Kun kodin sisustus on pelkkää kompromissia

Ei se ole kompromissi jos mies ei taivu. Se on määräämistä. Ota itsestäsi niskasta kiinni ja anna sen kuulla kunniansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla omat rahat, kumpikin kustantaa vain omat kulunsa, yhteiset menee puoliksi. En sano miehelle, mihin hän SAA omat rahansa käyttää eikä miehen kanssa tarvitse keskustella sijoitusasunnon hankkimisesta tai osinkotulojen käytöstä. Olemme yhdessä siksi, että pidämme toisistamme eikä siksi, että pidämme toistemme rahoista.

Jos haluan sohvan, niin sitten ostan sohvan. Helppoa ja yksinkertaista. Mies saa siinä löhöillä, jos siltä tuntuu, mutta ei käy edes mielessä, että miehen tulee kustantaa minun mielitekoni.

Menee monella niin kovaa yli asian ydin. Tässä ei kukaan ole sanonut että miehen pitäisi kustantaa mitään. On vain outoa ostaa sohvaa yhteiseen asuntoon pelkästään toisen päätöksellä. Useissa perheissä tällaiset keskustellaan ja päätetään yhdessä?

Joissain onnellisissa tapauksissa toisella osapuolella ei ole hirveästi mielipiteitä ja se toinen saa päättää tyylin. Vielä onnellisimmissa tapauksissa molemmilla on samanlainen ajatus tyylistä ja prioriteeteistä, ja sitten on nämä jotka lähinnä vain torppaavat toisen ajatukset ilman että itse ideoivat mitään kotiin liittyvää.

Sinulla menee pointti ohi vielä pahemmin. Sinä saat juuri sellaisen kodin, mistä olet valmis maksamaan! Jos haluat sohvan, osta se. Jos haluat miesluolan, osta koti, jossa sille on tilaa.

Ei ole outoa ostaa sohvaa vain omalla päätöksellä, kunhan et poista kodista miehen ostamaan sohvaa. Tämä siis silloin, kun sinulla on varaa kotiin, jossa jokaiselle on tilaa.

Ei ap:lla ole kyse miehestä lainkaan, kyse on siitä, että mies ei ole mukana ap:n kulutusjuhlassa ja sekös ottaa päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.

Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.

Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.

Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.

En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.

eli miehen pitää maksaa kaikki sinun krääsäsi, mutta ei saa käyttää rahaa autonvahaukseen? 

Siis mitä tää nyt on? En ole ensimmäisen viestin kirjoittaja, mutta me ollaan ainakin perhe. Ja meidän perheellä on yhteiset rahat! Jos mies haluaisi 400 euron supervahauksen siitä keskusteltaisiin todella tarkkaan, koska se olisi MEIDÄN rahoista pois. Samoin jos haluan ostaa, vaikka uuden sohvan, niin tottakai siitä keskustellaan, koska kyse on jälleen MEIDÄN rahoista. Jotenkin jännää, että nykyään on niin paljon mun ja sun juttuja. Varsinkin, jos ollaan oikeasti vaikka perhe.

Mun mielestä on ihan kätevää kun voin ostaa sellaisen sohvan kun haluan eikä tarvii olla kiinnostunut miehen auton vahauksesta lainkaan. Yleensä me kyllä vahataan ne alkusyksystä 10 euron vahapullollisella ihan itse tai jopa molempien autot yhdessä. Vahapullo citymarketista menee yhteiseen ruokabudjettiin tai jompi kumpi hakee sen omilla rahoillaan moponetistä.

Kyllä repisin pelihousuni jos mun pitäisi maksaa satasia jostain vahauksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla omat rahat, kumpikin kustantaa vain omat kulunsa, yhteiset menee puoliksi. En sano miehelle, mihin hän SAA omat rahansa käyttää eikä miehen kanssa tarvitse keskustella sijoitusasunnon hankkimisesta tai osinkotulojen käytöstä. Olemme yhdessä siksi, että pidämme toisistamme eikä siksi, että pidämme toistemme rahoista.

Jos haluan sohvan, niin sitten ostan sohvan. Helppoa ja yksinkertaista. Mies saa siinä löhöillä, jos siltä tuntuu, mutta ei käy edes mielessä, että miehen tulee kustantaa minun mielitekoni.

Joissain onnellisissa tapauksissa toisella osapuolella ei ole hirveästi mielipiteitä ja se toinen saa päättää tyylin. Vielä onnellisimmissa tapauksissa molemmilla on samanlainen ajatus tyylistä ja prioriteeteistä, ja sitten on nämä jotka lähinnä vain torppaavat toisen ajatukset ilman että itse ideoivat mitään kotiin liittyvää.

Sinulla menee pointti ohi vielä pahemmin. Sinä saat juuri sellaisen kodin, mistä olet valmis maksamaan! Jos haluat sohvan, osta se. Jos haluat miesluolan, osta koti, jossa sille on tilaa.

Ei ole outoa ostaa sohvaa vain omalla päätöksellä, kunhan et poista kodista miehen ostamaan sohvaa. Tämä siis silloin, kun sinulla on varaa kotiin, jossa jokaiselle on tilaa.

Ei ap:lla ole kyse miehestä lainkaan, kyse on siitä, että mies ei ole mukana ap:n kulutusjuhlassa ja sekös ottaa päähän.

Ni onhan se vähän outoa että molemmilla on omat olohuoneet. En hirveän monta tällaista taloa ole nähnyt. En ole ap mutta meilläkin on alakerrassa ihan täysiverinen miesluola kaikkine herkkuineen, mutta se ei tarkoita etteikö miehellä olisi mielipiteitä myös olohuoneen ”sisustuksesta”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla omat rahat, kumpikin kustantaa vain omat kulunsa, yhteiset menee puoliksi. En sano miehelle, mihin hän SAA omat rahansa käyttää eikä miehen kanssa tarvitse keskustella sijoitusasunnon hankkimisesta tai osinkotulojen käytöstä. Olemme yhdessä siksi, että pidämme toisistamme eikä siksi, että pidämme toistemme rahoista.

Jos haluan sohvan, niin sitten ostan sohvan. Helppoa ja yksinkertaista. Mies saa siinä löhöillä, jos siltä tuntuu, mutta ei käy edes mielessä, että miehen tulee kustantaa minun mielitekoni.

Menee monella niin kovaa yli asian ydin. Tässä ei kukaan ole sanonut että miehen pitäisi kustantaa mitään. On vain outoa ostaa sohvaa yhteiseen asuntoon pelkästään toisen päätöksellä. Useissa perheissä tällaiset keskustellaan ja päätetään yhdessä?

Joissain onnellisissa tapauksissa toisella osapuolella ei ole hirveästi mielipiteitä ja se toinen saa päättää tyylin. Vielä onnellisimmissa tapauksissa molemmilla on samanlainen ajatus tyylistä ja prioriteeteistä, ja sitten on nämä jotka lähinnä vain torppaavat toisen ajatukset ilman että itse ideoivat mitään kotiin liittyvää.

Sinulla menee pointti ohi vielä pahemmin. Sinä saat juuri sellaisen kodin, mistä olet valmis maksamaan! Jos haluat sohvan, osta se. Jos haluat miesluolan, osta koti, jossa sille on tilaa.

Ei ole outoa ostaa sohvaa vain omalla päätöksellä, kunhan et poista kodista miehen ostamaan sohvaa. Tämä siis silloin, kun sinulla on varaa kotiin, jossa jokaiselle on tilaa.

Ei ap:lla ole kyse miehestä lainkaan, kyse on siitä, että mies ei ole mukana ap:n kulutusjuhlassa ja sekös ottaa päähän.

Joo kyllä saan sellaisen kodin, mistä olen valmis maksamaan, mutta se olisi sitten ilman miestäni. Ei nykyään naiset ole enää miehistä taloudellisesti riippuvaisia, ymmärrän että kuulut isoäitini sukupolveen.

Toistaiseksi olen halunnut pitää miehen ja hänen roinansa ja vain haaveillut kakun säästänisestä ja syömisestä, eli kivasta kodista yhdessä miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Miehiä ei vain useasti kodin ulkonäkö kiinnosta.

Vaikka ovat niin paljon visuaalisempia olentoja kuulemma. Silti jännästi aina ne naiset tuntuu olevan kiinnostuneempia asioiden estetiikasta.

Ei kuulosta siltä, että AP eläisi kompromissikodissa muusta kuin omasta puolestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä tää nyt on? En ole ensimmäisen viestin kirjoittaja, mutta me ollaan ainakin perhe. Ja meidän perheellä on yhteiset rahat! Jos mies haluaisi 400 euron supervahauksen siitä keskusteltaisiin todella tarkkaan, koska se olisi MEIDÄN rahoista pois. Samoin jos haluan ostaa, vaikka uuden sohvan, niin tottakai siitä keskustellaan, koska kyse on jälleen MEIDÄN rahoista. Jotenkin jännää, että nykyään on niin paljon mun ja sun juttuja. Varsinkin, jos ollaan oikeasti vaikka perhe.

Me ei olla mieheni kanssa koskaan riidelty rahankäytöstä, koska meillä on omat rahat. Toki asumiskustannukset ym. maksetaan puoliksi ja muut asiat maksaa se kuka aina jaksaa (luulen että aika tasan menee, mutta ei lasketa tarkkaan). Minä olen saanut käydä kalliilla ratsastustunneilla ilman, että miehen tarvitsee siitä harmistua. Tai hän on saanut ostaa kalliita harrastusvälineitä, ei ole minulta pois. Lapsen hankinnoista ei myöskään tarvitse kinastella.

Uutta autoa ostaessa keskusteltiin, kuinka paljon kumpikin on valmis siihen satsaamaan ja laitettiin molemmat sama summa. Koska mieheni halusi siitä vähän kalliimman ja tehokkaamman auton vielä, hän maksoi ylimääräisen osan. Kummallekaan ei tullut mielipahaa.

Vaikka se sinun mielestä onkin jännää, niin toisilla perheillä toimii erilaiset systeemit. Toki vielä korostan, että meillä toimii hyvin näin, koska molemmilla on sama tulotaso, eikä meillä ole rahasta tiukkaa.

Ja tiedän, rahapuoli on sivuraide tässä ketjussa.

Ratkaisu on oma asunto. Mitä sää yleensäkään mokomalla mulkkujuntilla teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla omat rahat, kumpikin kustantaa vain omat kulunsa, yhteiset menee puoliksi. En sano miehelle, mihin hän SAA omat rahansa käyttää eikä miehen kanssa tarvitse keskustella sijoitusasunnon hankkimisesta tai osinkotulojen käytöstä. Olemme yhdessä siksi, että pidämme toisistamme eikä siksi, että pidämme toistemme rahoista.

Jos haluan sohvan, niin sitten ostan sohvan. Helppoa ja yksinkertaista. Mies saa siinä löhöillä, jos siltä tuntuu, mutta ei käy edes mielessä, että miehen tulee kustantaa minun mielitekoni.

Menee monella niin kovaa yli asian ydin. Tässä ei kukaan ole sanonut että miehen pitäisi kustantaa mitään. On vain outoa ostaa sohvaa yhteiseen asuntoon pelkästään toisen päätöksellä. Useissa perheissä tällaiset keskustellaan ja päätetään yhdessä?

Joissain onnellisissa tapauksissa toisella osapuolella ei ole hirveästi mielipiteitä ja se toinen saa päättää tyylin. Vielä onnellisimmissa tapauksissa molemmilla on samanlainen ajatus tyylistä ja prioriteeteistä, ja sitten on nämä jotka lähinnä vain torppaavat toisen ajatukset ilman että itse ideoivat mitään kotiin liittyvää.

Sinulla menee pointti ohi vielä pahemmin. Sinä saat juuri sellaisen kodin, mistä olet valmis maksamaan! Jos haluat sohvan, osta se. Jos haluat miesluolan, osta koti, jossa sille on tilaa.

Ei ole outoa ostaa sohvaa vain omalla päätöksellä, kunhan et poista kodista miehen ostamaan sohvaa. Tämä siis silloin, kun sinulla on varaa kotiin, jossa jokaiselle on tilaa.

Ei ap:lla ole kyse miehestä lainkaan, kyse on siitä, että mies ei ole mukana ap:n kulutusjuhlassa ja sekös ottaa päähän.

Jos toinen ostaa sinne omilla rahoillaan valtavan sohvan ja ison television, niin silloin se koti ei näytä siltä, mitä minä haluan.

Nämä iänikuiset kotileikit. Ei mulla muuta.

Eiole ainakaa mulla, kun harrastelen tietokoneita.

Kaikki muut on kakkos sijalla.

Sängyksi kelpaa normi patjat.

Itse olen ottanut linjan että niin kauan kun minä olen ainoa, joka siivoaa ja laittaa ruokaa, niin minä saan tehdä kyseisistä tiloista itselleni mieluisat. Käytännössä mies käy keittiössä hakemassa kahvia ja ruokailuhuoneessa istuu valmiiseen pöytään, joten ei koe kiinnostusta siihen mikä miltäkin näyttää. Tietokonehuone on hänen kuningaskuntansa ja siihen en puutu.

Tässä ketjussa menee nyt sekaisin rahankäyttö ja kodin viihtyvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.

Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.

Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.

Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.

En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.

eli miehen pitää maksaa kaikki sinun krääsäsi, mutta ei saa käyttää rahaa autonvahaukseen? 

Auton vahaus 400 euroa? Hahhahhahhhahhhaaaaaaaa!

Nyt ymmärrän, miksi niin moni mies on perinnässä.

ohis

Tässä on aika hyvä syy minkä takia minun ystävä piirissä miehet ei haluaisi muuttaa naisten kanssa yhteen. Itseä ärsyttää valtavasti kun käyttöesineet hävitetään ja sen jälkee nurkat täytetään koriste esineillä johon ei saa koskea. Eron myötä naiset vie kaiken mennessään kun onhan nämä minun ostamia.

Siis muutitko sä miehen kämppään vai miksi tilanne on tuollainen? Eikö yleensä yhteenmuuttaessa osteta sellaiset huonekalut jotka sopivat sinne yhteiseen kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehiä ei vain useasti kodin ulkonäkö kiinnosta.

Vaikka ovat niin paljon visuaalisempia olentoja kuulemma. Silti jännästi aina ne naiset tuntuu olevan kiinnostuneempia asioiden estetiikasta.

Miesten "visuaalisuus" rajoittuu kikkelinsilmään eli tissi-/perseosastolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on molemmilla omat rahat, kumpikin kustantaa vain omat kulunsa, yhteiset menee puoliksi. En sano miehelle, mihin hän SAA omat rahansa käyttää eikä miehen kanssa tarvitse keskustella sijoitusasunnon hankkimisesta tai osinkotulojen käytöstä. Olemme yhdessä siksi, että pidämme toisistamme eikä siksi, että pidämme toistemme rahoista.

Jos haluan sohvan, niin sitten ostan sohvan. Helppoa ja yksinkertaista. Mies saa siinä löhöillä, jos siltä tuntuu, mutta ei käy edes mielessä, että miehen tulee kustantaa minun mielitekoni.

Menee monella niin kovaa yli asian ydin. Tässä ei kukaan ole sanonut että miehen pitäisi kustantaa mitään. On vain outoa ostaa sohvaa yhteiseen asuntoon pelkästään toisen päätöksellä. Useissa perheissä tällaiset keskustellaan ja päätetään yhdessä?

Joissain onnellisissa tapauksissa toisella osapuolella ei ole hirveästi mielipiteitä ja se toinen saa päättää tyylin. Vielä onnellisimmissa tapauksissa molemmilla on samanlainen ajatus tyylistä ja prioriteeteistä, ja sitten on nämä jotka lähinnä vain torppaavat toisen ajatukset ilman että itse ideoivat mitään kotiin liittyvää.

Sinulla menee pointti ohi vielä pahemmin. Sinä saat juuri sellaisen kodin, mistä olet valmis maksamaan! Jos haluat sohvan, osta se. Jos haluat miesluolan, osta koti, jossa sille on tilaa.

Ei ole outoa ostaa sohvaa vain omalla päätöksellä, kunhan et poista kodista miehen ostamaan sohvaa. Tämä siis silloin, kun sinulla on varaa kotiin, jossa jokaiselle on tilaa.

Ei ap:lla ole kyse miehestä lainkaan, kyse on siitä, että mies ei ole mukana ap:n kulutusjuhlassa ja sekös ottaa päähän.

Joo kyllä saan sellaisen kodin, mistä olen valmis maksamaan, mutta se olisi sitten ilman miestäni. Ei nykyään naiset ole enää miehistä taloudellisesti riippuvaisia, ymmärrän että kuulut isoäitini sukupolveen.

Toistaiseksi olen halunnut pitää miehen ja hänen roinansa ja vain haaveillut kakun säästänisestä ja syömisestä, eli kivasta kodista yhdessä miehen kanssa.

Miksi oletat, että jos kotisi olisi sinunlaisesi, niin se ei olisi miehen koti, koska sinä olisit sen kaiken maksanut? Olet selkeästi miehesi rahoista riippuvainen, jos et kykene edes haluamaasi sohvaa hankkimaan ilman, että miehen pitää maksaa puolet.

Sinusta on outoa ostaa sohva pelkästään toisen päätöksellä. Minusta taas on outoa se, että et halua, että yhteinen kotinne olisi myös miehen koti.

Jos asia ei ole rahasta kiinni, niin saat juuri sen kodin kuin haluat. Miksi et siis hanki sitä?

Mulla on TV jonka kokoa voi verrata vaikkapa niin että kun pidän puhelinta n20cm päässä silmistä, näytön alue vastaa TV:n kokoa. On myös hyvä äänentoistojärjestelmä, sijoitettuna hyvin huomaamattomasti. Iso löhösohva. Ei mitään ylimääräistä, juuri lähti keväällä kaatikselle kuomukärryllinen sälää. En pidä että millään tasolla on mitään rojua. Ne muutamat taulukin ovat hyvin maltillisia eikä mitään päälle ryntävää väriloistoa.

TV siksi aika iso että haluan kodissani elokuvateatterimaisen tunnelman silloin kun sellaista katson. Muitakin kiva katsoa, kuten 4k dokumentteja, joista jopa lemmikitkin nykyään tykkäilevät.

Arvasin varmaan, olen mies. Naisen laitoin kiertoon kun oli niin sotkuinen ja sekavuudesta piittaamaton laiskimus.