Taas alkaa se, että koululaisten kavereita luuhaa illat meillä eikä niitä saa kirveelläkään kotiin syömään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ruokita kuin oma perhe.

En ymmärrä tätä asennetta.

Alkaisit ymmärtää, jos ruokakaupassa pitäisi laskea joka sentti.

Olen työtön yh ja aiemmin olin opiskelija. Jääkaapissa on aina esim. kananmunia ja perunoita, jotka mielestäni eivät ole niin kalliita, että jättäisin vieraan ilman ruokaa.

Ps. Minäkin olen siirtoväen jälkeläinen, liekö sillä jotain tekemistä asian kanssa

Iskepä kuule tän päivän kakaroille pottua ja kananmunaa nenän alle ja sano ole hyvä. Alkaa niin maan kauhia naamanvääntely, irvistely ja yököttely ettei oo tosikaan. Et taida ihan olla kartalla mikä nykykakaroille/teineille kelpaa.... Muuten, pahimmassa tapauksessa kakaras joutuu kiusatuksi liian halpojen ja tän päivän kriteerein omituisten ruokien takia.

Jos vieraat on kohtuuttoman usein ruoka-aikaan paikalla niin soittaisin niiden vanhemmille ja kyselisin, että ottavatko heidän lapsensa jatkossa omat eväät mukaan, lähetetäänkö kotiin syömään vai ovatko vaan syömättä.

Kuinka avuton pitää olla, jos ei osaa jakaa neljän ihmisen ateriaa viidelle? Mihin oikein hassaatte rahanne, jos on kaksi tienaavaa aikuista eikä ole rahaa ostaa ruokaa? Onko kaapeissa vain yhden aterian tarvikkeet kerrallaan?

Tämä! OIKEA ruoka on ainoa asia joka on Suomessa vielä halpaa.

Perunat euron kilo, kotimainen naudanpaisti 10€ kilo ja kauden vihannekset pari kolme euroa kilo.

Yhden ainoan karvakäden vääntämän rasvapitsan hinnalla saa viidelle hengelle 200g lihaa ja perunoita sekä kasviksia mahan täyteen.

Vinkuja on tietenkin uusavuton Helsinkiläistynyt viherpiiperö joka kykenee ainoastaan tilaamaan iPhonella Woltin kotiovelle kantaman rasvassa uivan etnomätön ja voihkii että "ruoka" vie kaikki rahat kun naapurin pennutkin pitää syöttää.

Meillä kun on ruoka ja lapsen kaveri kylässä niin huudan omalle lapselle vain, että "Mikko syömään ja Pekka voi odotella sillä aikaa.

Ei ne kaverit meillä ole kuin 2-3h kerralla ja sen ajan kyllä se kaveri jaksaa olla syömättä. Yökyläilyllä sitten kestitään kunnolla.

Enkä ala syöttelemään niitä kavereita. Omissakin ihan tarpeeksi ruokkimista.

En mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ruokita kuin oma perhe.

En ymmärrä tätä asennetta.

Alkaisit ymmärtää, jos ruokakaupassa pitäisi laskea joka sentti.

Olen työtön yh ja aiemmin olin opiskelija. Jääkaapissa on aina esim. kananmunia ja perunoita, jotka mielestäni eivät ole niin kalliita, että jättäisin vieraan ilman ruokaa.

Ps. Minäkin olen siirtoväen jälkeläinen, liekö sillä jotain tekemistä asian kanssa

Ihanan romanttista.

Niin olen minäkin siirtokarjalaisen jälkeläinen, mutta en sentään niin typerä ole, että syöttäisin kaappini tyhjiksi lapsille, jotka ovat mieluiten aina meillä. Mieti nyt vähän, ennen kuin hyvesignaloit.

Eri asia tarjota, kun leipoo jotakin tms. Meillä ei ruokaa valmisteta naapurien tarpeisiin. Ei ole varaa, vaikka kuinka karjalassa sukujuuria olisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ruokita kuin oma perhe.

Oletko lukioaikaisen poikaystäväni äiti? Oli absurdia olla tuntikausia ilman ruokaa kotona asuvan poikkiksen luona, jopa yökylässä. Koskaan ei kutsuttu pöytään, kun muu perhe söi. Kerran olin niin nälkäinen, että pyysin päästä syömään. Poikaystävä vastasi, ettei äiti halua vieraita pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin ruokailu oli perheen kesken. Keskityttiin kertomaan miten oli päivä mennyt, ja kuunneltiin toisiamme. Tuli selväksi moni asia josta ei samalla tavalla olisi puhuttu jos muita olisi ollut pöydässä. Oli n.s. laatuaikaa. Meillä oli poikkeus, ja aina ennalta sovittu, jos joku kaveri oli mukana. Lapset ymmärsivät jo pieninä että meillä ei ole ravintolaa, ja että etukäteen pitää tietää, montako ruokailijaa on. Eli meiltä lähtivät yllätyskaverit kotiin kello 17 ja tiesivät sen. Ihan tyhmää kaikki muu olisi ollut toisinkin päin: miten kiukkuinen olisin ollut jos olisin kokannut viidelle ja sitten olisimme siinä miehen kanssa kaksin syöneet kun pojat söivätkin yllättäen muualla!

Välipalan meillä aina sai mutta ei leipää ja harkiten ostettua kallista leikkelettä, vaan aina vain ison jugurtin, joita sitten menikin satoja kuukaudessa, joten en pitänyt itseäni pihinä enkä ole edelleenkään pihi.

Järjestäkään arkenne! Ja jos ette osaa, niin aivan turhaa on tänne valittaa että huh huh se alkaa taas!

Meillä ei tehdä ”ruokaa hukkaan”, eikä tarkkoja kappalemääriä. Ylijääneet ruuat syödään sitten seuraavana päivänä, ja yh+1 lapsen perheessä ei ikinä tehdä vaikka kahta broilerfilettä, kyllä se koko paketti paistetaan kerralla. Jos joskus tarjolla olisi niitä eilisen jämiä vain meille kahdelle, niin joko tehdään niin että mun osuuden saa kaveri ja minä elän vaikka salaatilla, tai sitten vaihdetaan lennosta ruoka joksikin muuksi, josta riittää kaikille. Pakastimesta löytyy kyllä aina vaihtoehtoja, aina siellä on esimerkiksi kala- ja lihapullia sekä nakkipaketteja. Yleensä myös valmiiksi paistettua jauhelihaa. Tomaattimurskaa, erilaisia pastoja, perunaa, sipulia, porkkanaa ym on ihan aina kaapissa sen verran että ruokaa saadaan aikaan. Ja halvemmaksikin se tulee ruokkia pojat kunnolla, kuin että vähän väliä kyselevät vähän jotain välipalaa.

Siis nyt on korona!!! Meidän lapset on kavereidensa kanssa ulkona ja jokainen syö ruoat kotonaan.

Kyllä se aiheuttaa päänvaivaa ja pähkäilemistä, jos pitää pohtia kuinkahan monta ylimääräistä suuta tänään pitää ruokkia. Mä teen ruokaa isoja satseja ja olen laskenut kuinka monta päivää oma porukka sitä syö. Pakko koettaa säästää esim. nyt hajos auto, jonka korjaus nielee rahaa......mutta jokainen miettii toki vain omaa napaa ja rahaa tulee seinästä. 

Ollaan myös juteltu muiden vanhempien kanssa avoimesti ja tultiin siihen lopputulokseen, että kaikki syö omassa kodissaan niin kenenkään ei tarvii huomioida erityisruokavalioita yms.

Oon ite reilu parikymppinen, eli ei oo kovin kauaa siitä ku asuin vielä porukoilla ja vietettiin illat ristiin rastiin kavereiden luona. Jos mulla oli kaveri kylässä niin vanhemmat tarjos kyllä aina hänellekin ruokaa jos siitä vain riitti. Ja jos ei, niin leipää oli aina tarjolla. Ja sama tehtiin mulle jos olin ite kylässä. Usein kyllä kieltäydyttiin ja sanottiin että on ruoka oottamassa kotona. en tiiä sitten että eikö nykynuoret/lapset vaan osaa kieltäytyä jos tarjotaan :D Välipalat tosin syötiin aina jos tuli suoraan koulusta kaverille.

Ilmoitat lapsille että tästä lukuvuodesta lähtien rauhoitatte ruokailut perheen yhteiseksi hetkeksi. Pysyt tiukkana. Vetoat vaikka siihen että nyt olette jo isoja poikia/tyttöjä. Tai yksinkertaisesti siihen, että ruokaa on varattu vain perheenjäsenille. Älä neuvottele, vaan ilmoitat asian. Autat vaikka takin päälle, "oli kiva kun kävit, heippa". Jos siis lapsi ei itse ala tehdä lähtöä.

Itse kun olin lapsi, soitettiin vanhemmille, jos joku kaveri ei suostunut lähtemään ensimmäisellä pyynnöllä. En kyllä sellaista kaveria uudestaan meille pyytänytkään.

Onkohan Suomen lisäksi mitään muuta maata jossa laitetaan vieraat oven taakse odottamaan kun isäntäväki ruokailee?

Meillä on avoimet ovet lapsen kavereille ja ruokapöytään kutsun aina.

Syön itse samalla ja siinä sitten keskustellaan milloin mistäkin. Haluan olla perillä millaisia ystäviä lapsellani on ja utelen samalla koulun menosta. Mielestäni yhteinen ruokahetki on loistava paikka luoda vastavuoroinen yhteys lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta hetki sitten olivat alaikäisiä ja kyllä tarjosin ruokaa vaikka kyöhä yh-äiti olinkin. Lapset söi vastavuoroisesti ystäviensä luona.

Miten sinulla oli varaa ruokkia kun meilläkään ei ole vaikka meitä vanhempia on 2?

Vai tarjositko ruokaa muutaman kerran kuussa? Tai jonkun leivän välillä?

Pari teiniä (poikia) jos on kylässä niin ei melkein riitä paketillinen leipää päällisineen.

Tai ihan ruokaa. Esim pihvejä. Oliko sinulla ylimääräisiä lihoja vieraille? Meillä ei.

Tai varaa ostaa muropaketti per päivä vain siksi että lasten kaverit söi teillä?

Meillä 6 henkinen perhe eli muutenkin ruokaa menee paljon kun 2 teinipoikaa. Siihen pari teiniä lisää ruokittavaksi niin ei meillä ole varaa.

Jos tiedän erikseen etukäteen varata niin asia ok mutta en halua antaa omaa annostani pois tai taaperon seuraavan päivän lounasta että kaverit saa syödä.

Voin myös tehdä vaikka pitsan joka tarkoitettu vain teinille ja vierailleen. Omalle perheelle pitää tehdä toinen pitsa.

Kuinka avuton pitää olla, jos ei osaa jakaa neljän ihmisen ateriaa viidelle? Mihin oikein hassaatte rahanne, jos on kaksi tienaavaa aikuista eikä ole rahaa ostaa ruokaa? Onko kaapeissa vain yhden aterian tarvikkeet kerrallaan?

Haluaisin nähdä sen pöydä, jossa neljästä pihvistä pilkotaan kustakin pala viidennen lautaselle :) Siihen palaset parsakaalta ja kukkakaalta (hyi en tykkää!) jne, ja näppärästi kukaan ei saanut mahaa täyteen. Tai sitten itse saa harva se päivä täyttää mahansa niillä perunoilla, mikä ovat ravitsemuksellisesti kultaa.

Meillä ruokitaan jos sattuu sellainen ruoka olemaan, mistä jää ylimääräistä. Mutta en todellakaan ala mitään pottuja keittämään ja munia paistamaan yhden ihmisen takia, jos muille riittää edellisten päivien jämät. Meillä ei myöskään säilötä mitään koko talven ruokavarantoja, käymme yleensä joka toinen päivä kaupassa. Tätäkään en aio muuttaa mahdollisten ylimääräisten ruokailijoiden takia. Jos kyläilyt ja syönnit sovitaan aikanaan, sitten toki lasketaan ylimääräisen suun mukaan.

Meillä muuten tiedetään, kenen kanssa lapset liikkuvat. Olemme siis aika hyvin tietoisia heidän perhe-elämästään, saavatko kotona ruokaa vai eivät. Joskus on näitä sosiaalitapauksiakin ollut, heille toki tarjottu ruuat ja yölyläpaikkakin aina kun mahdollista. Ja kyllä sen näkee, onko lapsella kotona esim. tarpeeksi ruokaa, pitää vain osata katsoa ja kuunnella. Toki joitain vanhempia tunnemme itsekin ja arvelemme, että lapselle voisi maistua hetkittäin vähän perinteisempikin perhe-elämä.

Outoa, ettei niiden kavereiden vanhemmat huolehdi lapsiaan omaan kotiinsa syömään. Ei olisi omassa lapsuudessa tullut kuuloonkaan, ettei ruoka-aikoja noudateta.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Tulevat siis koulusta meille ja ottavat välipalaa, tämä on ok. Oma lapseni todella harvoin menee koulun jälkeen muille kylään, vaan jostain syystä kaikki haluavat tulla meille. Kyse ei ole siitä etteikö heillä olisi kotona ruokaa. 

Kyse on päivällisestä. Viime vuonna venyin ja yritin improvisoida, että saan annettua ruoan jos meillä joku vielä siihen aikaan on.

Koen jatkuvan muille ruoan laiton hankalana, usein on esim. edellispäivän tähteitä tai joku esim. makkarapaketti, josta olen katsonut että riittää juuri meille. Nyt ajattelin alkaa rajaamaan enemmän tätä meillä norkumista ja eilen lähetin lapset kotiinsa, syyllä että alamme nyt syödä. Taidan nyt alkaa jatkaa tätä. Heti vieras yritti ettei lähde vielä kun äitinsä tulee hakemaan hänet puoli seitsemän. Sanoin että ehdit siinä ajassa kävellä jo kotiin. 

ap

Rajaa ihmeessä. On ilmiselvää, että vanhemmat jo sälyttävät ruokavastuun sinulle. Meillä oli ala-asteella kahden perheen kanssa vastavuoroisuus. Muutettuamme nykyiseen asuntoon (eri paikkakunta), olemme ruokailleet vain omalla väellä. Nykyään näkevät koulun jälkeen, illasta, päivällisen jälkeen. Jos joku jää kylälle vähän kauempaa, käyvät yleensä syömässä kylillä. Toki tarjoan vaihtoehdon syödä meillä.

Minäkin ihmettelen näitä, jotka pitää aina lähettää kotiin kun kukaan ei kysele perään.

Meillä on iltaruoan jälkeen menoja, harrastuksia yms joten pienet koululaiset saavat lähteä ennen sitä kotiin. Välillä kuskailen heitä kotiinkin, jos ovat kaukaa eikä kukaan kaipaile. Isommat toki saavat olla ihan miten pitkään haluavat.

Itse soittelen neljän aikaan omat lapset yleensä kotiin, pääsevät yleensä klo 12 tai 13 joten siinä ehtii ihan tarpeeksi leikkiä. Välipalan toki tarjoan aina.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan Suomen lisäksi mitään muuta maata jossa laitetaan vieraat oven taakse odottamaan kun isäntäväki ruokailee?

Tälle foorumille on vain kasaantunut se laarinpohjalle jäänyt sakka joka elää sellaisissa harhoissa joissa oma toiminta kuvitellaan jotenkin normaaliksi ja oikeutetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo on oma pieni vaivansa, mutta loppujen lopuksi minä haluan enemmän sitä, että lapsillani on kavereita pyörimässä, joten "kärsin" enemmän kuin mielelläni tuon ruuan laittamisen vaivan myös kavereille. 

Entä jos kaverit jäävät teille vain siksi, että tietävät teillä saavansa ruokaa? Ehkä teillä on myös kiva tramppa/pleikkari/ei sääntöjä?

Ap. Nyt on korona-aika. Se on hyvä syy rajoittaa kaverimäärää. Kaikki lähtee omasta lapsestasi. Sovitte kuinka monta kaveria saa tulla kerralla ja vaikka yhden kaverittoman päivän viikossa. Myös lapsi voi kehottaa kavereita kotiin.

Omalla lapsella on kaveri, joka aina kutsuu muita heille, muttei itse viitsi koskaan kyläillä muiden luona. Voisiko teillä olla näin?

Vierailija kirjoitti:

Monet lapset lisäksi nipottaa ja valittaa nykyään. Milloin ongelma on kala, äyriäiset tai maito, milloin se on vilja, tomaatti tai pähkinä.

Ja tämä on siis tekosyysi olla tarjoamatta vieraille ruokaa? Kotoako olemattomat käytöstapasi ovat peräisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta hetki sitten olivat alaikäisiä ja kyllä tarjosin ruokaa vaikka kyöhä yh-äiti olinkin. Lapset söi vastavuoroisesti ystäviensä luona.

Miten sinulla oli varaa ruokkia kun meilläkään ei ole vaikka meitä vanhempia on 2?

Vai tarjositko ruokaa muutaman kerran kuussa? Tai jonkun leivän välillä?

Pari teiniä (poikia) jos on kylässä niin ei melkein riitä paketillinen leipää päällisineen.

Tai ihan ruokaa. Esim pihvejä. Oliko sinulla ylimääräisiä lihoja vieraille? Meillä ei.

Tai varaa ostaa muropaketti per päivä vain siksi että lasten kaverit söi teillä?

Meillä 6 henkinen perhe eli muutenkin ruokaa menee paljon kun 2 teinipoikaa. Siihen pari teiniä lisää ruokittavaksi niin ei meillä ole varaa.

Jos tiedän erikseen etukäteen varata niin asia ok mutta en halua antaa omaa annostani pois tai taaperon seuraavan päivän lounasta että kaverit saa syödä.

Voin myös tehdä vaikka pitsan joka tarkoitettu vain teinille ja vierailleen. Omalle perheelle pitää tehdä toinen pitsa.

Kuinka avuton pitää olla, jos ei osaa jakaa neljän ihmisen ateriaa viidelle? Mihin oikein hassaatte rahanne, jos on kaksi tienaavaa aikuista eikä ole rahaa ostaa ruokaa? Onko kaapeissa vain yhden aterian tarvikkeet kerrallaan?

Haluaisin nähdä sen pöydä, jossa neljästä pihvistä pilkotaan kustakin pala viidennen lautaselle :) Siihen palaset parsakaalta ja kukkakaalta (hyi en tykkää!) jne, ja näppärästi kukaan ei saanut mahaa täyteen. Tai sitten itse saa harva se päivä täyttää mahansa niillä perunoilla, mikä ovat ravitsemuksellisesti kultaa.

Meillä ruokitaan jos sattuu sellainen ruoka olemaan, mistä jää ylimääräistä. Mutta en todellakaan ala mitään pottuja keittämään ja munia paistamaan yhden ihmisen takia, jos muille riittää edellisten päivien jämät. Meillä ei myöskään säilötä mitään koko talven ruokavarantoja, käymme yleensä joka toinen päivä kaupassa. Tätäkään en aio muuttaa mahdollisten ylimääräisten ruokailijoiden takia. Jos kyläilyt ja syönnit sovitaan aikanaan, sitten toki lasketaan ylimääräisen suun mukaan.

Meillä muuten tiedetään, kenen kanssa lapset liikkuvat. Olemme siis aika hyvin tietoisia heidän perhe-elämästään, saavatko kotona ruokaa vai eivät. Joskus on näitä sosiaalitapauksiakin ollut, heille toki tarjottu ruuat ja yölyläpaikkakin aina kun mahdollista. Ja kyllä sen näkee, onko lapsella kotona esim. tarpeeksi ruokaa, pitää vain osata katsoa ja kuunnella. Toki joitain vanhempia tunnemme itsekin ja arvelemme, että lapselle voisi maistua hetkittäin vähän perinteisempikin perhe-elämä.

Kuulostat mukavalta ja joustavalta ihmiseltä. Itse en koe esim. kananmunien paistamista niin hirveänä vaivana, ettenkö sitä voisi jonkun meillä kylässä olevan ihmisen vuoksi tehdä.

Mikä ihme teitä vaivaa? Miksi näin raivokas suhtautuminen?