Lue keskustelun säännöt.
Kun kodin sisustus on pelkkää kompromissia
12.08.2021 |
Toki maailmassa on myös suurempia ongelmia, mutta kyllä tämä ärsyttää. Takana on lähes kymmenen vuoden parisuhde ja tuntuu, että en koko tänä aikana ole saanut nauttia miellyttävästä kodista. Tai sain siihen asti, kunnes muutimme yhteen.
Miehellä on yksinkertaisesti liikaa tavaraa. Sitä on joka puolella, myös kellari on lähinnä hänen tavaroidensa käytössä. Olohuonetta dominoi ylikokoinen taulutelevisio ja niin suuri sohva, ettei tilaa jää kunnolliselle ruokapöydälle. Mihinkään muutoksiin mies ei suostu. Miehen mielestä kodikkuus ja nätteys eivät ole tärkeitä asioita, vaan käytännöllisyys.
Ja jep, onhan tämä myös miehen koti. Salaa haaveilen kuitenkin mieskellarista, johon hänen megajättitauluteeveet voisi joskus siirtää. Kaipaan sitä tunnetta, kun kotiin saapuminen rauhoitti. Nyt tuntuu lähinnä siltä kuin saapuisi jollekin täyteen ahdetulle kirpputorille.
Kommentit (41)
Jos rahaa löytyy, niin vuokraa itsellesi pieni yksiö naiskeiviksi. Mun miehellä on sama juttu, kun sun miehellä ja mä niin ymmärrän sua. Onneksi mulla on oma huone, josta olen tehnyt viihtyisän itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eri intressit on meilläkin. Minusta liikaa elektroniikkaa ja liian isoja esineitä. Miehen mielestä täysin tarpeettomia mulle tärkeät jutut kuten kirjahylly.
Mutta paljon on keskusteltu ja perusteltu, ja se on ollut kasvattavaa. Meillä on auttanut se että tunnustaa nämä eroavat painotukset ja sitten molemmat pyrkivät yhteiseen ratkaisuun.
Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.
Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.
Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.
Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.
En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.
Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.
Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.
Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.
En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.
eli miehen pitää maksaa kaikki sinun krääsäsi, mutta ei saa käyttää rahaa autonvahaukseen?
Meillä täysin sama! Mukavasta, nätistä ja kodikkaasta kodista voi vain haaveilla. Huonekalutkaan ei sovi yhteen toistensa eikä asunnon kanssa, mutta millekään ei saa tehdä mitään. Melkein silmiin sattuu kun katselee tätä läävää. Roinaa on hirvittävästi ja ne säilytetään rumissa pahvilaatikkokasoissa, koska muu olisi turhamaisuutta. Miehellä ei myöskään ole yhtään silmää sommittelulle tai väreille. Kun hän haluaa sijoittaa vaikka taulun seinälle (jos saa ilmaiseksi taulun jostain niin tottahan se pitää seinälle pistää, oli minkälainen hyvänsä), laittaa sen ihan outoon paikkaan. Jos sanon rehellisesti, että näyttää kamalalta niin siitähän vasta riita saadaan aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.
Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.
Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.
Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.
En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.
eli miehen pitää maksaa kaikki sinun krääsäsi, mutta ei saa käyttää rahaa autonvahaukseen?
Siis mitä tää nyt on? En ole ensimmäisen viestin kirjoittaja, mutta me ollaan ainakin perhe. Ja meidän perheellä on yhteiset rahat! Jos mies haluaisi 400 euron supervahauksen siitä keskusteltaisiin todella tarkkaan, koska se olisi MEIDÄN rahoista pois. Samoin jos haluan ostaa, vaikka uuden sohvan, niin tottakai siitä keskustellaan, koska kyse on jälleen MEIDÄN rahoista. Jotenkin jännää, että nykyään on niin paljon mun ja sun juttuja. Varsinkin, jos ollaan oikeasti vaikka perhe.
Huh, hyvä lukea keskustelua ku yhteenmuutto juuri ajankohtainen.
Mies onneksi siisti eikä raahaa turhaa krääsää kotiin, mutta hänellä on paha tapa säilyttää kaikkea vanhaa "varmuuden vuoksi". Esim. jos ostaa uuden lampun, vie vanhan varastoon jos joskus tulee tarvetta = ei tule. Nyt sitten varasto ja kaapit täynnä kaikkea käytöstä poistunutta..
Omalla isälläni on todella paha hamstrausongelma ja tästä on kärsitty koko lapsuus. Nuorempana matkusteli paljon, mutta heti kun vakiintuivat äitini kanssa alkoi tavaraa kertymään.Nyt joudun oikeasti pelkäämään, muuttuuko mieskin tällaiseksi vanhempana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.
Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.
Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.
Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.
En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.
No ensinnäkään auton supervahaus ei maksa 400€. Mä annan miehen ostaa QLed-telkkarin ja muuta elektroniikkaa mieluummin että kuin se laittaa rahansa alkoholiin. Mä ostan 600€ keittiövalaisimen, kun ensin olen perustellut ostoksen ulkonäön ja käytännöllisyyden myös itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.
Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.
Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.
Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.
En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.
eli miehen pitää maksaa kaikki sinun krääsäsi, mutta ei saa käyttää rahaa autonvahaukseen?
Siis mitä tää nyt on? En ole ensimmäisen viestin kirjoittaja, mutta me ollaan ainakin perhe. Ja meidän perheellä on yhteiset rahat! Jos mies haluaisi 400 euron supervahauksen siitä keskusteltaisiin todella tarkkaan, koska se olisi MEIDÄN rahoista pois. Samoin jos haluan ostaa, vaikka uuden sohvan, niin tottakai siitä keskustellaan, koska kyse on jälleen MEIDÄN rahoista. Jotenkin jännää, että nykyään on niin paljon mun ja sun juttuja. Varsinkin, jos ollaan oikeasti vaikka perhe.
Minä en todellakaan lähde keskustelemaan siitä, saanko laittaa 200e kampanjaan vai en. Kumpikin saa tehdä omilla rahoillaan juuri mitä haluaa, molempien palkasta menee %-osuus taloustilille jolla sitten katetaan yhteinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan kiva kuulla, etten ole asian kanssa yksin. 😂
Mikä ihme siinäkin sitten on, että kaiken pitää olla niin isoa? Mies ei yhtään osaa katsoa mittasuhteita ja meillä on tosiaan tämä jättiläistelevisio ja -sohva. Asunnossa on yksi nurkka, jossa tykkään istua, koska siitä aukeaa rauhoittava näkymä. Muuten joka puolella on näyttöjä, johtoja ja miesromua.
Ehkä täytyy laittaa toivo siihen, että meillä olisi joskus suurempi asunto ja ns "omat huoneet".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.
Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.
Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.
Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.
En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.
No ensinnäkään auton supervahaus ei maksa 400€. Mä annan miehen ostaa QLed-telkkarin ja muuta elektroniikkaa mieluummin että kuin se laittaa rahansa alkoholiin. Mä ostan 600€ keittiövalaisimen, kun ensin olen perustellut ostoksen ulkonäön ja käytännöllisyyden myös itselleni.
Ja meillä siis käytössä omat rahat ja yhteinen käyttötili. Käyttötililtä lähtee vakuutusrahat, yleiset asumiseen liittyvät kulut ym. pakollinen. Jos jompikumpi haluaa törsätä johonkin ei-välttämättömään, se otetaan omasta lompakosta. Kuten uusi valaisin tai tv. Tosin teemme näitäkin päätöksiä yhdessä ja tiedustelemme toistemme mielipiteitä ennen tätä. Lisäksi sisustushankinnoissa olemme pitkäikäisen designin kannalla-sellaisen, jonka arvo säilyy, eikä koko ajan tarvitse olla muuttamassa sisustusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.
Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.
Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.
Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.
En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.
No ensinnäkään auton supervahaus ei maksa 400€. Mä annan miehen ostaa QLed-telkkarin ja muuta elektroniikkaa mieluummin että kuin se laittaa rahansa alkoholiin. Mä ostan 600€ keittiövalaisimen, kun ensin olen perustellut ostoksen ulkonäön ja käytännöllisyyden myös itselleni.
Jos noi on oikeasti ainoat vaihtoehdot, alkaapi olla sianjättöaika...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.
Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.
Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.
Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.
En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.
No ensinnäkään auton supervahaus ei maksa 400€. Mä annan miehen ostaa QLed-telkkarin ja muuta elektroniikkaa mieluummin että kuin se laittaa rahansa alkoholiin. Mä ostan 600€ keittiövalaisimen, kun ensin olen perustellut ostoksen ulkonäön ja käytännöllisyyden myös itselleni.
Jos noi on oikeasti ainoat vaihtoehdot, alkaapi olla sianjättöaika...
No kaikkea ei tarvitse lukea niinkuin piru Raamattua. Tarkoituksena oli pikemminkin verrannollisesti kuvata, että on huonompiakin vaihtoehtoja kuin laittaa rahaa tuollaisiin hankintoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, onneksi minulla on mies, joka suostuu hulluimpiinkin ideoihini! Kyllä mä aina mielipidettä kysyn, mutta ikinä ei ole mitään sisustukseen liittyvää ajatusta tarvinnut hylätä sen takia, ettei mies suostu. Meidän koti on loppujenlopuksi aika maskuliininen eli missään hömppäromanttisessa kodissa ei mies joudu elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä! Tykkään siivotusta, ei-täyteen-tungetusta esteettisesti miellyttävästä raikkaasta kodista.
Mies tykkää kerätä tavaraa ja kaikenmaailman leikkikalut menee prioriteettilistassa esim uuden sohvan ohi. Auton supervahaus 400 euroa ok, uusi lamppu 150 euroa ei ok.
Toki voisin ostaa ja maksaa sohvan itsekin, mutta haluaisin että kotimme on yhteinen.
Olen laittanut makkarimme mieleiseksi, siellä rentoudun. Olohuoneessa ei tee mieli olla ollenkaan.
En osaa auttaa muuta kuin antaa sympatiaa. Muuten hyvä mies joten tämän nyt vaan saan niellä.
No ensinnäkään auton supervahaus ei maksa 400€. Mä annan miehen ostaa QLed-telkkarin ja muuta elektroniikkaa mieluummin että kuin se laittaa rahansa alkoholiin. Mä ostan 600€ keittiövalaisimen, kun ensin olen perustellut ostoksen ulkonäön ja käytännöllisyyden myös itselleni.
Exactly my point! Vahaus ei vaan voi maksaa 400 euroa! Mutta niin vaan maksoi, tai taisi olla enemmänkin. Kyseessä kai joku ”maalipinnan käsittely”, käytännössä vahausta vastaava. Rankasti OT:n, puolella, mutta olipahan vaan ärsyttävä tapa kommunikoida. ”Kyllä minä ensinnäkin tiedän mitä siinä olet mistäkin maksanut”. Pointtina oli että järjettömät rahareiät menee aina kodin hankintojen edelle.
Miehiä ei vain useasti kodin ulkonäkö kiinnosta.
Meillä on molemmilla omat rahat, kumpikin kustantaa vain omat kulunsa, yhteiset menee puoliksi. En sano miehelle, mihin hän SAA omat rahansa käyttää eikä miehen kanssa tarvitse keskustella sijoitusasunnon hankkimisesta tai osinkotulojen käytöstä. Olemme yhdessä siksi, että pidämme toisistamme eikä siksi, että pidämme toistemme rahoista.
Jos haluan sohvan, niin sitten ostan sohvan. Helppoa ja yksinkertaista. Mies saa siinä löhöillä, jos siltä tuntuu, mutta ei käy edes mielessä, että miehen tulee kustantaa minun mielitekoni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on molemmilla omat rahat, kumpikin kustantaa vain omat kulunsa, yhteiset menee puoliksi. En sano miehelle, mihin hän SAA omat rahansa käyttää eikä miehen kanssa tarvitse keskustella sijoitusasunnon hankkimisesta tai osinkotulojen käytöstä. Olemme yhdessä siksi, että pidämme toisistamme eikä siksi, että pidämme toistemme rahoista.
Jos haluan sohvan, niin sitten ostan sohvan. Helppoa ja yksinkertaista. Mies saa siinä löhöillä, jos siltä tuntuu, mutta ei käy edes mielessä, että miehen tulee kustantaa minun mielitekoni.
Menee monella niin kovaa yli asian ydin. Tässä ei kukaan ole sanonut että miehen pitäisi kustantaa mitään. On vain outoa ostaa sohvaa yhteiseen asuntoon pelkästään toisen päätöksellä. Useissa perheissä tällaiset keskustellaan ja päätetään yhdessä?
Joissain onnellisissa tapauksissa toisella osapuolella ei ole hirveästi mielipiteitä ja se toinen saa päättää tyylin. Vielä onnellisimmissa tapauksissa molemmilla on samanlainen ajatus tyylistä ja prioriteeteistä, ja sitten on nämä jotka lähinnä vain torppaavat toisen ajatukset ilman että itse ideoivat mitään kotiin liittyvää.
Huh, laitan kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiitän onneani että oma mies on jättänyt sisustusasiat enemmän kuin mielellään minun harteilleni. Häntä ei voisi myöskään vähempää kiinnostaa telkkarit ja muut tekniikka-asiat kuten ei minuakaan, joten kumpikin katsellaan ohjelmamme tableteilta ja telkku annettiin pois.
Otan osaa ap, tilanteesi on kamala, en osaa kuitenkaan neuvoa.
eroa, tämänhän sä haluat kuulla.