Taas alkaa se, että koululaisten kavereita luuhaa illat meillä eikä niitä saa kirveelläkään kotiin syömään

Kiva kun on elämää ympärillä. Kiva tulla kotiin kun lapset on kavereineen tehnyt ruokaa valmiiksi tai leiponeet jotain.

Lapseni ovat jo aikuisia, mutta hetki sitten olivat alaikäisiä ja kyllä tarjosin ruokaa vaikka kyöhä yh-äiti olinkin. Lapset söi vastavuoroisesti ystäviensä luona.

Siis miten niin et saa niitä lähtemään? Eikö ne lähde kun sanot että nyt täytyy mennä? Mitä sun lapset tekee? Ihan absurdia että lapseni antaisi kaverinsa jäädä luuhaamaan kun olen kehoittanut lähtemään. Tai jos jäisi niin ei tulisi seuraavaa kertaa.

Kenties niillä ei ole kotona ruokaa tarjolla. Oletko miettinyt tätä mahdollisuutta?

Ruokimme kyllä. Lapsella on kolme kaveria josta lähestulkoon päivittäin arkipäivisin joku on meillä. Usein ovat kaikki neljä meillä. 

Olen iloinen että lapset (nuoret, 13v) haluavat viettää aikaa juuri meillä eivätkä luuhaa muualla. Olen aina ajatellut että kavereiden ruokkiminen on pieni hinta siitä että oppii tuntemaan heidät hyvin, pääsee vähän itse vanhempana kuulostelemaan mitä nuorten elämään kuuluu kun kuulee heidän höpöttelynsä (teen itse nyt 100% etänä töitä) ja tietää missä oma lapsi luuraa. Toki ymmärrän että kaikille tällainen ruokkiminen ei ole taloudellisesti mahdollista. 

Meillä on kylläkin tytöistä kyse jotka eivät syö aivan tuhottomia määriä. Voisi olla hankalampaa jos kyseessä olisi teinipojat. Mutta ei, en ole koskaan käännyttänyt lapsen kavereita ruokapöydästä pois. Lähellä asuvat saattavat oma-aloitteisesti mennä ruoalle kotiin ja palata sitten takaisin ja toiset syövät meillä jos syövät.

Meillä ei tarvitse kenenkään olla nälkäisenä eli kaverit saavat myös jos haluavat

Kyllä meidän lapset taisi olla yhtä paljon toisen ruokapöydissä, kuin niiden kaverit meidän pöydässä, eli aina tasan meni kulujen osalta. Silti se tympäisi katsella niitä kavereita siinä keittiössä. Kyllä se kuitenkin hieman vaatii skarppausta, kun 'vieraita' on kylässä.

Heidän vanhemmat antavat rahaa ruokaan, tai kuljettavat välillä autolla eestaas? Evästäkin voi olla tai rahaa hakea kaupasta.

Meillä ei ruokita kuin oma perhe.

Muistan liian hyvin omasta lapsuudesta, kun meille ei saanut koskaan tulla, enkä halua sitä omille lapsilleni ja meille on kaikki tervetulleita. Mitään vapaalippua ruokapöytään ole vaan jokainen osallistuu. Välillä on keittiössä säpinää, mutta hauskaa se vaan on🤣

Varmaan pitää sanoa niille lapsille, että teillä on kotona kanssa ruoka ja pitää mennä kotiin. Voi olla vaan laiskoja lähtemään, vaikka olisi lyhytkin matka. Itse en tajunnut lapsena lähteä kotiin, mutta äiti oli vihainen, jos olin jäänyt kaverin kotiin, vaikka olisi ollut ruoka kotona. Varmaan siellä kaverilla ajateltiin, etten saa kotona ruokaa. Jos menin kotiin, niin en sitten enää mennyt samana päivänä kaverille, eli ehkä vähän venytin siksi lähtöä, jos oli muuten mukavaa. En ollut varsinaisesti nälkäinen, mutta jos toinen siinä söi, niin olihan se vähän kiusallista. Vastasin vähän epämääräisesti kohteliaaseen kysymykseen, haluaisinko syödä, en oikein tiennyt mitä vastata. Varmaan pieni maistiaisannos vieraille riittää, kun todennäköisesti siellä kotona on se ruoka kuitenkin, mutta lapsen uteliaisuus tulee tyydytettyä, miltä kaverin kodin ruoka maistuu.

Aina tarjoan ruoan, vähintään leipää tai muuta välipalaa. Annan rahaa myös karkkiin välillä, kun menevät porukalla ostamaan ja jakavat saaliin. Tämä toimii vastavuoroisesti meidän naapurustossa, on toiminut jo vuosia. Saavat viedä välillä myös kotiin kertyneitä pantillisia pulloja. Jakavat siitäkin saaliin. Tämäkin vastavuoroisesti. Meillä ramppaa lapsia eestaas, en kiinnitä edes huomiota enää kuka siellä pöydässä istuu.

Ap tässä. Tulevat siis koulusta meille ja ottavat välipalaa, tämä on ok. Oma lapseni todella harvoin menee koulun jälkeen muille kylään, vaan jostain syystä kaikki haluavat tulla meille. Kyse ei ole siitä etteikö heillä olisi kotona ruokaa. 

Kyse on päivällisestä. Viime vuonna venyin ja yritin improvisoida, että saan annettua ruoan jos meillä joku vielä siihen aikaan on.

Koen jatkuvan muille ruoan laiton hankalana, usein on esim. edellispäivän tähteitä tai joku esim. makkarapaketti, josta olen katsonut että riittää juuri meille. Nyt ajattelin alkaa rajaamaan enemmän tätä meillä norkumista ja eilen lähetin lapset kotiinsa, syyllä että alamme nyt syödä. Taidan nyt alkaa jatkaa tätä. Heti vieras yritti ettei lähde vielä kun äitinsä tulee hakemaan hänet puoli seitsemän. Sanoin että ehdit siinä ajassa kävellä jo kotiin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ruokita kuin oma perhe.

En ymmärrä tätä asennetta.

Joo, tuo on oma pieni vaivansa, mutta loppujen lopuksi minä haluan enemmän sitä, että lapsillani on kavereita pyörimässä, joten "kärsin" enemmän kuin mielelläni tuon ruuan laittamisen vaivan myös kavereille. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo on oma pieni vaivansa, mutta loppujen lopuksi minä haluan enemmän sitä, että lapsillani on kavereita pyörimässä, joten "kärsin" enemmän kuin mielelläni tuon ruuan laittamisen vaivan myös kavereille. 

Mä olen yrittänyt olla tällainen kiva äiti tähän saakka, mutta nyt tuntuu etten enää jaksa. Kyse on kuitenkin monta kertaa viikossa toistuvasta tilanteesta. 

ap

Meillä oli alakouluaikaan lapsella lähes kaikki kaverit ihan naapurustosta, joten kaikki kipaisivat kotiinsa syömään. Jos meidän ruoka-aika osui eri aikaan kuin kaverin perheen ruoka-aika, kaveri odotti lapsen huoneessa että oma lapsi söi. Ihan sama periaate myös toisin päin, kun oma lapsi olii kaverinsa luona. Välipalaa saattoivat ottaa yhdessä, mutta usein kyllä kaveritkin kipaisivat kodin kautta (viemäsäs repun ja nappaamassa välipalaa) ennen kuin tulivat meille. Pitemmän matkan takaa kulkevat kaverit ruokittiin sovitusti.

Vierailija kirjoitti:

Kenties niillä ei ole kotona ruokaa tarjolla. Oletko miettinyt tätä mahdollisuutta?

Sitten asia kuuluu ihan jollekin muulle taholle.

no sano lapsellesi ettei tuo kavereita kotiin, sillhän se loppuu. Kyseessä on sinun lapsesi jota sinä et saa kuriin. Sano kavereille että nyt korona-aikana ette voi ottaa vieraita kotiinne kuin vain lyhyeksi aikaa, ja sitten täytyy lähteä ettei korona leviä. Sano tunnin kuluttua että nyt on kotiinlähdön aika kun olosi on heikko, ettet tartuta koronaa.

Ruokin kaikki jotka on ruoka-aikaan paikalla. Ja minusta on ihanaa kun on niitä kavereita.