Lue keskustelun säännöt.
Onko epäonnistuneiden laihduttajien juuriongelma resilienssin puute?
11.08.2021 |
Tämä ei ole ilkkumisketju ”läskeille” vaan pohdintaa siitä että pitäisikö laihduttamisessa keskittyä henkisiin voimavaroihin ja tukea niissä.
Olen itse pari kertaa vaikean raskauden myötä lihonut 25kg ja laihduttanut sitten ne pois, sillä kestän hyvin näläntunnetta, kurjaa oloa, heikotusta, ja vaivannäköä eli jaksan vesisateessa juosta sen 40km viikossa vaikka moni jäisi kotiin kylkeä kääntämään.
Tämä ei ole mikään sankariteko, vaan kun tämä on synnynnäinen ominaisuus. Tämä kulkee meillä suvussa, relienssi on korkea ja vastoinkäymiset kestetään.
Kaikilla ei ole sama, ja siksi samanlainen laihdutus ei toimi kaikille. Hyvä ystäväni on yrittänyt 10v sisään varmaan 20 eri laihdutuskuuria ja mikään niistä ei onnistu. Ei vaan kestä heikkoa oloa tai nälkää. On aivan ihana ja ahkera ihminen eli ei ole mikään laiska sohvaperuna.
Miten voi ”oppia” resilienssiä? Voisiko joku sellainen brainwave-terapia auttaa jossa opitaan uusia ajatusmalleja ja uusia asenteita? (Tuo ei ole siis tavallista psykoterapiaa vaan neuroplasrisuutta).
Tän takia ylipäätään toisen neuvominen laihduttamisessa ei auta yhtään koska ihmisillä on eri lähtökohdat, eri asenteet, ajatukset, uskomukset ja juuri tuo sietokynnys.
Tämä on siis ajatuspohdintaa siitä että miten voisi ylipainoisia auttaa. Kannattaisiko siis saarnan ja luennon sijaan auttaa ajatteluprosessin kanssa? Tai kaloritaulukoiden jakamisen sijaan tukea resilienssin kehitystä?
Tiedän jo etukäteen että ääneen pohdinta aavella ei oikein toimi sillä kohta sata ammattikiusaajaa tulee ja haukkuu ap:n. Mutta silläkin uhalla yritän ja toivon että saisin ketjuun POHDINTAA. Siis pohdintaa, ei haukuntaa.
Mitä sinä olet mieltä? Mikä ratkaisee sen että jollekin tuo on helppoa ja jollekin ei? Olen melko varma että tiedon puutteesta ei ole kyse sillä jokainen lihava tietää kyllä miten pitäisi syödä ja laihduttaa.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenna resilienssi.
Jatketaan sitten pohdintaa.Se on kyky sietää ”kurjuutta” ;)
Painonhallintaan ei kuulu kurjuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän se. Laihduttaakseen edes 5kg joutuu kestämään vuosikausia jatkuvaa nälkää, väsymystä ja heikotusta. Samalla kun hoitaa työnsä ja liikunnan. Siis ihan oikeaa liikuntaa, jossa tunnin lenkki tarkoittaa sitä että mennään tunti reippaasti juoksemalla, eikä laahusteta älypuhelin kourassa ja lasketa siihen tuntiin 20min ajomatkoja.
Harva "normaali" sellaista jaksaa kuin sen pari päivää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenna resilienssi.
Jatketaan sitten pohdintaa.Se on kyky sietää ”kurjuutta” ;)
Ei laihduttajan tarvitse sietää kurjuutta. Tarvitsee vain jättää toteuttamatta herkutteluhalua ja siirtyä mukavuusalueelta liikkumaan entistä enemmän, syömisen sijasta.
Kaikki herkutteluhalu ei suinkaan ole samanlaista. Ennen kuin sain suolistohormonia, herkutteluhaluni ei ollut mikään halu. Se oli kaikenkalvava pakko. Se oli se joka sai taivaltamaan 3km 24h kauppaan keskitalvella lumipyrysssä hakemaan karkkeja yöllä. Nyt herkutteluhaluni on juuri halua, tekisi mieli vähän jotain hyvää, mutta voin aidosti valita olla syömättä sitä. Aiemmin en olisi kyennyt. En ole kasvattanut tässä välissä mitään resilienssiä tai selkärankaa.
Nro 20
Olen palannut tällä viikolla palstalle oltuani aika kauan poissa. Nyt olen käyttänyt luppoaikaa täällä hengailuun. Mulla on ihan pistänyt silmään nämä "miten autamme ylipainoisia" -aloitukset. Joko niissä on kaveri, joka ei älyä laihduttaa, tai sitte pohditaan toisten puolesta, että eivätkö ylipainoiset ymmärrä ruokavalion tai liikunnan merkitystä ja nyt sitten mietitään resilienssiä. YKSIKÄÄN silmiini osuneista ylipainon pudottamisen haasteita pohtivista aloituksista ei ole tullut ylipainoselta ihmiseltä itseltään, avunpyyntönä omaan tilanteeseen. Kaikissa näissä mietitään MUIDEN ihmisten mahdollisia ongelmia.
Voitaisiinko antaa olla?
Ja ps. en ole ylipainoinen, koskaan ollutkaan, mutta silti tämä inhottaa. Voin vaan kuvitella, miltä aloitukset ylipainon kanssa kamppailevasta tuntuvat...
Joitakin voi ajaa suoliston mikrobikanta, en tästä enempää tiedä mutta käsittääkseni hiirillä on nähty hyvin selviä merkkejä tästä. Pelkästään mikrobiston muuttamalla hiiren paino muuttuu vaikka tarjolla on sama määrä samaa ruokaa. Mikrobit pystyy vaikuttamaan myös ihmisen psyykeen. En tiedä onko kyse samasta ilmiöstä vai jostain addiktiosta, mutta olen huomannut että en siedä sokerin syömistä yhtään. Jos olen ilman sokeria hetken aikaa, kiinnostus kaikkea syömistä kohtaan laskee dramaattisesti. Asian kääntöpuoli on se että samalla elämästä katoaa myös se huippukokemus joka tulee siitä että saa syödä makeaa. Tämä yhdistettynä jatkuviin sosiaalisiin tilanteisiin joissa "täytyy" syödä makeaa, ja vaikeahan siitä on kieltäytyä edes vaikka se olisi sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Itse olen esim kesäloman jäljiltä toista päivää sokerilakossa. Huomenna taas töissä tilanne jossa on vaikea kieltäytyä. Kokonaista kaksi päivää ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse laihduin yli 40kg suolistohormonilla. Ei tarvinnut kärsiä nälkää, liikuntaa ei olisi tarvinnut lisätä, mutta painon pudotessa liikunnasta tuli kivaa. Varsinkin ihmisten jotka ovat olleet pitkään ylipainoisia, metabolia on muuttunut älyttömästi verrattuna ihmiseen joka on ollut vain hetken ylipainoinen. Ylipaino on monesta asiasta johtuva, mutta resilienssin puute ei nähdäkseni oli kovin korkealla listassa. Sen sijaan geenit ja tunnesyöminen ovat.
Mikä tämä hoito on? Nyt alkoi kiinnostaa? Onko se sitä terveen ihmisen mirobikannan siirtoa ylipainoisen suolistoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenna resilienssi.
Jatketaan sitten pohdintaa.Se on kyky sietää ”kurjuutta” ;)
Painonhallintaan ei kuulu kurjuus.
Ei niin mutta painon PUDOTUKSEEN kuuluu. Hallinta on ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenna resilienssi.
Jatketaan sitten pohdintaa.Se on kyky sietää ”kurjuutta” ;)
Ei laihduttajan tarvitse sietää kurjuutta. Tarvitsee vain jättää toteuttamatta herkutteluhalua ja siirtyä mukavuusalueelta liikkumaan entistä enemmän, syömisen sijasta.
Ei pidä paikkaansa. Moni on ylipainoinen terveellisellä ruualla. Minä en ole koskaan syönyt herkkuja mutta silti iän myötä lihoin ylipainoon. Ei tasan auta herkuttelun lopetus vaan joudun olemaan 1200kcal kitukaloreilla. 1500kcal pitää painon paikallaan. Näin keski-iässä ei paino liikahdakaan sun ohjein.
Tämä. Pelkästään painon ylläpito samalla tasolla vaatii jatkuvaa kieltäytymistä ja syömisten tarkkailua.
Vierailija kirjoitti:
Olen palannut tällä viikolla palstalle oltuani aika kauan poissa. Nyt olen käyttänyt luppoaikaa täällä hengailuun. Mulla on ihan pistänyt silmään nämä "miten autamme ylipainoisia" -aloitukset. Joko niissä on kaveri, joka ei älyä laihduttaa, tai sitte pohditaan toisten puolesta, että eivätkö ylipainoiset ymmärrä ruokavalion tai liikunnan merkitystä ja nyt sitten mietitään resilienssiä. YKSIKÄÄN silmiini osuneista ylipainon pudottamisen haasteita pohtivista aloituksista ei ole tullut ylipainoselta ihmiseltä itseltään, avunpyyntönä omaan tilanteeseen. Kaikissa näissä mietitään MUIDEN ihmisten mahdollisia ongelmia.
Voitaisiinko antaa olla?
Ja ps. en ole ylipainoinen, koskaan ollutkaan, mutta silti tämä inhottaa. Voin vaan kuvitella, miltä aloitukset ylipainon kanssa kamppailevasta tuntuvat...
Woke-milleniaali riehuu taas. Tämä on erittäin asiallinen ketju. Mene muualle jos et kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä väitän, että motivaation puute on juurisyy. Jos ihminen jotain haluaa, niin sem tekee. He eivät vain halua tarpeeksi. Motivaatio on ehkä vain ulkoista, mutta ei tule sisältä päin.
Moni laihduttaja kyllä tuntuu aidosti haluavan laihtua ja yrittää kuurista toiseen. Mutta ei onnistu. Olisiko siis kuitenkin alitajunnassa joku ajatus että ei sittenkään aidosti halua laihtua?
Kuurista toiseen on erittäin epämukava ja tehoton laihdutustapa. Pitäisi muuttaa elintapoja pysyvästi, eikä se ole helppoa. Välttämättä ei tarvitse tuntea nälkää , ei ainakaan kovin pitkään, kun elimistö tottuu uuteen olotilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä väitän, että motivaation puute on juurisyy. Jos ihminen jotain haluaa, niin sem tekee. He eivät vain halua tarpeeksi. Motivaatio on ehkä vain ulkoista, mutta ei tule sisältä päin.
Moni laihduttaja kyllä tuntuu aidosti haluavan laihtua ja yrittää kuurista toiseen. Mutta ei onnistu. Olisiko siis kuitenkin alitajunnassa joku ajatus että ei sittenkään aidosti halua laihtua?
Tarkoitin, että moni yrittää laihuttaa, koska sitten miehet tykkäisivät enemmän tai sitten vaatteet istuisivat paremmin. Se on ulkoista motivaatiota, eikä toimi.
’Sisäinen motivaatio on sitä, että minä haluan laihduttaa. Vaikka asuisin maan päällä yksin, niin haluan silti laihduttaa.
Tämä!!
Jos asuisin yksin maan päällä, en miettisi laihdutusta tippaakaan!
Mutta ilkeät kommentit ja pelko niistä pilaa mun elämän. En uskalla salille, tai valoisalla kävelylle, enkä opiskelemaan.
Mutta ei se laihdutuskaan onnistu. Ap on oikeassa, en kestä kurjuutta eli laihdutusta.
Laihdutus ennätys (1800 kcal) on kaksi viikkoa, ja olen _5 vuotta_ yrittänyt laihduttaa!
N36 ja 101kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisukkuutta/resilienssiä ei ole kaikissa asioissa samalla tavalla. Itselläni esim. opiskelu- ja työasioissa on paljon kestävyyttä ja tulokset huippua. Mutta sitten taas laihduttamisessa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenna resilienssi.
Jatketaan sitten pohdintaa.Se on kyky sietää ”kurjuutta” ;)
Painonhallintaan ei kuulu kurjuus.
Ei niin mutta painon PUDOTUKSEEN kuuluu. Hallinta on ihan eri asia.
No ei kyllä kuulu pudotukseenkaan. Haluat vain olla marttyyri :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis vain lääketieteen keinot ainoat mitkä toimii? Ulosteensiirto ja suolistohormoni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenna resilienssi.
Jatketaan sitten pohdintaa.Se on kyky sietää ”kurjuutta” ;)
Painonhallintaan ei kuulu kurjuus.
Ei niin mutta painon PUDOTUKSEEN kuuluu. Hallinta on ihan eri asia.
No ei kyllä kuulu pudotukseenkaan. Haluat vain olla marttyyri :)
Yli 40v ikäinen ei saa painoa pois ilman nälkää. 20-30v vielä voi saada
Vierailija kirjoitti:
Sehän se. Laihduttaakseen edes 5kg joutuu kestämään vuosikausia jatkuvaa nälkää, väsymystä ja heikotusta. Samalla kun hoitaa työnsä ja liikunnan. Siis ihan oikeaa liikuntaa, jossa tunnin lenkki tarkoittaa sitä että mennään tunti reippaasti juoksemalla, eikä laahusteta älypuhelin kourassa ja lasketa siihen tuntiin 20min ajomatkoja.
Harva "normaali" sellaista jaksaa kuin sen pari päivää.
Tämä. Kuntoilin todella tavoitteellisesti 40+, kärsin pitkiä aikoja nälkää saadakseni painoa alas enkä koskaan päässyt edes bmi 23 vaivanpalkaksi. Jos olin pari viikkoa flunssassa ja toipilaana tai muuten esim työpaineiden takia en jaksanut kituuttamista, vaivalla laihdutetut muutamat kilot tuli takas sormia napsauttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos asuisin yksin maan päällä, en miettisi laihdutusta tippaakaan!
Mutta ilkeät kommentit ja pelko niistä pilaa mun elämän. En uskalla salille, tai valoisalla kävelylle, enkä opiskelemaan.Mutta ei se laihdutuskaan onnistu. Ap on oikeassa, en kestä kurjuutta eli laihdutusta.
Laihdutus ennätys (1800 kcal) on kaksi viikkoa, ja olen _5 vuotta_ yrittänyt laihduttaa!N36 ja 101kg
Kuulostaa siltä, että sulla on laaja-alainen psyykkinen ongelma, johon tarvitsisit monenlaista tukea ja apua. Toivottavasti pystyt sellaista hakemaan. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse laihduin yli 40kg suolistohormonilla. Ei tarvinnut kärsiä nälkää, liikuntaa ei olisi tarvinnut lisätä, mutta painon pudotessa liikunnasta tuli kivaa. Varsinkin ihmisten jotka ovat olleet pitkään ylipainoisia, metabolia on muuttunut älyttömästi verrattuna ihmiseen joka on ollut vain hetken ylipainoinen. Ylipaino on monesta asiasta johtuva, mutta resilienssin puute ei nähdäkseni oli kovin korkealla listassa. Sen sijaan geenit ja tunnesyöminen ovat.
Mikä tämä hoito on? Nyt alkoi kiinnostaa? Onko se sitä terveen ihmisen mirobikannan siirtoa ylipainoisen suolistoon?
Ei. Nämä ovat pistettäviä lääkkeitä kuten Victoza tai tehokkaampi Ozempic.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenna resilienssi.
Jatketaan sitten pohdintaa.Se on kyky sietää ”kurjuutta” ;)
Painonhallintaan ei kuulu kurjuus.
Ei niin mutta painon PUDOTUKSEEN kuuluu. Hallinta on ihan eri asia.
No ei kyllä kuulu pudotukseenkaan. Haluat vain olla marttyyri :)
Minkä ikäinen olet? Viimeistään 35 alkaen on turha kuvitella pudottavansa painoa ilman tuskaa ja hammasten kiristystä. Luultavasti jo 30 v eteenpäin.
Ei pidä paikkaansa. Moni on ylipainoinen terveellisellä ruualla. Minä en ole koskaan syönyt herkkuja mutta silti iän myötä lihoin ylipainoon. Ei tasan auta herkuttelun lopetus vaan joudun olemaan 1200kcal kitukaloreilla. 1500kcal pitää painon paikallaan. Näin keski-iässä ei paino liikahdakaan sun ohjein.