Mikä äitiäni vaivaa- Todella stressaavaa

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut miettimään, että onko minussa hänen mielestään jotain vikaa ja eikö hän luota minuun. Ensimmäisenä tulee mieleen, että äitini pitää minua tyhmänä ja että en osaa mitään. Tämä ajattelutapa masentaa minua, mutta pelkään, että olen oikeassa.

Ap

Kerro äidillesi noi mietteesi.

Läheisriippuvainen, ei muuta elämää perheen ulkopuolella, haluaa kokea olevansa tarvittu

On monet riidat saatu aikaan, kun ei kuuntele mitä minä haluan vaan ajattelee mitä minä haluan hänen mielestä ja toimii sen mukaan. Esimerkiksi: Olen heittänyt monet ruuat hänen edessä roskiin kun en laihdutusprojektin aikana voi syödä päivän aikana 3 pullaa ja 2 kakkupalaa. (Kyllä niissä oli lyhyet päiväykset.) Oppi viimein kun olen tietoisesti heittänyt melkein tonnin edestä ruokaa roskiin vuoden aikana ja hän tietää kaikesta. Tein myös laskelman hänelle. Ei puhuminen auta, kun on tarpeeksi itsekäs ihminen.

Äidille pitää ostaa koiranpentu, hän tarvitsee jonkin josta huolehtia.

Ymmärrän kipuilusi. Rakastaminen ja muistuttelu olisi ihan siedettävää, mutta omalla äidilläni on muistutteluissaan väheksyvä sävy. Että minä en selviä ikinä mistään ja kaikkialla on aina vaarallista. Hän on hiljaa vain, jos nökötän hänen kotonaan lukemassa enkä liikahda ulos, omaan kotiin enkä etenkään muiden ihmisten luokse. Mutta toisaalta hän ei halua myöskään puhua kanssani - minun pitäisi olla 50-lukulainen äänetön ja näkymätön ihannelapsi vielä vanhana mataminakin. Ja että loputon pelottelu ja epäusko kykyjäni kohtaan on keino pitää minut "turvassa". Sanomattakin selvää, että meillä on aika monimutkaiset välit :D