Taas alkaa se, että koululaisten kavereita luuhaa illat meillä eikä niitä saa kirveelläkään kotiin syömään

en mä koskaan syöny kavereilla, enkä sitä odottanutkaan. venailin huoneessaan tai muualla sen aikaa jos kaveri oli einestämässä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli alakouluaikaan lapsella lähes kaikki kaverit ihan naapurustosta, joten kaikki kipaisivat kotiinsa syömään. Jos meidän ruoka-aika osui eri aikaan kuin kaverin perheen ruoka-aika, kaveri odotti lapsen huoneessa että oma lapsi söi. Ihan sama periaate myös toisin päin, kun oma lapsi olii kaverinsa luona. Välipalaa saattoivat ottaa yhdessä, mutta usein kyllä kaveritkin kipaisivat kodin kautta (viemäsäs repun ja nappaamassa välipalaa) ennen kuin tulivat meille. Pitemmän matkan takaa kulkevat kaverit ruokittiin sovitusti.

Näinhän sen pitäisi mennä. En tajua miten niin monen perheen kanssa tämä on ihmeellistä arpomista, eivät soittele muksujaan kotiin kuin joskus puoli seitsemän jälkeen. Kouluruoka on ollut klo 11.. Eikö heidän lapset tarvitse ruokaa? Mitään vähävaraisia eivät ole, päinvastoin me ollaan niitä joilla taloudellisesti vaatimattomampaa. 

Silloin kun omani menee kylään, sanon aina että klo 17 viimeistään kotiin syömään ja on tullutkin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta hetki sitten olivat alaikäisiä ja kyllä tarjosin ruokaa vaikka kyöhä yh-äiti olinkin. Lapset söi vastavuoroisesti ystäviensä luona.

Olin itsekin köyhä yh. En todellakaan voinut tarjota ruokia kelle vain ja milloin vain, eli taisin olla oikeasti köyhä sinuun verrattuna.

Mukavaa ajatustasolla tuo "hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostakaan" ja "viisi leipää, kaksi kalaa".

Tämän palstan vähistä rahoistaan valittavat eivät taida olla tässä keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ruokita kuin oma perhe.

En ymmärrä tätä asennetta.

Alkaisit ymmärtää, jos ruokakaupassa pitäisi laskea joka sentti.

Meillä oli mitoitettu aika lailla omalle porukalle ateriat, toki pienempää syötävää löytyi ja löytyy aina. Samaten ajattelin omien lasten kaverikyläilyistä, että kun meillä kuitenkin kotona laitetaan ruoka, tulevat kotiin syömään etten laita sapuskaa turhan päiten. Jos etukäteen sovitaan, niin silloin tietysti onnistuu ruokailut miten vaan, mutta eihän se lasten kanssa ole mahdollista kun kaverikyläilyt sovitaan yleensä vasta samana päivänä tai korkeintaan edellisiltana, jolloin seuraavan päivän ruuat on ehkä jo hankittuina.

Podin itse aikanaan syyllisyyttäkin siitä, että meillä ei ollut tyyliin jättikattila aina täynnä ruokaa myös niidelle kavereille. Mutta yh-taloudessa on rajansa. Ja tosiaan pientä syötävää on kavereille aina järjestetty.

Mulla on evakkokarjalaiset sukujuuret ja niiden myötä itsestään selvä periaate: ne kaikki ruokitaan, jotka ruoka-aikaan paikalla on.

Kun on kolme lasta, kavereitakin on tietysti paikalla usein. Se on musta vain kivaa, ruokakin maistuu paremmalta kun syöjiä on paljon.

En ruoki toisten pentuja

Asumme noin puolen kilometrin päässä koulusta ja meille on helppo tulla koulun jälkeen. Tulijoita olisi kyllä usein ja onhan se toki kivaa, että meille halutaan tulla ja lapsilla on kavereita. Siltikin kaipaan itse sellaista aikaa, että voin olla kotona työpäiväni jälkeen ihan rauhassa oman perheen kanssa eikä mitään kavereita ole meillä käymässä. Vaikkei ne lasten kaverit minun tekemisistäni olekaan kiinnostuneita, en ihan rennostikaan osaa olla. Enkä kehtaa olla mun mukavissa ja osittain risoissa kotivaatteissa kuin vain oman perheen kanssa.

Meillä on tähän asti ollut tapa, että vanhemmilta kysytään, voiko kavereita tulla meille ja jatketaan tätä kyllä jatkossakin. Joinakin iltoina meillä alkaa harrastuskuskaamiset heti alkuillasta, niin siihen kohtaan ei mitään kaverikyläilyjä tosiaankaan oteta. Joka vuosi katsotaan, mihin iltoihin harrastukset sijoittuu ja sen mukaan 1-2 iltaa viikosta on niitä, ettei kavereilla ole meille asiaa. Tämän tietää lapsetkin jo etukäteen.

Meillä saa koulun jälkeen välipalaa. Olen tarjonnut kavereille myös ruokaa, jos ovat pitkään. Yleensä yritän kyllä selvittää, mihin aikaan kaveri olisi lähdössä kotiinsa ja sen mukaan meilläkin sitten syödään. Jos kaveri lähtee vaikka kuudelta, niin meillä on ruoka kuuden jälkeen. Tässä nyt kuitenkin auttaa kovasti se, että meillä ei ole enää pieniä lapsia ja päivällisaika voi vaihdella klo 17 ja 19 välillä.

Ja sitten tuokin seikka, että joskus päivälliseksi on "kaikki vanhat jämät" ja se riittää nippanappa omalle porukalle. En ala laittamaan mitään uutta ruokaa vain siksi, että meillä on joku kaveri käymässä. 

Pitääkö niiden kavereiden kanssa olla kaikki vapaa-aika. Meille on aina tullut kavereita koulun jälkeen. Välipalaa on tarjolla. Tein aikoinaan jopa valmiiksi jääkaappiin leivät, kun olin itse töissä. Mutta päivällinen on meillä oman perheen yhteistä aikaa. Rahasta se ei ole kiinni, en vain jaksa muita lapsia ja nuoria enää siinä vaiheessa päivää. Haluan rauhoittaa kodin omalle perheelle. Jos joku kaveri vielä illalla poikkeaa ja ovat nuoren omassa huoneessa, niin se on ok. Mutta en sitäkään halua joka ilta.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta hetki sitten olivat alaikäisiä ja kyllä tarjosin ruokaa vaikka kyöhä yh-äiti olinkin. Lapset söi vastavuoroisesti ystäviensä luona.

Noin tehtiin ennen, mutta nykyään ei ole enää tapana. Kotitalouksien ruokapudjetit ovat tiukkaan ja tarkkaan suunniteltu perheessämme asuvien suiden mukaan jotta ruokaan ei kulu ylimääräistä rahaa. Ylimääräiset suut eivät mahdu tähän tiukkaan ja tarkkaan suunniteltuun budjettiin.

Ruokkisin kyllä, mutta teinit eivät kehtaa tuoda kavereitaan syömään, kun minun jutut on kuulemma liian "sairaita".

Isä43v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ruokita kuin oma perhe.

En ymmärrä tätä asennetta.

Alkaisit ymmärtää, jos ruokakaupassa pitäisi laskea joka sentti.

Olen työtön yh ja aiemmin olin opiskelija. Jääkaapissa on aina esim. kananmunia ja perunoita, jotka mielestäni eivät ole niin kalliita, että jättäisin vieraan ilman ruokaa.

Ps. Minäkin olen siirtoväen jälkeläinen, liekö sillä jotain tekemistä asian kanssa

Vain Suomessa voi olla näin epävieraanvaraista että vieras odottaa viereisessä huoneessa kun muut syö. Ei joku pieni lapsi varmaan niin paljon syö ettei annosta ekstraa jää? Tai oletko itse tosi köyhä? Ahne taidat olla. Siis tiedän kyllä että tosi monet tekee noin että vieras odottaa sivussa kun perhe syö, se kuuluu Suomeen, mutta itsestä on alkanut tuntua että tuohan on ihan kamala tapa, ei tulisi kuuloonkaan monessa muussa maassa.. Jopa neuvostoliitossa oltiin vieraanvaraisempia :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla on evakkokarjalaiset sukujuuret ja niiden myötä itsestään selvä periaate: ne kaikki ruokitaan, jotka ruoka-aikaan paikalla on.

Kun on kolme lasta, kavereitakin on tietysti paikalla usein. Se on musta vain kivaa, ruokakin maistuu paremmalta kun syöjiä on paljon.

MIten ihmeessä tuo edes onnistuu?? Laitatko aina ruokaa niin, että paikalla on 10 henkeä vai mitä? Aika usein ruoka on sellaista, että määrät on laskettu. Itse ainakin pyrin välttämään hävikkiä, joten en todellakaan kanna kaupasta mitään varmuuden vuoksi. Vain sovitut vieraat saa siis meillä ruokaa. Muut menee kotiinsa syömään.

Emme ruoki kavereita lämpimillä ruoilla. Sanon vaan "sinulla on varmaankin oma ruoka kotona" tms. ja kaverit odottavat omien lasten syömistä lasten huoneissa.

Välipalaa tarjoan jos joku sattuu siihen aikaan kyläilemään.

Vierailija kirjoitti:

Vain Suomessa voi olla näin epävieraanvaraista että vieras odottaa viereisessä huoneessa kun muut syö. Ei joku pieni lapsi varmaan niin paljon syö ettei annosta ekstraa jää? Tai oletko itse tosi köyhä? Ahne taidat olla. Siis tiedän kyllä että tosi monet tekee noin että vieras odottaa sivussa kun perhe syö, se kuuluu Suomeen, mutta itsestä on alkanut tuntua että tuohan on ihan kamala tapa, ei tulisi kuuloonkaan monessa muussa maassa.. Jopa neuvostoliitossa oltiin vieraanvaraisempia :D

Mietinkin, että onkohan tämä kylmyys muualla maailmassa ihan normaalia toimintaa. Taitaa mennä melkeinpä niin päin, että mitä köyhempää on elämä, sitä vieraanvaraisempia ihmiset on.

Ruokin vain jos lapsen kaverit maksavat ruokinnasta sillä se aiheuttaa meidän perheelle ylimääräisiä kuluja. Tiedätkö oikeasti täällä paljonko ruoka maksaa Suomessa?

Omat vanhemmat eivät ikinä tehneet lämmintä ruokaa. Juopottelu oli tärkeämpää. Meillä oli yleensä vaan näkkäriä, muroja ja jogurttia, jos niitäkään. Kerran kuussa äiti teki purkkihernekeittoa. Murojakin piti syödä veden kera koska maitoa harvemmin oli. Onneksi oli kouluruoka.

Välillä olin kaverilla leikkimässä ja oli juhlaa päästä heidän luo syömään mutta en viitsinyt sitä usein tehdä. Kavereiden äidit kyllä aina sanoivat että voin syödä heillä mutta valehtelin että söin jo tai että meillä ruoka myöhemmin vaikka oli kova nälkä. Omaan kotiin en ikinä kavereita vienyt.

6-luokalla aloin itse kokkailemaan viikonloppuisin makaroonia, keitin perunoita, mitä nyt pullorahoilla sai ostettua. Teininä tein lapsenvahtikeikkoja tai vein naapurimummojen roskia niin niistä sai sitten hieman omaa rahaa ja ostin mieluisiä ruokia. Itselle kotitaloustunnit yläasteella olivat todella hyödyllisiä ja mieluisia.

Kun muutin omilleni 17- vuotiaana niin aina olen tykänny tehdä ruokaa. Nyt perheellisenä pidän huolta että on terveellistä ja monipuolista ruokaa tarjolla ja syömme yhdessä. Ja AINA saa lapsen kaverit syödä. Mies nauroi minun hössötykselle kun syötin remonttimiehetkin kun tekivät saunaremppaa meillä ja olin itse lomalla.

Meilläkin ruokailu oli perheen kesken. Keskityttiin kertomaan miten oli päivä mennyt, ja kuunneltiin toisiamme. Tuli selväksi moni asia josta ei samalla tavalla olisi puhuttu jos muita olisi ollut pöydässä. Oli n.s. laatuaikaa. Meillä oli poikkeus, ja aina ennalta sovittu, jos joku kaveri oli mukana. Lapset ymmärsivät jo pieninä että meillä ei ole ravintolaa, ja että etukäteen pitää tietää, montako ruokailijaa on. Eli meiltä lähtivät yllätyskaverit kotiin kello 17 ja tiesivät sen. Ihan tyhmää kaikki muu olisi ollut toisinkin päin: miten kiukkuinen olisin ollut jos olisin kokannut viidelle ja sitten olisimme siinä miehen kanssa kaksin syöneet kun pojat söivätkin yllättäen muualla!

Välipalan meillä aina sai mutta ei leipää ja harkiten ostettua kallista leikkelettä, vaan aina vain ison jugurtin, joita sitten menikin satoja kuukaudessa, joten en pitänyt itseäni pihinä enkä ole edelleenkään pihi.

Järjestäkään arkenne! Ja jos ette osaa, niin aivan turhaa on tänne valittaa että huh huh se alkaa taas!