Lue keskustelun säännöt.
Miksi liikaa töitä tekevää ihaillaan?
11.08.2021 |
Hesarissa Leena Niemistö myöntää suoraan tekevänsä liikaa töitä, silti juttu on rakennettu kuin jokin sankaritarina. Kuulemma ei "kannata nipistää yöunista", niin sitten kyllä jaksaa. Vakavista univaikeuksista kärsivä ei voi kuin ihmetellä, missä todellisuudessa osa muista ihmisistä elää.
Kommentit (45)
Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso tämä luterilainen etiikka. Ihmisten selkärankaan on luotu usko, että ovat arvokkaita vain hullun raatamisen kautta. Näin saadaan orjat töihin ja ihmiset tyytyväiseksi kun työ on elämän tarkoitus, joka menee kaiken muun edelle. Tulokset nähdään hyvinvoinnin saralla. Sitten uskottelevat itselleen ja muille olevansa tärkeitä, vaikka ovat välittömästi korvattavissa. Nuolevat pomojaan ja ovat olevinaan muita parempia titteliensä turvin. Kukaan ei viimeisinä päivinään mieti työtään eikä kukaan taputa olale paljosta vaivannäöstä ja kaiken uhraamisesta. Kiitos tulee täysin muista asioista.
Todella älykkäät kertoilevat tällaisia työn sankari-tarinoita kuten tämä HS:ssä esiintyvä nainen. Ovat omistajina kuitenkin vapaita ottamaan hatkat päivänä minä hyvänsä, kun on vapaus valita. Hän jostain syystä kertoo valinneensa näin. Totuutta saa vain arvailla. Useat rikastuneet ottavat sen sijaan hatkat vakituisista töistä ja säätävät oman aikataulunsa juuri itselleen sopiviksi ensitöikseen, toimivat maksimissaan hallitusammattilaisina, sijoittajina tai yrittäjinä. Viisaita ovat myös ne, jotka lukevat hyvän ammatin, joka mahdollistaa myöhemmin vapausasteita ja rennosti ottamista. Saavat päättää loma-aikansa sekä työmääränsä, joka joustaa tarpeen mukaan. Viisaat oikeasti pääsevät vähemmällä. Kannattaa miettiä mihin ryhmään haluaa kuulua. Itse en arvosta ihmisiä jotka antavat kaiken työlleen, ellei se ole itsensä toteuttamista täysin vapaasta tahdosta esimerkiksi yrittäjänä. Muutoin kannattaa pistää kone kiinni tasan klo 16 ja toivoa, että on siihen saakka saanut tehdä suht vapaasti mielekkääksi koetun työnsä.
Luterilaisuudesta et tälle perusteita löydä.
Näin voi väittää ainoastaan ihminen, joka ei luterilaisuuteen ole perehtynyt. Tuskin meillä täällä pohjolassa kalvinismikaan syynä on? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso tämä luterilainen etiikka. Ihmisten selkärankaan on luotu usko, että ovat arvokkaita vain hullun raatamisen kautta. Näin saadaan orjat töihin ja ihmiset tyytyväiseksi kun työ on elämän tarkoitus, joka menee kaiken muun edelle. Tulokset nähdään hyvinvoinnin saralla. Sitten uskottelevat itselleen ja muille olevansa tärkeitä, vaikka ovat välittömästi korvattavissa. Nuolevat pomojaan ja ovat olevinaan muita parempia titteliensä turvin. Kukaan ei viimeisinä päivinään mieti työtään eikä kukaan taputa olale paljosta vaivannäöstä ja kaiken uhraamisesta. Kiitos tulee täysin muista asioista.
Todella älykkäät kertoilevat tällaisia työn sankari-tarinoita kuten tämä HS:ssä esiintyvä nainen. Ovat omistajina kuitenkin vapaita ottamaan hatkat päivänä minä hyvänsä, kun on vapaus valita. Hän jostain syystä kertoo valinneensa näin. Totuutta saa vain arvailla. Useat rikastuneet ottavat sen sijaan hatkat vakituisista töistä ja säätävät oman aikataulunsa juuri itselleen sopiviksi ensitöikseen, toimivat maksimissaan hallitusammattilaisina, sijoittajina tai yrittäjinä. Viisaita ovat myös ne, jotka lukevat hyvän ammatin, joka mahdollistaa myöhemmin vapausasteita ja rennosti ottamista. Saavat päättää loma-aikansa sekä työmääränsä, joka joustaa tarpeen mukaan. Viisaat oikeasti pääsevät vähemmällä. Kannattaa miettiä mihin ryhmään haluaa kuulua. Itse en arvosta ihmisiä jotka antavat kaiken työlleen, ellei se ole itsensä toteuttamista täysin vapaasta tahdosta esimerkiksi yrittäjänä. Muutoin kannattaa pistää kone kiinni tasan klo 16 ja toivoa, että on siihen saakka saanut tehdä suht vapaasti mielekkääksi koetun työnsä.
Luterilaisuudesta et tälle perusteita löydä.
Moraali. Luterilainen työmoraali, joka on sidoksissa siihen millainen on hyvä ihminen ja yhteiskunnan jäsen.
Kyllä. Onkin jännä nähdä, miten moraalikäsitykset mahdollisesti tästä muovautuvat, kun yhä ilmeisemmäksi käy, että vähäisempi raataminen tuhoaa vähemmän ympäristöä. Ovatko tulevaisuuden "sankarit" nollakasvua - jopa pysyvää taantuvaa - tavoittelevia ilmastovalveutuneita, jotka löytävät elämän sisällön (palkka)työn ulkopuolelta? Joko pakon tai ideologian sanelemana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ahkera, ei laiska.
Mielestäsi ahkeran määritelmä on, että tekee "aivan liikaa töitä"? Tämä selvä. Vastaavasti alkoholin kohtuukuluttajakin on varmaan sellainen, joka juo "aivan liikaa".
Liikaa = ongelma, hälytysmerkki. Jotain tarttis asialle tehrä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole sattumaa, että raataminen ja raato pohjautuvat samaan sanaan.
Liikaa raatava mies ei todennäköisesti voi täyttää aviollisia velvollisuuksiaan sitten illalla. Joskus tietenkin tienattu raha korvaa sen lihallisen nautinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ahkera, ei laiska.
Mielestäsi ahkeran määritelmä on, että tekee "aivan liikaa töitä"? Tämä selvä. Vastaavasti alkoholin kohtuukuluttajakin on varmaan sellainen, joka juo "aivan liikaa".
Liikaa = ongelma, hälytysmerkki. Jotain tarttis asialle tehrä.
Tämä että määritelmätkin ovat vinksallaan kertoo juuri siitä raatamisen glorifioinnista. Liika on liikaa. Sitä varten se sana on olemassa. Liika on määritelmänsä mukaan jotain ylimääräistä, ei toivottavaa, jonkinlaista korjausliikettä kaipaavaa. Raatamisen yhteydessä se kuitenkin nähdään jonkinlaisena hyveenä, vaikka lähimmäisenrakkautta kai olisi pikemminkin tuntea sääliä ja pyrkiä tarjoamaan apuaan työnarkomanian selättämiseksi.
Oma kokemus teknilliseltä alalta on, että kovimmat työntekijät ovat niitä kaikista lahjattomimpia ja heiltä kuluu samoihin tehtäviin paljon kauemmin. Suupaltit ovat toinen alalaji, jotka eivät tahdo saada mitään aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt kannattaa takoa rahaa ja haalia omaisuutta, kun sen voi tehdä siedettävän syyllistämiskonsertin säestyksellä. 10 vuoden päästä voi olla jo myöhäistä, kun se nähdään ympäristöstä viis veisaavana oman navan tuijottamisena ja itsekkäänä porsasteluna.
Ap: Kiittäkäämme 1500-lukua ja herra Lutheria. Häneltä tämä "otsasi hiessä sun pitää raataman" -asenneilmasto on peräisin. Suomessa ateistejakin leimaa sama asenneilmasto. Se on hyvin syvässä siis kulttuurissamme,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus teknilliseltä alalta on, että kovimmat työntekijät ovat niitä kaikista lahjattomimpia ja heiltä kuluu samoihin tehtäviin paljon kauemmin. Suupaltit ovat toinen alalaji, jotka eivät tahdo saada mitään aikaiseksi.
Komppaan it-alan puolelta. Mikään määrä raatamista ei korvaa sopivalla tavalla virittyneitä aivoja, jotka saadaan pitkälti syntymälahjana. Tulos ja ideat ratkaisevat, ei työtunnit.
Hyvä havainto ap:ltä, koska KAIKKI TEKNIIKKAHAN tähtää siihen, että asioiden tekeminen helpottuu aiemmasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: Kiittäkäämme 1500-lukua ja herra Lutheria. Häneltä tämä "otsasi hiessä sun pitää raataman" -asenneilmasto on peräisin. Suomessa ateistejakin leimaa sama asenneilmasto. Se on hyvin syvässä siis kulttuurissamme,
Eiköhän täällä Suomessa tuo ole ollut ihan elämän jakamat pelikortit ennen luthereita. Täällä jos ei ole raatanut, niin ei ole ollut millä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ahkera, ei laiska.
Mielestäsi ahkeran määritelmä on, että tekee "aivan liikaa töitä"? Tämä selvä. Vastaavasti alkoholin kohtuukuluttajakin on varmaan sellainen, joka juo "aivan liikaa".
Liikaa = ongelma, hälytysmerkki. Jotain tarttis asialle tehrä.
Tämä että määritelmätkin ovat vinksallaan kertoo juuri siitä raatamisen glorifioinnista. Liika on liikaa. Sitä varten se sana on olemassa. Liika on määritelmänsä mukaan jotain ylimääräistä, ei toivottavaa, jonkinlaista korjausliikettä kaipaavaa. Raatamisen yhteydessä se kuitenkin nähdään jonkinlaisena hyveenä, vaikka lähimmäisenrakkautta kai olisi pikemminkin tuntea sääliä ja pyrkiä tarjoamaan apuaan työnarkomanian selättämiseksi.
Juuri näin, samoin kun lähimmäisenrakkaudesta ehkä tuntee sääliä työtöntä kohtaan ja pyrkii tarjoamaan apua tilanteeseen. Tietenkin työttömiäkin on erilaisia ja kannattaa kysyä suoraan minkälaista apua hän kaipaisi tilanteeseen, jos luulee pystyvänsä auttamaan. Liikaa töitä tekevä voisi kääntyä työterveyspsykologin puoleen.
Päätänpä olla ensi yönä "nipistämättä yöunistani". Päätän vaan. Aikaisemmin on puuttunut juuri se päätös, ja olen tahallani nukkunut neljän tunnin yöunia, teeskennellen yrittäväni nukkua 8 tuntia. Venytän myöskin työpäiväni 10-tuntiseksi, koska olenhan tehnyt nukahtamispäätöksen ja voin siis luottaa riittävään palautumiseeni. Kaikki on asenteesta kiinni. Päättää vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: Kiittäkäämme 1500-lukua ja herra Lutheria. Häneltä tämä "otsasi hiessä sun pitää raataman" -asenneilmasto on peräisin. Suomessa ateistejakin leimaa sama asenneilmasto. Se on hyvin syvässä siis kulttuurissamme,
Eiköhän täällä Suomessa tuo ole ollut ihan elämän jakamat pelikortit ennen luthereita. Täällä jos ei ole raatanut, niin ei ole ollut millä elää.
Eipä täällä ruuhkaksi asti ole sakkia ollut raatamassa "ennen luthereita", siis 1400-luvulla (alle 300 000 ihmistä koko maantieteellisellä alueella!). Puhumattakaan, että minkäänlaista työnteon (tain minkään muunkaan) kulttuuria tai yhtenäistä aateilmastoa olisi voinut silloin ja niissä oloissa vielä muotoutuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se arvostettavaa että hankkii varallisuuden itse ennemmin kuin alkaisi vaatimaan yhteiskunnalta elatusta
Mustan ja valkoisen välillä on runsaasti harmaan sävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: Kiittäkäämme 1500-lukua ja herra Lutheria. Häneltä tämä "otsasi hiessä sun pitää raataman" -asenneilmasto on peräisin. Suomessa ateistejakin leimaa sama asenneilmasto. Se on hyvin syvässä siis kulttuurissamme,
Eiköhän täällä Suomessa tuo ole ollut ihan elämän jakamat pelikortit ennen luthereita. Täällä jos ei ole raatanut, niin ei ole ollut millä elää.
Eipä täällä ruuhkaksi asti ole sakkia ollut raatamassa "ennen luthereita", siis 1400-luvulla (alle 300 000 ihmistä koko maantieteellisellä alueella!). Puhumattakaan, että minkäänlaista työnteon (tain minkään muunkaan) kulttuuria tai yhtenäistä aateilmastoa olisi voinut silloin ja niissä oloissa vielä muotoutuakaan.
Suomen luonto ja ilmasto tekevät tehtävänsä, ei tarvetta aateilmastolle, kun on kylmää talvea tuomassa motivaatiota.
Moraali. Luterilainen työmoraali, joka on sidoksissa siihen millainen on hyvä ihminen ja yhteiskunnan jäsen.