IVF menossa mies ei ole tukena

Sori mutta mies kuulostaa m*lkvistilta. Ei ole mitään mitä sinä voisit tehdä jotta tuo muuttuisi kivemmaksi.

Miksi ihmeessä olette hankkimassa lapsia tuollaiseen suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä olette hankkimassa lapsia tuollaiseen suhteeseen?

Useimmiten pidän suhdettamme hyvänä, mutta sitten tulee puun takaa tällaisia asioita. Ja yhdessä olemme olleet jo kohta 10 vuotta. Kieltämättä epäilyttää vähän nyt, kun en saa edes tällaisena aikana miehen horjumatonta tukea, että mites sitten raskauden aikana tai kun lapsi on täällä.

Ihan hanurista...

ap

Juu ja voin luvata että lapsen synnyttyä tuo stressi on x 10 kertainen ja molemmilta teiltä vaadittaisiin aika tosi paljon pidempää pinnaa sekä myötuntoa sekä toisianne että vauvaa kohtaan. Että kannattaa tosiaan miettiä kestääkö tuo suhde oikeasti lasten hankintaa.

Terveisin 4 x ivf-hoitoa läpi käynyt ja 3kk vanhan vauvan äiti.

Vierailija kirjoitti:

Juu ja voin luvata että lapsen synnyttyä tuo stressi on x 10 kertainen ja molemmilta teiltä vaadittaisiin aika tosi paljon pidempää pinnaa sekä myötuntoa sekä toisianne että vauvaa kohtaan. Että kannattaa tosiaan miettiä kestääkö tuo suhde oikeasti lasten hankintaa.

Terveisin 4 x ivf-hoitoa läpi käynyt ja 3kk vanhan vauvan äiti.

Sanotaan nyt näin, että vaikka päätyisimme eroon niin haluaisin silti tämän kumppanin lapsen äidiksi. Nyt olotila on sellainen, että jos vain saisin tämän "hoitorauhan", jotta lapsi saataisiin edes alulle... Niin sittenhän sen näkee, mitä suhteelle tapahtuu. Sinänsä meillä ei ole mitään huutoa tai muuta, joka olisi lapselle haitallista. Ja varmasti yhteishuoltajuus sujuisi meillä hyvin erossakin. Mutta onpa muuten kamalaa kirjoittaa tällaista juuri nyt, ja tajuta, etten edes tiedä, uskonko itse tähän suhteeseen enää.

ap

Mies löi minua ivf hoidon jälkeen autossa kasvoihin niin, että niska naksahti. Aiheutti kaikenlaista harmia muutenkin.

Tuli ero ja kuukausi eron jälkeen on jo kihloissa ja vauvaa yrittävät. Nainen on 44, joten ties vaikka samalle klinikalle päätyvät, jossa kävimme.

Kiitän luojaa, että hoidot eivät onnistuneet. Miehellä on selvästi jokin diagnosoimaton häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Mies löi minua ivf hoidon jälkeen autossa kasvoihin niin, että niska naksahti. Aiheutti kaikenlaista harmia muutenkin.

Tuli ero ja kuukausi eron jälkeen on jo kihloissa ja vauvaa yrittävät. Nainen on 44, joten ties vaikka samalle klinikalle päätyvät, jossa kävimme.

Kiitän luojaa, että hoidot eivät onnistuneet. Miehellä on selvästi jokin diagnosoimaton häiriö.

Voimia aloittaja ja onnea hoitoihin ❤

Ivf hoidoissa käytettävät lääkkeet saattavat aiheuttaa kaikenlaisia reaktiota: turvotusta, surua, raivoa, vakavaa masennusta jne. Mies ei niitä pistä itseensä, joten vähin mitä mies voi tehdä, on pysyä rauhallisena tukena.

Mies joka ei tähän pysty, ei ole hyvä mies.

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Olipa yksipuolisesti ajateltu teksti. Mitäs, jos se mies tekee tuon, vaikka ei piikitä edes itseensä mitään? Mikä tekosyy hänellä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Olipa yksipuolisesti ajateltu teksti. Mitäs, jos se mies tekee tuon, vaikka ei piikitä edes itseensä mitään? Mikä tekosyy hänellä on?

Sama kuin ap:lla eli kakaramaisuus.

Jos jos IVF-hoito saa vaatimaan puolisolta erityiskohtelua, niin lapsen synnyttyä mies lähtee ja lujaa. Kukaan ei kestä naista, joka toimii kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Ehkä olemme kaikki hieman erilaisia tässä asiassa. Toinen tarvitsee henkistä tukea enemmän myös ihan perus arjessa kuin joku toinen. Olen muutenkin herkkä ihminen, toki erittäin itsenäinen. Tämä vaan on mielestäni yhdessä maaliin vietävä juttu, joten en käsitä, miksi mies ei tunnu olevan nyt samassa tiimissä yhtään. En perus-menkoissa heittäydy avuttomaksi, mutta IVF on minun elämässäni rankin asia, jota olen ikinä joutunut kohtaamaan. 

Enkä muuten kiukuttele hormonihöyryissäni, vaan pidän kaiken sen myrskyn sisälläni. Ymmärtäisin miehen käytöstä paremmin jos olisin kohtuuton tai raivoaisin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mies löi minua ivf hoidon jälkeen autossa kasvoihin niin, että niska naksahti. Aiheutti kaikenlaista harmia muutenkin.

Tuli ero ja kuukausi eron jälkeen on jo kihloissa ja vauvaa yrittävät. Nainen on 44, joten ties vaikka samalle klinikalle päätyvät, jossa kävimme.

Kiitän luojaa, että hoidot eivät onnistuneet. Miehellä on selvästi jokin diagnosoimaton häiriö.

Kuulostaa kamalalta. Toivotan sinulle kaikkea hyvää elämään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Olipa yksipuolisesti ajateltu teksti. Mitäs, jos se mies tekee tuon, vaikka ei piikitä edes itseensä mitään? Mikä tekosyy hänellä on?

Sama kuin ap:lla eli kakaramaisuus.

Jos jos IVF-hoito saa vaatimaan puolisolta erityiskohtelua, niin lapsen synnyttyä mies lähtee ja lujaa. Kukaan ei kestä naista, joka toimii kuin ap.

Ei kukaan kestä deliriumissa olevaa sekoilijaakaan. Valitseeko sekoilija itse sekoilunsa? Vai johtuuko se jostakin aineesta...

Hankkiudu eroon ukosta. Pystyt läpikäymään nuo hoidot täysin yksinäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Olipa yksipuolisesti ajateltu teksti. Mitäs, jos se mies tekee tuon, vaikka ei piikitä edes itseensä mitään? Mikä tekosyy hänellä on?

Sama kuin ap:lla eli kakaramaisuus.

Jos jos IVF-hoito saa vaatimaan puolisolta erityiskohtelua, niin lapsen synnyttyä mies lähtee ja lujaa. Kukaan ei kestä naista, joka toimii kuin ap.

Jos tätä vertaisi vaikka siihen, että puoliso käy käsileikkauksessa, eikä pysty hetkeen tekemään asioita itse. Onko se erityiskohtelun vaatimista, jos pyytäisi toista laittamaan ruokaa ja siivoamaan sen aikaa, kun käsi on kipsissä? Nyt ajattele sama homma mutta tunnepuolella.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Ehkä olemme kaikki hieman erilaisia tässä asiassa. Toinen tarvitsee henkistä tukea enemmän myös ihan perus arjessa kuin joku toinen. Olen muutenkin herkkä ihminen, toki erittäin itsenäinen. Tämä vaan on mielestäni yhdessä maaliin vietävä juttu, joten en käsitä, miksi mies ei tunnu olevan nyt samassa tiimissä yhtään. En perus-menkoissa heittäydy avuttomaksi, mutta IVF on minun elämässäni rankin asia, jota olen ikinä joutunut kohtaamaan. 

Enkä muuten kiukuttele hormonihöyryissäni, vaan pidän kaiken sen myrskyn sisälläni. Ymmärtäisin miehen käytöstä paremmin jos olisin kohtuuton tai raivoaisin.

ap

Jätä hoidot kesken! Jos et kestä niitä, et kestä äitiyttä! Jos IVF-hoidot ovat niin rankat, että tarvitset erityistä tukea, niin tarvitset terapeuttitiimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Olipa yksipuolisesti ajateltu teksti. Mitäs, jos se mies tekee tuon, vaikka ei piikitä edes itseensä mitään? Mikä tekosyy hänellä on?

Sama kuin ap:lla eli kakaramaisuus.

Jos jos IVF-hoito saa vaatimaan puolisolta erityiskohtelua, niin lapsen synnyttyä mies lähtee ja lujaa. Kukaan ei kestä naista, joka toimii kuin ap.

Jos tätä vertaisi vaikka siihen, että puoliso käy käsileikkauksessa, eikä pysty hetkeen tekemään asioita itse. Onko se erityiskohtelun vaatimista, jos pyytäisi toista laittamaan ruokaa ja siivoamaan sen aikaa, kun käsi on kipsissä? Nyt ajattele sama homma mutta tunnepuolella.

ap

Ap, sinä et ole sairas, sinä yrität saada lapsen. Pitäisikö mielenterveyspotilaalle sanoa, että ei sinun tarvitse laittaa ruokaa, koska sairastat skitsofreniaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minä ajattelin, että tämä on elämässä normisettiä. En kaivannut mitään "ole minulle kiva" -elämää, vaan ihan tavallista elämää, jossa mieskin sai olla oma itsensä. Mistä naiset on keksineet, että IVF-hoitojen vuoksi heistä tulee onnettomia reppanoita, joita kaikkien pitää paapoa?

Naisen elämässä ihan kaikki voi aiheuttaa surua, raivoa ja masennusta. Aikuinen ihminen ei silti mene hormonihöyryjen taakse kiukuttelemaan kuin pikkukakara. Jos saatte lapsen, niin mieshän sen yksin joutunee hoitamaan, koska sinä et pysty?

Meillä on 3 IVF-alkuista lasta ja yhteensä 6 yrityskertaa. Ihan vähän on aiheesta kokemusta.

Ehkä olemme kaikki hieman erilaisia tässä asiassa. Toinen tarvitsee henkistä tukea enemmän myös ihan perus arjessa kuin joku toinen. Olen muutenkin herkkä ihminen, toki erittäin itsenäinen. Tämä vaan on mielestäni yhdessä maaliin vietävä juttu, joten en käsitä, miksi mies ei tunnu olevan nyt samassa tiimissä yhtään. En perus-menkoissa heittäydy avuttomaksi, mutta IVF on minun elämässäni rankin asia, jota olen ikinä joutunut kohtaamaan. 

Enkä muuten kiukuttele hormonihöyryissäni, vaan pidän kaiken sen myrskyn sisälläni. Ymmärtäisin miehen käytöstä paremmin jos olisin kohtuuton tai raivoaisin.

ap

Jätä hoidot kesken! Jos et kestä niitä, et kestä äitiyttä! Jos IVF-hoidot ovat niin rankat, että tarvitset erityistä tukea, niin tarvitset terapeuttitiimin.

Sinulta lapset huostaan. Olet niin yksisilmäinen type rys. Anteeksi.

Täytyy kyllä sanoa että mieti vielä kahdesti lähdetkö hankkimaan lapsia… Ivf-hoidot ei ole mitään verrattuna synnytykseen ja vauvavuoteen, että jos se on ”rankoin asia mitä olet koskaan kokenut”, kannattaa ehkä sittenkin hankkia mielummin koira.