

Nyt meillä oli viikolla melkein ylitsepääsemätöntä erimielisyyttä, mutta en itsekään lähtenyt kiihtymislinjalle, vaan poistuin tilanteesta kun alkoi liikaa kuumottamaan. Muutaman päivän kun asiaa rauhassa omilla tahoillamme pohdimme, pääsimme taas sopuun ja jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

Ei tämä aina helppoa ole, mutta rakkautta ja tahtoa parempaan kuitenkin molemmilla on.

❤

Toisilla ei ole kykyä käsitellä riitoja.

Meidän riidat johtui siitä että ollaan niin erilaiset ihmiset ja erilaiset puhetavat. Se kun käsiteltiin että ristiriidat ja erimielisyydet johtuukin siitä ettei ymmärretä toisiamme, niin riitely väheni ratkaisevasti. Jos mikään ei muuttuisi eikä asiat kehittyisi, en jaksaisi suhdetta.

Me ei kyllä riidellä nykyisin enää oikein koskaan. Kohta 37 vuotta kimpassa, niin homma toimii. Enemmän tullut keskustelua ja rakkaus vain lisääntyy ja toisesta välittäminen. Ehkä ottaa huomioon toinen joka tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu, MITEN riitelee.

Jos tulinen riitelijä alkaa aina haukkumaan ja solvaamaan, ja menemään henkilökohtaisuuksiin, niin se syö suhdetta sisältäpäin. Eikä siinä auta aika eikä rauhoittumiset.

Tämä on tosi totta. On kamalaa, jos riidat ovat sitä että tosissaan yritetään satuttaa ja isketään niihin herkkiin pisteisiin. Me ei koskaan, edes riidan tiimellyksessä, ylitetä tiettyjä rajoja, esimerkiksi ryhdytä nimittelemään.

T. Tuo kymmenen vuotta tulisesti riidellyt

Meillä taas mentiin, koska toinen ei vaan lopettanut. Sitten pysähdyttiin oikein kunnolla. Opeteltiin kävelemään pois riidasta. Tilalle tuli viikottaiset hyväpuheet.

Selvittiin. Mentiin kihloihin ja häät oli seuraavana vuonna.

Ei saa luovuttaa, jos on rakkautta.

Me mentiin läpi toistemme solvakset. Niin hirveitä asioita tuli sanottua, että ajatuskin itkettää. Me kuitenkin rakastettiin pohjimmiltaan. Moni olisi eronnut. Me haluttiin olla yhdessä. Riidan loppuivat, kun aloimme hoitaa suhdetta ja kertomaan miksi toinen on tärkeä. Mies oli jo alkanut jutella facebook kaverinsa kanssa ja nähnytkin. Lopulta kuitenkin päätyi meidän suhteen parantamiseen. Sanoi, että olisi ollut valtavan helppo vaihtaa minut uuteen. Nainen sanoi ihania asioita ja miehelle tuli niistä lämmin olo. Jokin kuitenkin sai miehen mielen muuttumaan. Hän oli tehnyt itselleen lupauksen, että vaalii meidän suhdetta. Samalla hän poisti kaikki naiset, jotka olivat kertyneet sinkkuajoilta nettiin. Ei kuulemma halua lähelleen ihmisiä joilla mielessä hänen mahdollinen vapautuminen.

Ihana mies ! Juuri tuo, että poisti akat fb-sta. Hienoa.

Tällä hetkellä riidellään yksipuolisilla aloituksilla aina, kun väsymys ottaa vallan ja puolisona en pitkään pinnaan nojaavana huonon työpäivän jälkeen jaksakaan ottaa kaikkea vastaan mitä niskaan lapetaan. Lasten kuullen olen pitäytynyt riitaan lähtemisestä, mikä on tietyllä tavalla hyvä mutta myös huono asia... Pitäisi opettaa perheessä esimerkillä riitelemään rakentavasti, mutta vaimo ei yksinkertaisesti "osaa" tehdä riidan hetkellä kompromisseja - riita on voitettava.

Elän päivän kerrallaan.

30 vuotta sodittu, sota jatkuu, alueita ei noin vain vallata ilman kamppailua, sanomisia ei lauota, ilman, etteikö savuavaa asetta löydy, valehtelulla ei selviä ilman, että löytää itsensä uimasta omassa lääkkeessään, loppumetreillä katsotaan, mistä kaikki alkoikaan, onko sota voitettu tai hävitty, sen kertoo lähipäivät.

Mentiin terapiaan 3 vuoden kohdalla avaamaan solmuja, kun riidat olivat aivan älyttömiä. Onneksi mentiin. Moni olisi eronnut.

4 kertaa terapiassa auttoi meitä. Sen jälkeen ollaan oltu parhaita toisillemme.

Olen ikuisesti kiitollinen terapeutille.

Lukemani perusteella ei kannata luovuttaa heti. Toivottavasti auttaa meitäkin.