IVF menossa mies ei ole tukena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Olipa yksipuolisesti ajateltu teksti. Mitäs, jos se mies tekee tuon, vaikka ei piikitä edes itseensä mitään? Mikä tekosyy hänellä on?

Sama kuin ap:lla eli kakaramaisuus.

Jos jos IVF-hoito saa vaatimaan puolisolta erityiskohtelua, niin lapsen synnyttyä mies lähtee ja lujaa. Kukaan ei kestä naista, joka toimii kuin ap.

Jos tätä vertaisi vaikka siihen, että puoliso käy käsileikkauksessa, eikä pysty hetkeen tekemään asioita itse. Onko se erityiskohtelun vaatimista, jos pyytäisi toista laittamaan ruokaa ja siivoamaan sen aikaa, kun käsi on kipsissä? Nyt ajattele sama homma mutta tunnepuolella.

ap

Ap, sinä et ole sairas, sinä yrität saada lapsen. Pitäisikö mielenterveyspotilaalle sanoa, että ei sinun tarvitse laittaa ruokaa, koska sairastat skitsofreniaa?

Huumeiden käyttäjätkö ovat omia itsejään?

Tuleeko heitä kohdella samalla lailla, kuten silloin kuin eivät ole huumeissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Olipa yksipuolisesti ajateltu teksti. Mitäs, jos se mies tekee tuon, vaikka ei piikitä edes itseensä mitään? Mikä tekosyy hänellä on?

Sama kuin ap:lla eli kakaramaisuus.

Jos jos IVF-hoito saa vaatimaan puolisolta erityiskohtelua, niin lapsen synnyttyä mies lähtee ja lujaa. Kukaan ei kestä naista, joka toimii kuin ap.

Jos tätä vertaisi vaikka siihen, että puoliso käy käsileikkauksessa, eikä pysty hetkeen tekemään asioita itse. Onko se erityiskohtelun vaatimista, jos pyytäisi toista laittamaan ruokaa ja siivoamaan sen aikaa, kun käsi on kipsissä? Nyt ajattele sama homma mutta tunnepuolella.

ap

Ap, sinä et ole sairas, sinä yrität saada lapsen. Pitäisikö mielenterveyspotilaalle sanoa, että ei sinun tarvitse laittaa ruokaa, koska sairastat skitsofreniaa?

Huumeiden käyttäjätkö ovat omia itsejään?

Tuleeko heitä kohdella samalla lailla, kuten silloin kuin eivät ole huumeissa?

Kaikki naiset pitää laittaa suljetulle osastolle viikoksi kerran kuukaudessa hormonien takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Olipa yksipuolisesti ajateltu teksti. Mitäs, jos se mies tekee tuon, vaikka ei piikitä edes itseensä mitään? Mikä tekosyy hänellä on?

Sama kuin ap:lla eli kakaramaisuus.

Jos jos IVF-hoito saa vaatimaan puolisolta erityiskohtelua, niin lapsen synnyttyä mies lähtee ja lujaa. Kukaan ei kestä naista, joka toimii kuin ap.

Jos tätä vertaisi vaikka siihen, että puoliso käy käsileikkauksessa, eikä pysty hetkeen tekemään asioita itse. Onko se erityiskohtelun vaatimista, jos pyytäisi toista laittamaan ruokaa ja siivoamaan sen aikaa, kun käsi on kipsissä? Nyt ajattele sama homma mutta tunnepuolella.

ap

Ap, sinä et ole sairas, sinä yrität saada lapsen. Pitäisikö mielenterveyspotilaalle sanoa, että ei sinun tarvitse laittaa ruokaa, koska sairastat skitsofreniaa?

Huumeiden käyttäjätkö ovat omia itsejään?

Tuleeko heitä kohdella samalla lailla, kuten silloin kuin eivät ole huumeissa?

Kaikki naiset pitää laittaa suljetulle osastolle viikoksi kerran kuukaudessa hormonien takia?

Ei. Vieras aine kehossa saattaa vaikuttaa.yllätyävästi. Kaikki eivät saa komplikaatioita. Osa saa. Osa kuolee rokotukseenkin...

Nyt mä en ihan ymmärtänyt mikä se ongelma on. Siis se, että mies ei ole sun kanssa kotona vai? Avaatko vähän tarkemmin mitä se sun tarvitsema lisätuki nyt sit on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Olipa yksipuolisesti ajateltu teksti. Mitäs, jos se mies tekee tuon, vaikka ei piikitä edes itseensä mitään? Mikä tekosyy hänellä on?

Sama kuin ap:lla eli kakaramaisuus.

Jos jos IVF-hoito saa vaatimaan puolisolta erityiskohtelua, niin lapsen synnyttyä mies lähtee ja lujaa. Kukaan ei kestä naista, joka toimii kuin ap.

Jos tätä vertaisi vaikka siihen, että puoliso käy käsileikkauksessa, eikä pysty hetkeen tekemään asioita itse. Onko se erityiskohtelun vaatimista, jos pyytäisi toista laittamaan ruokaa ja siivoamaan sen aikaa, kun käsi on kipsissä? Nyt ajattele sama homma mutta tunnepuolella.

ap

Ap, sinä et ole sairas, sinä yrität saada lapsen. Pitäisikö mielenterveyspotilaalle sanoa, että ei sinun tarvitse laittaa ruokaa, koska sairastat skitsofreniaa?

Huumeiden käyttäjätkö ovat omia itsejään?

Tuleeko heitä kohdella samalla lailla, kuten silloin kuin eivät ole huumeissa?

Kaikki naiset pitää laittaa suljetulle osastolle viikoksi kerran kuukaudessa hormonien takia?

Ei. Vieras aine kehossa saattaa vaikuttaa.yllätyävästi. Kaikki eivät saa komplikaatioita. Osa saa. Osa kuolee rokotukseenkin...

Kuka tässä komplikaatioista on puhunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Ehkä olemme kaikki hieman erilaisia tässä asiassa. Toinen tarvitsee henkistä tukea enemmän myös ihan perus arjessa kuin joku toinen. Olen muutenkin herkkä ihminen, toki erittäin itsenäinen. Tämä vaan on mielestäni yhdessä maaliin vietävä juttu, joten en käsitä, miksi mies ei tunnu olevan nyt samassa tiimissä yhtään. En perus-menkoissa heittäydy avuttomaksi, mutta IVF on minun elämässäni rankin asia, jota olen ikinä joutunut kohtaamaan. 

Enkä muuten kiukuttele hormonihöyryissäni, vaan pidän kaiken sen myrskyn sisälläni. Ymmärtäisin miehen käytöstä paremmin jos olisin kohtuuton tai raivoaisin.

ap

Ihan yhdessä pariskuntana olette tuossa tilanteessa. Toki hoidot osuvat naiseen, mutta lapsettomuus koskettaa teitä molempia.

Vierailija kirjoitti:

Mies löi minua ivf hoidon jälkeen autossa kasvoihin niin, että niska naksahti. Aiheutti kaikenlaista harmia muutenkin.

Tuli ero ja kuukausi eron jälkeen on jo kihloissa ja vauvaa yrittävät. Nainen on 44, joten ties vaikka samalle klinikalle päätyvät, jossa kävimme.

Kiitän luojaa, että hoidot eivät onnistuneet. Miehellä on selvästi jokin diagnosoimaton häiriö.

Ikävää että jouduit kokemaan väkivaltaa ja onneksi pääsit miehestä eroon. Ehkä ap lukee viestisi ja osaa laittaa asiat mittasuhteisiin. Ilmeisesti ap:n mies on oma itsensä ja se ei nyt riitä. Erotakaan ei kuitenkaan halua, koska mies on kuitenkin niin hyvä. Että en nyt oikein tiedä, mikä on ongelma.

Valtavasti voimia ap.

Miehen käytös on vain koko ajan pahenevaa. Hän puhuu siitä, kuinka haluaisi viettää aikaa itsekseen ja keskittyä harrastuksiin. Toki voi niin tehdä, mutta tämä on outo ajankohta korostaa sitä, että juuri nyt haluaa tehdä omia juttuja. Lisäksi hän ei enää vastaa puheluihini, kun emme ole yhdessä. Esim. kun yritin soittaa lääkärikäynnin jälkeen, en saanut häntä kiinni, vaikka tiesi kyllä että soitan tästä "yhteisestä" asiasta. Haikeasti seuraan, kun muut ivf:ää läpikäyvät saavat miehiltään hellyyttä ja hemmottelua. Minä en saa edes ihan normaalia kohtelua. Tekisi mieli jättää hoito kesken, mutta ollaan jo niin loppusuoralla, ja olen niin paljosta nyt luopunut, jotta hoito onnistuisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Valtavasti voimia ap.

Kiitos!

ap

Mulla kävi noin myös. Ja kun olin raskaana, mies tajusi ettei oikeastaan haluakaan koko lasta. Velvollisuudesta on tässä ollut ja kertonut koko vauvavuoden raskauden jälkeenkin, miten on katkera minulle. Eikä ole rakastanut aikoihin. Itse olen menettänyt mielenterveyteni tämän takia. Ei herätä mitään empatiaa miehessä. Säälittää lapsi kovin. Mutta nyt vasta alan uskoa, että ei tää tästä parane. Mies haluaa oman elämänsä takaisin ja minä elän lapsen kanssa. Niin se sitten meni.

Exäni oli ihan kammottava hoitojen ajan. Oltiin eron partaalla jo silloin. Erottiin ja jatkoin yksin. Maanantaina oli ensimmäinen siirto. Toivottavasti pieni ottaa pysyy kyydissä.

Vierailija kirjoitti:

Exäni oli ihan kammottava hoitojen ajan. Oltiin eron partaalla jo silloin. Erottiin ja jatkoin yksin. Maanantaina oli ensimmäinen siirto. Toivottavasti pieni ottaa pysyy kyydissä.

Toivon kovasti, että pikkuinen tarttuu <3

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi noin myös. Ja kun olin raskaana, mies tajusi ettei oikeastaan haluakaan koko lasta. Velvollisuudesta on tässä ollut ja kertonut koko vauvavuoden raskauden jälkeenkin, miten on katkera minulle. Eikä ole rakastanut aikoihin. Itse olen menettänyt mielenterveyteni tämän takia. Ei herätä mitään empatiaa miehessä. Säälittää lapsi kovin. Mutta nyt vasta alan uskoa, että ei tää tästä parane. Mies haluaa oman elämänsä takaisin ja minä elän lapsen kanssa. Niin se sitten meni.

Kamala kuulla, että kävi noin. Voimia sinulle!

ap

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa että mieti vielä kahdesti lähdetkö hankkimaan lapsia… Ivf-hoidot ei ole mitään verrattuna synnytykseen ja vauvavuoteen, että jos se on ”rankoin asia mitä olet koskaan kokenut”, kannattaa ehkä sittenkin hankkia mielummin koira.

En kyllä ihan tajua tätä kommenttia. Jos synnytys ja vauvavuosi on rankempaa kuin ivf, ja minä en ole niitä asioita vielä kokenut, eikö olekin ihan loogista, että ivf on rankinta, jonka olen kokenut? Miten ihmeessä olisin voinut kokea synnytyksen ja vauvavuoden jos en ole vielä raskaanakaan ollut? Vai pitääkö ennen synnytystä kokea jotakin yhtä rankkaa, jotta on valmis siihen tai voi olla hyvä äiti?

Yksi askel kerrallaan... 

ap